perjantai 6. helmikuuta 2015

Jo kotona

Pääsinkin kotiin päivää aikaisemmin kuin luulin. Se taas johtui siitä, että lääkärit eivät uskaltaneet antaa neljää myrkkysatsia vaan vain kolme. Siihen kylläkin on omat syynsä, nämä vanhat sairauteni. Lääkäri ei sanojaan kaunistellut, vaan totesi aika ykskantaan, että saan ihan  itse valita, otanko tämän keskushermostoon vaikuttavan kuurin vai jatkanko sillä edellisellä. Jos kaikki menee hyvin, saavat pienetkin perkeleet kyytiä, mutta, niin sanoi lääkäri, jos ei mene hyvin, niin kuolen. Että silleen se sanoi.

Toinen tohtori vieressä ei ihan silmiään pyöritellyt, mutta näin että hän olisi ehkä valinnut sanansa vähän sievemmin. Jos siis häviän blogistaniasta, niin tiedätte. Olo on kylläkin nyt mitä mainioin, mutta eniten lääkärit pelkäävät keuhkokuumetta ja sen jälkitauteja.


Ruusut sen kunniaksi! Kuva vain on vanha ja kuivat kukat lensivätkin tänään roskikseen. Senhän tiesin etukäteen, että tämä ja seuraava kuuri, jotka ovat hoidon viimeiset, ovat rankkoja. Päätin jatkaa tällä tiellä eteenpäin. Huomenna pitää ruveta soittelemaan labra- ja taksikyytiasioita. Jotenkin tänään en jaksanut, mutta ensi viikolla on labrat joka toinen päivä. Se ehkä on se kriittinen viikko?

Sairaala-ajasta olisi yhtä ja toistaa muutakin kerrottavaa, kaikenlaisista huonekavereista esimerkiksi, mutta olkoon nyt.

6 kommenttia:

  1. Rajua puhetta lääkäriltä. Toivottavasti katoavat vain ne 'pienet perkeleet' etkä sinä :-)

    VastaaPoista
  2. Kyllä lääkärit käyvät ylikierroksilla nkyään, jos näkee yleensä nykyisin koko lääkäriä, eikä vain valkoisen liehuvan takin selkäpuolta. Voimahaleja täältä ja mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  3. Huhuh, aika rajua puhetta lääkäriltä. Etköhän sinä bloggaile vielä vuosia eteenkinpäin ♥ Nuoret lääkärit ovat välillä liiankin suorapuheisia. Minulle sanoi viime leikkauksen jälkeen että, oli aika lailla vaikeuksia kun nuo läskit painoi keuhkoja niin että hengitys pysähteli koneista huolimatta. Olishan senkin asian voinut ehkä nätimmin ilmaista =D

    VastaaPoista
  4. Onhan se aika pelottavaa kuunnella noin suoraa puhetta, mutta ehkä on hyväkin asia, ettei hän kääri sanojaan pumpuliin!

    Toivon, uskon ja rukoilen että sinä selviät, Villiviini! Onnea siis hoitoihisi♥♥

    VastaaPoista
  5. Julma tapa kertoa potilaalle tilanne. Pyydän jotta enkelit ovat luonasi ja hoidoista on hyviä tuloksia. Voimia ja yritä pysyä positiivisena ♥ Jaksamista ♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille rakkaat blogiystävät, kiitos taas kerran. Minä en tosiaankaan ajatellut vielä poistua kuvioista, mutta oli se aika jämptiä puhetta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!