perjantai 31. joulukuuta 2010

Uuden vuoden aatto alkoi NYT

Sainpahan vaihdettua uuden pohjan 23 tunnin ja 58 minuutin päästä alkavan vuoden 2011 kunniaksi. Ensimmäiset laittomasti lennätetyt raketitkin kuuluvat räiskyvän jossain kuuloetäisyydellä.

Tuhannet kiitokset Itkupillille tunnelmapohjasta! Hederi on oma kuva ja se edustaa myös mennyttä maailmaa: meidän pihaa ja naapurin kuusia vuosi tai kaksi sitten. Nyt samalla paikalla on komea kasa jätemaata odottamassa kuljetusta tai tamppaamista uuden pihan ja uusien asukkaiden pihanpohjaksi.

Joulumme ei suinkaan vielä päättynyt. Sitä vietetään kaikkine koristeineen, valoineen päivineen ainakin loppiaiseen, jos ei Nuuttiin asti. Kuusta ei ollut, mutta ruokaa ja juomaa riittää... Nyt kuitenkin tämä täti kaipasi jo uutta ja freessiä ilmettä, vaikka seimi kylläkin on paikallaan. Mutta kun vanha vuosikin haudataan ja uutta aloitellaan, niin jotain uuden elämän merkkejä tännekin eli vihreää väriä kaipasin.

Onnellista ja siunattua vuotta kaikille lukijoille!

Paras toivottaa etukäteen, sillä varmaan olen vuorokauden päästä pihalla  ihmettelemässä ilotulitusta ja kuulostelemassa, kuinka monta pataa räjähtää naapurustossa oikein ja kuin monta keikahtaa nurin päin. Mies kysyi, että pitääkö mennä viinakauppaan ostamaan sampanjaa. Olin sitä mieltä, että mitä turhaan. Emme kumpikaan ole niin suuria skumpan ystäviä.

Tämä "taidekuva" on toissa vuodelta. Keskellä oleva möykky ei ole viime vuonna valettu tina, vaan esittää muuten uuden vuoden katoavaista kamaa eli ilotulitusta ja oikealla oleva möykky pysyvyyttä eli katuvaloa. Luulisin.

Alareunan säkkärä ehkä toivottaa onnea uudelle vuodelle tai jotain. Mistähän sekin on kuvaan tullut?

Juttelimme illalla miehen kanssa kuluneesta vuodesta. Lopputulos oli, että meillä on ollut hyvä vuosi. Sairauttahan kyllä on ollut. Äitini tilanne on huonontunut askel askeleelta, mutta sille emme voi mitään. Isällä nyt uusia vaivoja, joita aluksi hoitohenkilöstö vähätteli, mutta nyt tutkimuspyörä on liikahtanut käyntiin. Mies sairasti melkein koko syksyn, mutta hän sai ainakin osittain avun niskaansa ja selkäänsä. Minä sain uuden polvivaivan, jota vielä ihmettelen.

Taas on mennyt vuosi eteenpäin ja me kaikki olemme kotona. Hautajaisia ei ole ollut ihan lähipiirissä. Kukaan nuoremmasta ikäluokasta ei ole joutunut työttömäksi. Lastenlapseet voivat hyvin ja pärjäävät koulussa. Me saimme tontin myytyä. Tätä parempaa ei oikeastaan voi edes toivoa eli syytä on olla kiitollinen hyvästä vuodesta.

torstai 30. joulukuuta 2010

Kirjoja

Tämän listan löysin Kaisan tuumooksista, jonne se kulkeutui Villasukalta.  Noudata sinäkin ohjeita ja katso, mitä on vielä lukematta. Omasta puolestani luulen, että nuo lukemattomat saavat jäädäkin lukematta, paitsi Puhdistus, joka on jo kotona, mutten ole saanut tartuttua siihen.

Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen

2. J.R.R.Tolkien - Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Cristie - Kymmenen pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Potter-sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J. D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus


Ota koppi ja katso, mitä olet lukenut!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Öiset mysteerit

En malta olla kirjoittamatta parista kummassa jutusta, joista toinen ihan oikeasti tuli häiritsemään tämän yön unia. Tosin täällä tietokoneellahan minä vielä, kun mies tuli raportoimaan ja kello oli aika tarkkaan lyönyt puolen yön lyönnit.. Naapuriraksalla olevassa kaivinkoneessa oli juhlavalaistus päällä! Töllistelimme ja ihmettelimme,  kävimme joka ikkunasta tarkastamassa tilannetta. Juu-u, punaiset varoitusvalot paloivat ja lisäksi joku maassa oleva työvalokin oli päällä. Ihmisiä tai muita kulkuneuvoja ei näkynyt. Otin kuvankin ja tämä oli tietysti ihan musta keskellä yötä. Valoa lisäämällä lisäsin draaman tuntua, vai mitä?


Isäntä soitti rakennusliikkeen kaverille, joka sattumoisin asuu tässä lähellä. Ei hänkään suoralta kädeltä tiennyt selitystä, mutta eiköhän asia ole jo nyt ns. tutkinnassa ja me voimme nukkua yömme rauhassa. - Nyt valot onkin jo sammutettu. Sisään ei kuulunut, oliko kaivuri saatu myös käyntiin.

En ole kuullut, että kukaan asiallisella asialla liikkuisi tähän aikaan yöstä, vaikka kuulemma jotain tavaraa pitäisi ollakin tulossa tontille. Olisikohan kylän jannut kokeilleet, miten kaivuri pannaan käyntiin? Oudolta tuo kuitenkin tuntuu ja me ainakin vähän säikähdimme.

----

Tämä toinen mysteeri on jouluaaton paikkeilta. Terassin pöydällä oli joku otus vetänyt sen päiväistä varvia ilmeisesti kaverinsa kanssa- Tunnistaako kukaan jälkiä? Ei lintu, ei orava, ei hiiri, ei rotta. Kissa-asiantuntijan mielestä jäljet ovat liian pienet pikkukissallekin. Miehen mielestä ei lumikko ja kärppäkään juokse tuolla tavalla, vaan hyppii. Minkki?


tiistai 28. joulukuuta 2010

Ken vaivojansa valittaa...

En käsitä tätä väsymystä. Päivät mennä hurahtavat hetkessä, mitään ei saa aikaiseksi eikä jaksa tehdä sitäkään vähää, mitä suunnittelee. Toisaalta joulun alusviikko ja pyhätkin ottivat aika tavalla voimille, joten siitä kai nyt maksetaan jälkilaskua. Toivottavasti ei ole mistään muusta kysymys. Onneksi nyt ei tarvitse mitään sen kummempaa tehdäkään kuin olla vaan, nauttia joulunajasta, syödä ja lukea. Polvea vähän särkee, mutta muuten ei sen kummempaa.

Mies oli eilen silmälääkärissä puolivuotistarkastuksessa. Glaukooma-tilanne ei nyt näytä hyvältä. Silmänpaineet olivat yläkantissa ja lääkäri lähetti tutkimuksiin, jonne mies tilasikin heti ajan. En nyt muista tutkimuksen nimeä, kun  kirjainyhdistelmä ei sanonut minulle mitään. Jos tuloksissa on hälyyttävää, niin sitten lähtee kiireellinen lähete silmäklinikalle. Parhaassakin tapauksessa kontrollikäynnit tihenevät.

Onneksi tämä juhla-aika jatkuu vielä. Ruokaa riittää kaapissa eikä ole kiirettä mihinkään. Mies tosin kuului olleen lumitöissä ja minulle pyykit hyrräävät koneessa, sekin pakosta kun alkoivat pöksyt olla lopussa. Uudeksi vuodeksi pitää kyllä käydä kaupassa, mutta nakkeja ja perunasalaattia ei takuulla osteta.

