lauantai 28. helmikuuta 2015

Täällä ollaan!

Kiitos teille kaikille muistamisista, rukouksista ja tsemppauksesta! Ne ovat tosiaan kantaneet.
Kotiuduin eilenillalla aika myöhään, kuume kun rupesi illalla sairaalassa nousemaan. Vähän olen nytkin illalla kuumeillut, mutta ei hätää. Se kuulemma kuuluu hoitoihin. Vasta jos se nousee yli 38,5:n, pitää lähteä kohti aluesairaalaa.

Rankin sytostaattihoito on on nyt ohi ainakin imusolmukesyövän osalta, se josta lääkäri tokaisi että kuolet tai paranet.  Paraneminen olisi tavoitteena, mutta ehkä tämä eniten näistä kuureista on väsyttänyt.

Vielä on tietymättämissä se, mikä mahassa tai tarkemmin sanottuna haimassa jyllää. Lääkäri tosin arveli, että jos se olisi haimasyöpää, niin olisin jo kovien kipujen kourissa tai arkussa. Tuloksia piti tulla jo eilen tai tänään, muttei tullutkaan. Ensi viikolla viimeistään omalääkäri soittaa syöpäklinikalta, jos siellä nyt sellaisia edes onkaan, omalääkäriä nimittäin. Hyviä he kaikki ovat olleet, ei silti. Kaikessa tapauksessa tietoa ja hoitosuunitelmakin jatkosta selvinnee silloin.

Tänään oli täydellinen toipilaspäivä eli nukuin käytännöllisesti koko päivän ja niinpä nyt keinun ja kukun täällä ylhäällä. Piti katsoa naamakirjan kuulumiset, piti perata sähköpostia, piti tilailla siivoojaa ja vastata muutamaan viestiinkin. Mutta nyt alkaa jo väsynys käydä käpäälään.

 - Anteeksi muuten kirjoitusvirheet, niitä tuppaa tulemaan nykyisin aika paljon, eikä kaikkia huomaa.


Nämä ihastuttavat kukkaset, ruusut ja freesiat, sain jo viime sunnuntaina, kun ystäväni K. oli miehensä kanssa kakkukahveilla. Tarjottavat oli hankittu lapsen ja hänen tuoreen avomiehensä kunniaksi ja kun niitä riitti, niin oli mukava saada lisää syöjiä.

Syömisen ongelmia ei tosiaankaan ole ollut minullakaan. Tein tänään ison padallisen poro-ossobucoa ja ai jee, että siitä tuli hyvää. Juomaa pitää nauttia runsaasti ja sitä myöten rampata koko ajan vessassa. Viiniä ei tee edes mieli, mutta veteen rupesin jo sekoittamaan jaffaa ja jopa kaivoin joululta jääneen kokispullonkin esille, kun pelkkä vesi rupesi tympimään.

7 kommenttia:

  1. Ihanaa, että rankimmat hoidot ovat ohi. Lepää nyt oikein kunnolla. Voimahaleja ja rukouksia sinulle.

    VastaaPoista
  2. Upeaa kuulla sinun olevan jo kotona, voimalähetys täältäkin :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että olet rankan hoitosession jälkeen kotona taas.
    Voimia ja halauksia sekä suojaavia enkeleitä.
    (Olen lukenut iltalukemiseksi savonlinnalaisen Anneli Pääkkösen kirjaa nimeltä Sairasta, missä hän savokarjalan murteella kertoo omakohtaisia (?) kokemuksiaan syöpähoidoista. On ollut avartavaa lukea.)

    VastaaPoista
  4. Toivon toipumista ja enkelit ovat tarpeellisia ♥

    VastaaPoista
  5. Kiva, että olet siinä! Paranemista ja toivottavasti se haima-juttu selviää!

    VastaaPoista
  6. Sut in haastettu mun blogissani!

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että rukoukset ovat kantaneet <3 Hyvä että pahimmat hoidot ovat ohi. Lepoa ja aikaa vaatii toipuminen ja pitkää pinnaa, mutta sitä sinulla taitaa olla<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!