maanantai 25. marraskuuta 2013

Helpotuksen huokaus

Ei se sitten itse kuitenkaan osannut taittaa kirjaansa, ei vaikka olisi miten helppoja, muka-helppoja ohjelmia ja taittopohjia ja vaikka mitä. Kannen osasin tehdä, mutta sitten, aikani tihrusteltuani pientä ohjepränttiä nettisivuilta, pinna paloi ja arvelin, että vanhassa vara parempi.

Ota sen kunniaksi pala kakkua ja vaikka kaffeet!



Huokasin tosiaan helpotuksesta, sillä hetki sitten vahvistin tutun Mediapinnan kanssa palvelukustanteen tilauksen. Kun joka tapauksessa haluan kirjan myyntiin eikä vain aitan seinustaa vuoraamaan, niin palveluista on maksettava. Näin se vaan on. Hih-hih, pian en enää ole "lupaava esikoiskirjailija"!

Tämä on ennakkomainontaa: kirjoitin kirjan meidän talostamme, joka täyttää tänä vuonna 120 v. Tila muodostettiin ensi vuonna 175 vuotta sitten perinnönjaon yhteydessä ja isäntä, josta pääasiassa kirjassa kerron, osti sen ensi vuonna 150 v. sitten. Kirjassa on myös talomme ympäristöstä, mm. hävitetystä Linnamäen huvilasta, Tuusulan kansanopiston perustamisesta ynnä muusta, aikajana 1800-luvulta n. 1950-luvulle, jolloin kenraali Talvela osti talomme. -  Joulun aikoihin sitä sitten toivottavasti on saatavissa esim. nettikirjakaupoista tai vaikka minulta.

2 kommenttia:

  1. talo muistaa kävijät, seinät muistavat sanat, jotka talossa lausuttiin. minua viehättää talot ja ihmiset, tuohan kuulostaa hyvältä. palaan asiaan, kun se on ajankohtainen. esteettömiä elämyspäiviä joulua odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mammamia: minä todella kuulin talon soivan monta kuukautta sen jälkeen kun olin tänne muuttanut.

      Poista

Kiitos kommentistasi!