Anni Perttula oli täällä Kotitalousopettajaopiston puutarhaopettaja ja ruusu oli hänen jalostamansa. En tiedä, onko sillä virallisesti joku muu nimi, mutta tällä nimellä käly sen minulle kaivoi omasta pihastaan. Kukat ovat upeat, moneen kertaan kerrotut ja hyvin tämä on lähtenyt kasvamaan savisessa pihassamme. Muutama poikanenkin jo jo jatkanut matkaansa. Alempi kuva esittää sadepisaroita vuorenkilven lehdellä.
Kuten kerroinkin, on huomenna ohjelmassa käyminen kyläkirjan kimppuun. Tänään en enää ehtinyt edes miettiä sitä, mutta ehkä pieni kahden naisen tiimimme saa huomenna kuitenkin jotain aikaiseksi.
Tänäänhän olimme ns. äitienpäivälounaalla eli pitkän kaavan mukaisella päivällisellä paikallisessa ykkösravintolassa. Minä, mies, Tytär ja Tyttärenpoika. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myös hintaa oli "riittävästi", muttei kuitenkaan sen enempää kuin äitienpäiväruoasta olisi nyhdetty. Laatu vain oli nyt ihan toinen. Innostuin tyttären ostamasta käsilaukusta niin, että tilasin heti paikalla itselleni samanlaisen ja yhtä sun toista muutakin.
Yllätyskin oikein yllätti. Tiesin, että lapsenlapsipuoleni on ollut rippikoulussa, mutta konfirmaatiopäivästä ei ole ollut puhetta. Onneksi miniä soitti, ihmetteli kai, miksemme ole ilmoittautuneet. Onneksi soitti sentään ennen juhlia eikä niiden jälkeen. Nyt tulee kiire hankkia lapselle rippilahja, sillä tässä nimenomaisessa tapauksessa ei kyllä rahakuori ole sopiva. Kutsu oli lähetetty sähköpostitse, mutta jostain syystä se ei koskaan tullut perille. Tai on hukkunut roskapostien joukkoon.
Nyt täytyy se lahjakin ostaa melkein lennossa, vaikka olisin mielelläni vähän tarkemmin harkinnut sitä. Lauantaina on käytävä ottamassa sitä, mitä saa. Rippiristejä varmaan tulee oikeilta mummeilta tai kummeilta, joten pitää katsoa jotain muuta. Minulla tosin olisi ollut varastoissani yksi vanha Kalevala korun rikkinäinen krusifiksi ja sen olisin paremmalla ajalla voinut kórjauttaa ja antaa. Kerään Kalevala korua, mutta pääasiassa on kertynyt pronssia ja nuorelle pikkuiselle neidille tykkänään sopimattomia malleja.
Kun koko pitäjän kaikille rippilapsille on yhteinen konfirmaatio, jonka arvaan kestävän, kestävän ja kestävän, sovimme, että menemme vasta kotiin, emmekä sielläkään pysty olemaan kovin pitkään. Meille molemmille pitkään istuminen kovalla kirkonpenkillä on vaikeaa, miehelle hänen nykykunnossaan täysin mahdotonta. Vaikka olisin kyllä mielelläni mennyt kirkkoon ja ehtoollisellekin. Hyvä kun tilaisuus on päivällä, sillä minä lähden illalla sairaalaan, mutta vasta niin myöhään, että hyvin ehdimme juhlia rippilastamme. Lyhyt käynti. kotiudun jo maanantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!