sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Koko viikko on mennyt kaikenlaisessa tohinassa, joten sopivaa rakosta käydä tervehtimässä vaaria ei millään löytynyt. Ei ennen kuin tänään, vaikkemme yleensä lauantaisin käykään siellä kahvittelemassa. Ja kun vaarin kuulo on olematon, en pidä tapanani soittaakaan. Siellä kotonahan hän kuitenkin on. Vaan ei tänään. Kaivoin avaimen esille ja avasin ulko-oven. Ihmettelin jo sitäkin, kun tavallisesti kiinni oleva välikön ovi oli auki. Vielä enemmän ihmettelin, kun sekä rollaattori että pyörätuoli oli parkkeerattu sievästi rinnakkain keittiöön. Kierros ympäri: vaaria ei näy missään. Olin likimain kauhuissani: mitä on tapahtunut?

Yritin soittaa ensin veljelleni, mutta hän oli kyntämässä, eikä kuullut puhelinta. Soitin kälylle, eikä hänellä ollut hajuakaan mistään menemisistä. Yleensä vaari sitä paitsi ilmoittaakin, jos lähtee johonkin, lääkäriin tai veteraanitilaisuuteen tai jonnekin. Olimme sydän syrjällämme, sillä ainoa asia, jonka keksimme, oli että kodinhoitaja oli joutunut kiireesti toimittamaan vaarin terveyskeskukseen. Sovimme, että lähdemme kotiin, kun emme muutakaan voi ja käly soittaa heti, kun kuulee jotain.

Olimme jo ulko-ovella menossa, kun taksi kurvasi pihaan. Vaari oli käynyt kaupassa, mikä ei ollenkaan ole tietojeni mukaan hänen lauantaiohjelmaansa, vaan yleensä hän käy alkuviikosta kauppareissulla luottotaksinsa kanssa. Nyt ehkä Kaunialasta paluu oli sekoittanut aikataulun ja siivoojatkin olivat eilen käyneet. Mutta arvaatte, että huokaisimme syvään ja päiväkahvitkin maistuivat tämän jälkeen tosi hyvältä. Aika rankan kauppareissun jälkeen - ei edes rollaattori ollut mukana - vaari oli ihmeen reipas vielä kahvipöydässä, mutta kömpi varmaan heti sen jälkeen päiväunille.

Hän oli käynyt alkuviikolla yksityisellä korvalääkärillä, joka oli todennut sen, että kuuloa ei paljon ole ja että kuulolaite on mallia kivi ja kirves. Näin olin itsekin arvellut.Varmaan kunta kustantaa ikivanhaa halpismallistoa vanhuksilleen. Nyt asiat lähtevät etenemään, mutta siihen, että uusi kuulolaite on korvassa, menee vielä jokunen tovi. Paperit on tilattu aluesairaalasta ja ne tulevat kokemusteni mukaan ihan omaa tahtiaan. Mutta hyvä, että asia on hoidossa eikä faari tuntunut murehtivan kustannuksiakaan, niin kuin ei pidäkään.

Kuten näkyy, vaihdoin blogin hederin. Meillä ei vielä viritellä jouluvaloja, mutta tonttu on jo lasten iloksi porraspielessä. Sen sijaan kaupunki on sytyttänyt tänäkin vuonna nämä ihanat valopuut ja vielä lisännytkin niitä kaupunkilaisten iloksi. Jälleen kerran sanon, että tässä ei mene verorahat hukkaan. Leipää ja sirkushuvia tarvitaan. Kuva on useamman vuoden takaa, mutta puu on sama, valot samat.

Torin joulukuustakin pystytettiin tänään, mutta valot sytytetään vasta jouluavajaisissa. Olisikohan adventtilauantaina? En ole seurannut ja mistäs paljon nyt seuraatkaan, kun ei posti kulje. Nettilehdet sentään vilkaisen, mutta pikkupalikat tahtovat jäädä lukematta.

