sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Suloista sunnuntaita

Hyvää Kaatuneiden muistopäivän iltaa, rakkaat lukijat! Päivä on ollut suloinen, vaikkei aurinko juuri ole näyttäytynytkään ja kylmää sekä tuulistakin on ollut. Vettä vain ei ole satanut kuin ehkä kaksi tippaa aamulla.

Juhlistimme ystäväni kanssa pariakin "muistopäivää" juomalla oikeat leivoskahvit ulkona. Ohi ajaneet pyöräilijät ja autokuskit varmaan katsoivat kummissaan kahta tukkikasan päällä istuvaa ja kahvia hörppivää mummoa. Meillä oli hauskaa ja rupattelimmekin puunrungolla aika pitkään, mutta sitten tuli kylmä ja jalatkin rupesivat puutumaan.


Kamera oli mukana siltä varalta, että olisin saanut kuvattua lintuja. Se suunnitelma ei onnistunut. Järvellä oli yksi lokki ja sekin lenteli niin kaukana, etten saanut sitä kuvaan. Yksi punarinta kiikkui koivun oksalla, muttei sekään osunut kameran silmään. Nämä leivokset olivat yllätystuliainen, kun mies eilen tuli kaupasta. "Jotkut tuovat kukkia, toiset leivoksia", sanoi tullessaan. Olen joskus tälle maininnut, että olisi kiva saada kukkia.

Jotain sentään onnistuin kuvaamaan. Tuomikin jo kukkii. Naapurin vilja on oraalla.


Nyt seuraa mainos. Mainostan Suomen ensimmäistä neuleromaania, kirjoittanut minun ja monen muun täälläkin käyvän blogiystävä Kaisa. Kaisan Kerällä-blogista löytyy tietoa teoksesta ja sen takkuisesta tiestä kustantamoissa. Onnea Kaisa ja kiitos siitä, että päätit julkaista kirjasi nettikirjana! Toivottavasti meitä lukijoita on niiiin paljon, että mokomat kustantajat joutuvat häpeään. Tämä on oikeasti ensimmäinen suomalainen neuleromaani. Käännösjuttujahan on useampiakin ja ehkä sen takia kustantajat eivät uskoneet, että kukaan haluaa lukea neulovista naisista. Minä ainakin haluan!

Ohjeet siitä, miten teokseen niin sanotusti pääsee käsiksi, löytyvät samasta paikasta, siis Kerällä-blogista. Sen verran voin sanoa, että ehtoja on, mutta raha ei mene kirjailijalle, vaan voit ihan itse valita hyväntekeväisyyskohteesi ja vieläpä rahasummankin.

Kaisa kirjoittaa tyttönimellään, joka on monelle itseäni nuoremmalle lukijalle hyvin tuttu Hullu luokka -nuorisokirjoista eli kirjailijattaremme ei suinkaan ole julkistamassa ensimmäistä kirjaansa. Pistän linkin vielä tuohon sivun laitaan, jotta se pysyy tallessa.

Omista käsitöistä sen verran, että menossa on kesävillasukkien kutominen. Ohut lanka, paksut puikot, sillä tavoitteensa on saada sukat, jotka eivät missään olosuhteissa kiristä. Malli on perus-perus. Kuvataan jahka keritään enkä muista nyt langankaan merkkiä, mutta nättiä on.

4 kommenttia:

  1. Kiitos mainoksesta, tässä ihan punastuu! :D Mekin kävimme juhlan kunniaksi kahvilla, tosin kahvilassa vain. On niin helpottunut olo, kun teksti ei enää muhi koneen syövereissä, vaan toivottavasti ilahduttaa lukijoita.

    VastaaPoista
  2. Kylläpä teillä ystäväsi kanssa on ollut mukava ja maukas kahvihetki...)

    VastaaPoista
  3. Älä yhtään punastele siellä, Kaisa. Hyvin tehtyä työtä onpi sallittua kehua, varsinkin kun melkein tunsin itseni lapsen kummitädiksi viimeistä sivua lukiessani. Tuo ylimmäinen mainos tuli, kun piti kokeilla miten linkitys toimii, mutta poiskaan en sitä ota.
    Ja kyllä Irmastiina, ystävät ovat kultaa kalliimpia, kahvilla ja ilman.

    VastaaPoista
  4. Kyllä ystäviä tarvitaan, ja ihanat leivokset olitte saaneet :)
    Kiva kun olit tullut blogiini ja jäänyt lukijaksikin. Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!