Raskas päivä

Mitään tosi dramaattista ei tänään tapahtunut, mutta kaikkiaan vain oli raskas päivä meille kummallekin. Velimies soitti jo aamupäivällä ja kertoi, että isä oli illalla joutunut sairaalaan, tiputukseen mahataudin takia. Nyt voi sanoa jo ääneen, että onneksi emme ehtineet pääsiäispyhinä hankkimaan tartuntaa, ellei sitä sitten jo pitkäperjantaina saatu tai viety. Norovirus ei ,millään voi enää olla voimissaan eikä meillä sen jälkeen ole ollut itsellämme mahatautia. Eikä pidä tullakaan, sillä miehen leikkaustahan jo kertaalleen on siirretty sen takia.  Viime viikkojen aikana isä on selvästi haurastunut ja entistä väsyneemmän näköinen, joten paha mahatauti ja ripuli eivät ainakaan kohenna oloa, kun meillä nuoremmillakin se todella otti hengen päälle.

Hyvä uutinen oli se, että sain nopeutettua silmäsairaaln aikaa jo ensi maanantaiksi, kun lähetteen mukaan toimenpiteisiin oli tarkoitus ryhtyä vasta kuukauden sisällä. Maksusitoumuskin oli lähtenyt yksityispuolelle, joten niiltä osin asiat ovat hyvässä mallissa. Huonompi uutinern sen sijaan oli se, kun huomasin iltapäivällä toisen silmän punoittavan oikein kovasti ja toisen olevan muuten vain vähän arka. Näkö ei ainakaan ole parantunut eli aamulla on otettava uusi puhelu ja kysyttävä toimintaohjeita.

Joutsenia on näkynyt lähimaisemissa, mutta valitettavasti myöhästyimme päivällä emmekä saaneet niitä kuvattua. Eiliset vieraamme olivat ohiajaessaan ne nähneet. Kevät kuitenkin tulee, mustarastas livertelee piahssa ja jäät vissiin ovat lähteneet ainakin järven toisesta päästä.  Aurinkokin paistoi tänään ihanasti.

Kun muutama postaus sitten kerroin pahoittaneeni mieleni erään anonyymin moitteista, niin tarinahan sai jatkoa. Anonyymin mielestä, näin itse uskallan arvella, kyse on vain höpöstä mummusta, joka itse hukkaa tavaroitaan. Ei se ihan niin ole mennyt. Kaksi "kadonnutta lammasta" on löytynyt niin uskomattomista paikoista, että ne eivät ole ihan vahingossa tai itsekseen niihin joutuneet.Mies meillä ei liikuttele astioita ja itse tiedän, kiitos näkömuistinkin, aika tarkkaan missä mikäkin esine sijaitsee kiintiestön alueella.

Kerroin jo, miten löysin ovaalin Arabia-vadin yhden yläkaapin ylimmältä hyllyltä kahden kulhon päältä, korkeimmasta mahdollisesta paikasta johon silmä ihan sattumalta osui. Pääsiiäisen aikaan  sitten tarvitsin yhtä toista esinettä, kippoa, jonka paikka on matalamman kaapin hyllyllä. Sen tai ise asiassa parinkin tämän Tilda-sarjan pienen kulhon päällä oli muovikulho ja pinon päällä ylimpänä vielä okunern keitiötyöväline, ainakin teräsvisspilä ja joku muu kapine, kaikki siis ihan omilla paikoillaan. Mutta mitä löysinkään pinon keskeltä, muovi- ja posliinikulhojen välistä? Sen desilitran teräsmitan, jota kovasti jo ehdin kaipailla. Se mahtui oikein hyvin kulhojen väliin näkymättömiin.

Jostain syystä nuo Tilda-kipposet eivät ole pitkään aikaan olleet käytössä. Ehkä tästä sairaudestakin johtuen ruoanlaitto on vähentynyt ja yksinkertaitunut ja toisaalta tilalle on tullut joitakin uusia, korvallisia astioita, joita on hivenen turvallisempi käyttää  kuin sileälaitaisia ja korvattomia tildoja. Ellen nyt olisi tarvinnut juuri tätä kulhoa, olisi mitta jäänyt ties miten pitkäksi ajaksi kadoksiin. Onneksi löytyi. -  Kahvinsuodatin on edelleen kateissa.