perjantai 23. tammikuuta 2015

Pitäisi jo olla petissä

Pitäisi ja pitäisi, mutta kun pistän kellon soimaan, herään varmasti aamun labrareissulle. Vaikkei autoa saa ihan ovipieleen, niin onneksi suurin osa matkasta on lämmitetyn kävelykadun ylitystä. Ei silti, kylläpä siinäkin voi nokalleen mennä kepistä huolimatta.

Verikokeiden jälkeen riennämme aamupalalle - kokeilemme yhtä uutta paikkaa - ja sitten muutamalle muulle asialle. Mies ajatteli käydä etsimässä itselleen soittokonkiä. Edelliset taisi inhottava sen aikainen koira syödä jo 15 vuotta sitten eli tarpeeseen tulevat. Minä lupasin mennä sillä aikaa Lapaseen. Ostan ainakin Aino-lapastarvikkeeet, jotka on suunniteltu Aino Sibeliuksen aidon mallin mukaan. Täytyyhän ne saada, sillä Aino-täti oli oikeasti mieheni isotäti ja vielä kummitätikin.


Tämä kuva tarvikepakkauksesta on kaapattu Lentävän lapasen nettikaupan sivuilta. Lupaan lisätä skarpimman kuvan heti, kun olen kutonut omat kintaani valmiiksi. Toivottavasti saan lankapaketin huomenna ja pääsen pian hommiin. Nyt on puikoilla yhdet sukat, semmoiset kantapäättömät Nalle-langasta. Ohje oli Kotilieden uudessa kässälehdessä, joka yllättäen olikin entinen, nyttemmin lopetettu Moda-lehti.

Ensi viikolla on ohjelmaa lähes joka päivälle: rtg-kuvauksen ja lääkäriajan välissä saamme ihania naapurin rouvia iltakahville ja suunnittelemaan erinäisiä kivoja juttuja. Kuvaus on maanantaina ja lääkäri torstaina, molemmat syöpäsairaalassa. Sitten on vaarin 93-vuotispäivät sunnuntaina, joihin tilasimme jo ajoissa kinkkuvoileipäkakun ja kinuskikakun.

Seuraavalla viikolla on vaihteeksi sytostaatit, näillä näkymin toiseksi viimeisen kerran. Jo valmiiksi hengästyttää tämä ohjelma ja tänään väsyttikin niin, että iltapäiväunet maistuivat tosi makeilta, vaikken tehnyt päivällä muuta kuin lueskelin paria kirjaa. En tiedä sitten, mitä tämä väsy merkitsee. En suostu ajattelemaan, että että kertaalleen selätetty syöpä olisi jo näin nopeasti iskenyt uudestaan. Muitakin vaihtoehtoja on. Antibioottikuurini päättyi vasta tänään ja miehellä on kokeiden mukaan näkynyt samaa mykoplasmaa, jota minulla ainakin epäiltiin.

No, jos plussia ja miinuksia puntaroidaan, niin kirkkaasti olen plussalla. Aamulla puhuttiin harvinaisen pitkä ja mukava puhelu kälyn kanssa, eilen vietiin sormukseni suurennettavaksi ja jotain muutakin mukavaa tässä on ollut viime aikoina. Olo on ollut hyvä ja kaikkein kirkkaimpana tietysti on se, että jospa syöpä kuitenkin olisi selätetty.

12 kommenttia:

  1. Kaunis lapaspakkaus. Minäkin olen innostunut nyt neulomaan pitkästä aikaa.

    Voimahaleja hoitoihin.

    VastaaPoista
  2. Toivomme niin! Itselläkin oli ensin ohimenevä täydellinen muistinmenetys eli Tga-kohtaus. Ja nyt vajaa kaks viikkoa sen jälkeen tosi kova toispuoleinen niskakipu...kaulahermon ärtymiseksi/ tulehdukseksi lääkäri sitä arveli...ei vaan meinaa mennä ohi :( Tiistaina on mangneettikuvaus pään (eli muistihäiriön) takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävitin jo yhden vastauksen, mutta uusi yritys: pikaista toipumista, haleja ja enkeleitä kanssasi, Sesse.

      Poista
  3. Pikaista paranemista, Villiviini!
    Meitä on monta, jotka toivomme sitä sinulle! ♥♥
    Hyvää viikonloppua sinulle / teille!

    VastaaPoista
  4. Asenne ainakin on oikea! Aina kannattaa miettiä kaikkea SITÄ MITÄ ON, eikä murehtia sitä, mitä ei ole. Toipumisessa auttaa varmasti myönteinen asenne - periksi ei anneta....

    VastaaPoista
  5. Teillä onkin ohjelman täyteisiä päiviä! Koittakaas jaksaa kaikki hulinat :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kaikkea ei ehdittykään, lapastarpeetkin jäi ostamatta vielä.

      Poista
  6. Paranemista sinulle! Lapaset näyttävät hienoille! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Melkoista menoa on tiedossa teillä, eikä ihme, jos välillä väsy jo menostakin.
    Ja tsemppiä kaikkiin lääkärireissuihin ja hoitoihin, hieno asenne sinulla on tähän tilanteeseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja uutiset positiivisia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!