Meidän jouluvaloja pitäisi ensi viikolla jo ruveta vähitellen testailemaan ja tarvittaessa vaihtaa lamppuja ja sen sellaista. Pihakivelle ajattelin virittää valoverkon vähintään valmiiksi, etenkin jos tässä rupeamme saamaan lunta niskaamme. Aamulla olin näkevinäni lumimöykyn pihassa ja ainakin naapurien katot olivat valkoiset. Lunta tai kuuraa?  Pari kukkapyttyä pitäisi kipata nurin portailta niiden viereen, ei edes sen kauemmas, mutta jotenkin en ole uskaltanut ryhtyä siihen. Nämä neuropaattiset tassut, sekä etu- että takatassut, pitävät vähän varovaisena. Jumppaliikkeistä ja kutomisesta huolimatta tuntuu kuin vaiva lisääntyisi ja laajenisi. Toivottavasti B-vitamiinivalmiste rupeaa pian auttamaan. Lääkäri tosin totesi, että se auttaa tai on auttamatta, mutta kannattaa kokeilla.

Yksi ilon aihe vielä. Maanantaina menen silmänpohjakuvaukseen Nurmijärvelle. Se ei ole se varsinainen ilo, hyvä juttu kuitenkin, mutta tapaan vanhan koulukaverini, jonka olen tavannut lakkiaisten jälkeen vain pari kertaa, viimeksi luokkakokouksessa joskus varmaan parikymmentä vuotta sitten. Koulussa olimme hyviä kavereita, mutta sitten se ystävyys vain hiipui, tuli perheet ja muut kuviot. Luulisi, että puhumista ainakin riittäisi.

Nyt ei muuta kuin hyvää pyhää ja iloa alkavaan viikkoon. .

6 kommenttia:

  1. ♥nuo puut jouluvaloineen on tosi kauniita! Hyvää pyhää!

    VastaaPoista
  2. Ajattelin laittaa kausivalot tänään, että ystäväni saa taas naljailla. Ne häiritsevät häntä. Hän asuu Helsingin lähiössä neonvaloineen. Häntä häiritsee hirveästi ihmisten jouluvalot.

    Meillä ei ole katuvaloja, no ei ole katujakaan, ei edes päätiellä valoja. Jokaisella on pihavalot oman makunsa mukaisesti. Kynttelikköjä en raahaa sisään ennen joulukuuta. Oman turvallisuuden takia laitan ulkovalot, että koiran saa sisään ja ulos, että aamulla löytää autotalliin ja illalla kotiin ja koiran kanssa lenkille.

    VastaaPoista
  3. Kerroin jo aikaisemmin surullisesta veljeni vaimon syövästä.
    Hän kävi tässä jokunen aika Suomen parhaimmalla syöpäspesialistilla. Tulos oli, ettei ole mitään tehtävissä, Odotellaan.. jokainen meistä tietää, kun luustoon on syöpä levinnyt, niin eipä siinä sitten muta ole, kuin odottelua. Veljeni halusi vielä, jospa joku kikka löytyisi, lapsettomia kun ovat ja rahasta ei oo kiinni. Siinä se ...ei auta raha, vain Taivaan Isä. Mitäpä tässä muuta, onneksi sinulla on paremmin. Rakkaudella .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä Anonyymi, voimia teille kaikille. Veljesi ilmeisesti on käynyt siinä yksityisessä syöpäsairaalassa? Niin ystävämmekin, joka pääsi kokeilemaan uutta lääkettä. Se antoi lisää aikaa, mutta silti syöpä on levinnyt.Vaikkei raha paranna, kuten sanot, niin voi antaa jatkoaikaa. Kirjoitit niin kauniisti, mutta kai tämän sairauden kanssa saa aina olla varuillaan eikä tuudittautua siihen, että olisi parantunut.

      Poista
  4. Haluan vielä lisätä, etten missään tapauksessa pröystäile veljeni rahoilla, haluan vaan sanoa, ettei se auta. Ei hänellä niitä rahoja ole mielettömästi, mutta nyt olisi vaan ollut kaikkensa halunnut puolisolleen nekin roposet laittanut. Se on se rakkaus, minkä eteen yrittää..onneksi yrittää. Syöpälääkäri sanoi, että heille voi kyllä tulla, mutta apua ei voi luvata. En tiedä.pelkään. pahinta.

    VastaaPoista
  5. Ihana valaistu puu.

    Toivottavasti kuvaus sujui hvin ja tapasit ystäväsi tänään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!