perjantai 2. heinäkuuta 2010

Hellettä ja huutoa

 Jatkan vielä samoista aiheista

Pääasiassa meillä huutavat naakat, vaikka huusin minäkin kyllä tänään ihan vähän. Tässä helteessä ei onneksi jaksa kauan kiukutella. Mieskin leppyi pian sen jälkeen kun oli laastaroinut sormensa. Siis ei meillä aseellista kahakkaa ollut, vaan kyseessä oli kaksi eri asiaa, jotka tosin tapahtuivat saman päivän aikana. Minä riitelin seinäkello-aiheesta ja mies iski vahingossa kynsisakset peukaloonsa varpaankynsiä leikatessaan. Yhteinen harmitus yhdisti: kirkuva naakkalauma.

Pihassa on ainakin sata lintua, jotka paha kyllä ovat rauhoitettuja. Yksi vahtii puun latvassa ja muut lentää lepattavat puusta sähkölangalle, sähkölangalta puuhun, toiseen puuhun, trampoliinin päälle, puuhun edes takaisin. Miestä ne olivat valvottaneet lähes koko viime yön, mutta minä havahduin heidän läsnäoloonsa vasta hetki sitten. Mokomat kiljukaulat. Mikähän mahtaa olla EU:n hyväksymä häätökeino?


Osui päivään iloakin. Käsityö etenee mukavasti eli pian, muutaman päivän päästä pääsen kuvaamaan valmista tyynyä. Posti toi söpön rukousnauhan kiitokseksi linkistä Resteam-lahjatavarakauppaan. Mietin, annanko sen sunnuntain rippilapselle, jonka äidin kanssa juttelin äsken pitkään puhelimessa. Olin ajatellut muistoksi herkkää runokirjaa ja pikkuista stipendiä, mutta eipä posti tuonutkaan lahjakirjaa. Käyttämättömiä, 15-vuotiaalle neidolle sopivia kirjoja ei taida kotona olla. Muistan, miten itse sain rippilahjaksi varmaan lähemmäs kymmenen erilaista hopea-värillinenkivi-riipusta, mutta olen varmaan jaellut nekin kaikki jo eteenpäin. Asiaa pitää miettiä.

Tässä siis jatkoa:

Keksinpä nyt illalla syyn naakkain invaasioon: meillähän alkoi Puistoblues ja vaikka pääkonsertti on vasta huomenna, kuului jo nyt illalla Niemestä aikamoinen "mekkala" meille asti. Paikan päällä se oli varmaan reipasta musisointia, mutta sävyt taisivat hävitä matkalla. Basson jytke kyllä kuului kiitettävästi. Ja luulenpa, että naakat tulivat hyvissä ajoin evakkoon. - Tytär kehui olleensa kaupungilla haistelemassa blues-tunnelmaa ja oli oikein tyytyväinen kuulemaansa ja näkemäänsä. "Mutta eihän me vanhat..."


Ja lisää lintuja. Nämä eivät onneksi huuda.


Vaihdoin ruusupensaan lähikuvaan, kun sellaisen tänään otin (ja huomasin kirvoja joita en kuitenkaan muistanut myrkyttää). Mikähän nuo lehdetkin on nakertanut?

Tämä on mielestäni äärettömän kaunis, kerrottu ja pitkään kukkiva pikkuinen pensas. Sain taimen pari vuotta sitten kälyltä, joka kertoi sen olevan Kotitalousopettajaopiston puutarhaopettaja Perttulan aikanaan jalostama lajike. Virallista nimeä tai sukua en tiedä, en sitäkään miten laajalti tämä on levinnyt. Meille tämä on Anni Perttula. Mieheni on tavannutkin henkilön, minä vain kuullut nimeltä mainittavan moneen kertaan lapsuudessani. - Tämä tällä erää eli jatkokertomus päättyy tähän.

5 kommenttia:

  1. Rippilasta on vaikea muistaa! Itse sain kasapäin koruja, joita en siihen aikaan edes käyttänyt - kummitädin kanssa yhdessä valittu rippiristi oli ainoa, jota pidin vuosia kaulassa. Ja koruihin oli vielä kaiverrettu nimeni ja päivämäärä, mikä tietysti on tunteellista, mutta esti sen eteenpäin jaon... Joku ketju riipuksineen taitaa olla vieläkin piironginloorassa alkuperäisessä rasiassaan lähes tuulettamattomana. Ja ripille pääsin siis 25.6.1989...

    VastaaPoista
  2. Ne linnut, ne linnut---.

    Hyvää pyhänseutua Villiviini :)))

    VastaaPoista
  3. Naakat, lokit ja varikset osaavat pitää meteliä. Meillä lähellä pesii kahta viimeistä ja pesintäaikana meteli on välillä aika hurjaa, kun suojellaan poikasia toisilta linnuilta. Jos pihalle jää grillauksesta vähänkin jälkiä, ovat heti paikalla. Tosin lokit korjaavat aika nopeasti kaikki kalan perkeet.

    VastaaPoista
  4. Kauniita nuo tyynysi linnut! Tulee ihana tyyny.

    Ovatkohan Järvenpään harakat ja varikset tulleet tänne asti bluesia pakoon? Täällä on nyt kolme päivää ollut niitä meillä katolla, puissa ja maassa joukkioittain. - No, todennäköisempi syy on varmaan se, että niillä on nyt poikueet harjoittelemassa elämää, ja emot hoitavat asian kimpassa. Näillä taitaa "koko kylä kasvattaa", toisin kuin nykyihmisillä? Melkomoista meteliä aamuvarhaisesta iltahämärään ne kyllä pitävät; on kovaäänistä tuo kasvatus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!