lauantai 25. huhtikuuta 2015

Pikapäivitystä

Kun lupasin kertoa eilisestä, niin tulin muutaman sanan siitä naputtelemaan. - Arvontakin päättyy tänään, mutta arvon vasta iltapuolella taikka sunnuntaina. Vielä ehtii osallistumaan.

Tämä on lähes piilokuva. Fasaanirouva se siinä silmät kiinni kuopsuttelee maasta matosia. Tämä ei liity mihinkään, vaan on pelkkä kuvituskuva. Tai no, yksi kevään merkeistä. Vaikkei tämän höyhenpeite ole samaa tasoa kuin ukkofasaanilla, niin kaunis tämäkin lintu on.


Olisi ollut lankomiehen kirjankin julkistamistilaisuus. Olin jo ilmoittautunut, mutta sitten kun tuuli vallan kamalasti, en arvannut lähteä Potku-Petellä potkuttelemaan, vaikkei matkaakaan ole kilometriä enempää miehen lapsuudenkotiin. - Flunssaa ja keuhkokuumetta ei varta vasten kannata ruveta itselleen tilaamaan. Mies oli kotona, mutta melko kalpeana ja uupuneena viikon sairaalakeikan jälkeen, joten ei hänestäkään olisi ollut julkkareihin. Hädin tuskin saimme kauppa-asiat hoidettua ja minulle diabeteshoitajalta sokeriliuskoja.

Sitten tuli ilta ja mies valitteli kipujen pahentuneen. Satuinpa huomaamaan, että katetripussin pissi ei ollut ihan tavallisen väristä. Punaista oli. Kaikkein punaisinta mies myöhemmin luonnehti punaviinin väriseksi, mutta sen hän visusti jätti näyttämättä minulle. Yöllä hän kuitenkin päätti soittaa sairaalaan neuvoa kysyäkseen. Ohje oli selvä: soita hätäkeskukseen ja tilaa ambulanssi ainakin tarkistamaan tilanne, kun verenpaine ja hemoglobiinit olivat sairaalassakin hirmuisen matalalla. Ihan pillit vinkuen ei miestä viety, mutta vietiin kuitenkin. Onneksi hänet lähetettiin jo aamupäivällä kotiin eikä mistään suuremmasta hädästä onneksi ollut kysymys. Tämä päivä on mennyt muuten hyvin, mutta kovin, kovin väsynyt mies meillä on nyt kotona. En tiedä, kumpi meistä on tällä hetkellä vakavammin sairas. Tai minuthan lääkäri arvioi ns. terveeksi, eli on hyvä edes se, että sairastellaan vuorotellen.

13 kommenttia:

  1. Voi kylläpä teitä nyt koetellaan kumpaistakin. Toivotaan parantumista.♥

    VastaaPoista
  2. Niin sitä monesti ihmistä riisutaan, kun ikää tulee.... Paranemista teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja nuorempanakin, mutta nyt varsinkin. Kiitos sinulle!

      Poista
  3. Olen tässä itkenyt, miettinyt, saamatta unta..veljeni vaimo sairastui ja juuri eilen sain tietää, että syöpä on levinnyt luustoon. Ei nukuta, miniämilleni en saa kertoa, kun on kielletty ja toinen heistä minut moittikin, kun itkin vaan puhelimessa. Onneksi poikani ymmärtävät ja tietävät syyn.Molemmat pojat ovat alalla, missä ei kylille huhuilla.. Ei he voi sitä ymmärtää. Ihania ihmisiä ovat. Vaitioilovelvolllisuus sitoo vieläkin minua vaikka pääsin eläkkeelle jo 3 vuotta sitten, mutta se on ikuinen suu suppuun.. Ihmettelen niin mielettömästi jaksamistasi. Olen ottanut punaviinilasillisen viereeni ja yritän saada hetken päästä unta, voimia rakas tuntematon ystäväni, olen seurannut blogiasi ja ihmetellyt, kuinka valoisasti kerrot surullisista asioistakin. Kelkassa mukana: h

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuntematon ystävä, oikein tosi paljon voimia sinulle ja näille läheisillesi. Ikävää, ettet saa lupaa jakaa tuskaasi läheisten kanssa. Miten tämä kälysi; onko hänellä läheisiä, joiden kanssa voi puhua? -

      Itse otin heti sen kannan, etten peittele sairautta, vaan kerron avoimesti kaikille. Muutamat ovat ahdistuneetkin, mutta onnekseni minulle on koko ajan tullut lähelle ihmisiä, tuttuja ja fyysisesti tuntemattomia mutta läheisiksi tulleita esimerkiksi täällä blogissa, jotka ovat kuunnelleet, rukoilleet ja eläneet mukana. Sen takia oloni on koko ajan ollut hyvin luottavainen ja rauhallinen. Oma puoliso on jaksanut kuunnella ja se on suuri voimavara. Tuntuu kuin ympärillä olisi lauma enkeleitä.

      En sitä osaa sanoa, mitä tapahtuu, jos tauti rupeaa uudestaan ja pahasti jylläämään, mutta sen näkee sitten. On minulla ollut masennuksenkin hetkiä, vaikkei usein. Tämä diabeteksen ja näköongelmien ilmestyminen olivat sellaisia. Mullahan sokerit nostivat mittarin tappiin asti ja alkoi insuliinipiikitys. Syynä kaiketi kumpaankin vaivaan ovat vahvat sytostaatit. Edelleen luen suurennuslasin kanssa.

      Voimia ja jaksamista sinulle, tuntematon ystävä. Jos sen sallit, niin uskoakseni moni sulkee sinut iltarukoukseensa.

      Poista
    2. Kyllä kälylläni on läheisiä. Hän on vain luonteeltaan sellainen ihminen, että ei pysty kaikille avautumaan. Minä satun olemaan sellainen, jonka kanssa hän lähes päivittäin puhuu. Olemme tunteneet yli 40 vuotta, joten ystävyytemme on todella hyvä. Olen lupautunut hänen pyynnöstään olemaan kertomatta kenellekään, mutta sinulle tuntemattomalle voin kertoa, koska et häntä tunne. Kuitenkin olet itse kohdannut niin suuria suruja.
      Itsekin olen iltarukouksissani hänelle voimia rukoillut, joten sallin iltarukoukst myös tuntemattomitakin. Olen aina uskonut Jumalaan ja lapsesta asti rukoukseni rukoillut, vaikka en uskovainen olekaan. Kiitos sinulle! Purkaukset helpottavat vaikkei ne ongelmia pois viekään. -h

      Poista
  4. No nyt kyllä olet tosi vahva. Älä ylitä itseäsi, sinullakin on oikeus olla joskus hieman heikko..ole hyvä nimetön ystävä itsellesi armollinen.

    VastaaPoista
  5. Anteeeksi vaan, mutta minä en ole fasaanien ystävä, kerran yksi meinasi "raiskata" pikkupoikani aivan pihallamme..:) ja se ääni, karmea..mielestäni. En voi sietää myöskään oravia lintulaudalla, kun ne syöksyy lintujen pesille munia syömään, näin juuri tänään, kuinka talitintin muna meni oravan suuhun.Rotta mikä rotta. Nimellä luontoystävällinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän kyllä nuo asiat enkä itsekään pidä enempää pesärosvoista kuin lastenraiskaajalinnuistakaan, mutta ajattelen, että oikeus niilläkin on elää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!