perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kesä ja mehiläiset

Tässä helteessä olisi mukava istua terassilla tai maata lötkötellä riippumatossa kirja mahan päällä. Toistaiseksi voin vain muistella eilistä iltaa, jolloin kuuntelin heinäsirkan siritystä riippumatosta käsin. Mukavaa sinänsä, että korvat vielä suostuivat sen tänäkin kesänä kuulemaan!

Nyt meillä on ollut toisenlaista siritystä: pihassa kokoontui karkuun päässyt mehiläisparvi. Kun kävin parvekkeella kastelemassa kukkia, rupesin kummastelemaan outoja, oranssin värisiä ja hyttystä suurempia otuksia, joita parveili pihassa sankka parvi. Yritin kuvatakin niitä, mutta eiväthän nuo pysyneet niin paljon paikallaan että kuvat olisivat onnistuneet. Mies tunnisti ne heti parveileviksi mehiläisiksi. Myöhemmuin minua valistettiin, että nyt kun lehmukset kukkivat vimmatusti, joutuu kuningataräiti tilanahtauden takia perustamaan uuden pesän eli tuossa sitä ollaan keräämässä uutta parvea ja henkilökuntaa ja etsimässä uutta kotipaikkaa. Liekö häätanssi jo tanssittu?




Vaikka nämä näyttävät ruskeilta, lentäviltä tikuilta, niin tarkemmin tutkittaessa ne ovat vinhasti siipiä heiluttavia mehiläisiä, jotka hetkeä myöhemmin olivat jo koivun rungolla. Kävimme kiireesti ostamassa apteekin ainoan kyypakkauksen, mutta toistaiseksi ketään ei ole vielä pistetty.


Mietimme hetken, mitä tehdä, sillä meillä on tiluksilla aika monta rauhallista paikkaa uudeksi pesäkodiksi emmekä todellakaan kaipaa uusia kotieläimiä. On savupiippuja, vintin yliset eli lepakkoluolamme, aittaa ja vaikka mitä kivoja puunkoloja. Mies soitti ensin ympäristötoimistoon, mutta pääsi kuuntelemaan vain nauhoitettua tiedotetta. Lopulta mies soitti hätänumeroon, joka oli heti ajan tasalla ja lupasi ottaa yhteyttä asiantuntijaan.

Minä ainakaan en välitä saada mehiläisiä kimppuuni, joten pirttipäivä oli tässä helteessä edessä, kaikki ovet ja ikkunat visusti suljettuina. Kun odottelimme soittoa mehiläismieheltä, niin parvi valitsi uudeksi kodikseen tämän nimenomaisen vanhan koivun kolon ja hups - sinne menivät.

Isäntä sitten jutteli moneen otteeseen mehiläismiehen kanssa, joka lopulta antoi tarkat hävitysohjeet. Ilmeisesti koko etelä-Suomen muu mehiläisväki oli kesälomalla eikä tälläkään itsellä ollut tilaa uuden kotieläinparven vastaanottamiseen. Luultavasti parven talteenotto 1 - 2 metriä syvästä ontosta koivusta olisi ollut muutenkin aika haastava tehtävä, varsinkin kun ukonilma oli nousemassa ja rupesi satamaankin.

Ukkonen kiersi taloa joka ilmansuunnasta, mutta ilma ei yhtään vielä raikastunut. Pientä, hiljaista sadetta sopisi tulla vaikka koko yön, mutta ukkosesta ei niin väliä. Isäntä tosin ennusti, että sitä tulemme saamaan, ellei yöllä niin huomenna viimeistään eli tietokone kiinni ja piuhat irti.

5 kommenttia:

  1. Hauskan näköinen tuo ylin kuva, kuin lastuja lentelisi. Ikäviä olentoja tuollaisena massana, vaikka tarpeellisiakin. Minua on kerran ampiainen pistänyt ja kirveli useita tunteja. Allergiselle vaarallisia. Toivottavasti pääsette eroon niistä.

    VastaaPoista
  2. Kuhinaa on edelleen koivun rungolla ja mun pitäisi lähteä tyhjentämään viereen kompostiastiaa. Tarina mahdollisesti jatkuu...

    VastaaPoista
  3. Voi, että kun teillä olisi ollut tilaa mehiläispesälle. Olisitte saanut omat hunajat.

    VastaaPoista
  4. Jänniä nuo mehiläiset, sinun kannattaisi hankki mehiläispesä, johon porukka voisi majoittua ;)

    VastaaPoista
  5. Onpa kyllä hauska - ja pikkuisen pelottavakin - live-kuva mehiläisistä! Meillä ampparit tekee pesiä, minne sattuu. Isäntä laittoi viime kesänä säästöön matonkuteita (ajatteli kai trasseleiksi), jotka eivät minun varastoihini enää mahtuneet. Laatikko oli autokatoksessa, ja nythän siellä oli ampiaispesällä oikein lokoisat oltavat!
    Mehiläisiä on meidän pihapiirissä alkanut näkyä vasta ihan äskettäin. Naapurin rypsiviljelijät olivat jo huolissaan, että pölyttäjiä kaivataan, mutta kyllä niitä ainakin meidän apiloissa näyttää nyt viljalti pörräävän.
    Kimalaiset puolestaan tulivat meille (kirjaimellisesti, eli sisälle) jo varhain keväällä. Isäntä niitä kiikutti yksitellen ulos. Taitavat pesiä justiin pääoven yläpuolella, katon ja seinän rajakohdassa. Sinne olen nähnyt ainakin muutaman kömpivän.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!