Päivän tärkein työ on luultavasti ensi vuoden kalenterin etsiminen jostain kirjapinosta, jotka kannoin yläkertaan pois joulun tieltä. Yhtä ja toista muutakin pitäisi tietysti tehdä, kuten kääntää kirjahyllyn alle tipahtanut kynämuki oikein päin ja lakaista hyllyn alle kadonneet esineet näkösälle. Kuulostaa helpolta, mutta hyllyn alle pääsy on vähän hankalaa kun a) ei itse mahdu sinne, b) polvilleni en voi mennä, c) maahisia tai muita kotitonttuja ei ole nyt näkynyt, d) näppispöytä on siirrettävä ensin sivuun ja sitä ennen, e) on varottava ettei pöydällä olevat tavarat tipahda toisen hyllyn alle.

Sen verran kuitenkin kynnet syyhyävät tekemiseen, että mietin käsityön aloittamista, kun sormet olivat koko syksyn puikoilla. Minulla on muutamaa ihanaa lankaa, joista pitäisi keksiä tekemistä. Löysin mainion Lankurin kautta Lankaluolan nettikaupan, josta ostin  suloista lankaa nimeltä Zauberball, värit raikkaan vihreän sävyjä. Se olisi juuri sopivaa pieneen huiviin, kunhan löydän ensin yksinkertaisen (= lue helpon) mallin. Fifi-huivi on aina paikallaan, jos en muuta keksi.
















Kävin vielä hakemassa kuvan tästä langasta, jonka värit oikein hehkuvat voimaa.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Hemmetin älymittarit

Jatkan aiheesta "kylmä talo ja sähkölämmitys". Meillä ei todellakaan tuhlata sähköä, vaikka koneita käytetäänkin aina tarpeen mukaan ajankohdasta riippumatta. Jouluaaton sisälämpötila 13,8 astetta palautti mieleen meille asennetun älymittarin, jonka avulla mukamas voi itse ikään kuin säädellä sähkönkulutustaan.

Kävin kurkkaamassa energiayhtiön sivuilta meidän talomme tietoja. Älystä en tiedä mitään enkä sivuilta onnistunut haravoimaan mitään sellaista informaatiota, mitä en jo aikaisemmin olisi tiennyt. Paitsi sen, että lähipäivinä tulee vuoden viimeinen sähkölasku, joka on noin 200 euroa enemmän kuin aikaisemmin. Aikaisempi sopimus oli kätevä, sillä maksoimme tasasumman joka kuukausi ja tarvittaessa tasoituslaskun kerran vuodessa. Yleensä joka toinen vuosi saimme takaisin ja joka toinen vuosi jouduimme maksamaan lisäää, sillä lasku tietenkin perustui edellisen vuoden toteutumaan. Kun kesällä kulutus on paljon pienempi kuin talvella, niin sitä tiesi ikään kuin pistävänsä rahaa pankkiin. Joka tapauksessa taloudenpitoa helpottaa kun tietää minkä kokoinen lasku on tulossa. Senhän nyt ymmärtää erkkikin.

No, nyt meillä on reaaliajassa laskuja raksuttava mittari, jonka tulosta ilmoitettiin kyllä kohteaalla kirjeellä, muttei annettu muita vaihtoehtoja kuin ottaa hänet vastaan. Kiitos vaan tästä edistyksellisestä aparaatista! Viime vuoden tasoituslasku jo sinänsä oli pöyristyttävän korkea johtuen erinäisistä syistä kylmän talven lisäksi. Kun nyt suunnilleen samaan aikaan tulee maksuun tämä vielä matkalla oleva lasku, siis ensimmäinen edistyksellinen lasku, niin taas saa nauruaan pidellä.Varmaan alamme polttaa klapeja oikein urakalla, sitä eipä tässä oikein muita säästökeinoja ole.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapaninpäivän väsy

Vietämme rauhallista tapaninpäivää kotona. Onhan tässä jo laukattukin, ensin aattona joulutervehdyksillä ja sitten eilen hellan ja ruokapöydän väliä, kun jälkikasvu oli joulukylässä. - Mietin hetken, mennäkö heti päiväunille, kantamaan lautaspinoja kaappiin vai tullako tänne. Mikäs voittikaan?! Lautaset ovat eilisen jäljiltä puhtaaksi pestynä, mutta viimeinen ponnistus on saada ne vielä kaappiin. Yksitoista kappaletta kutakin kokoa: alkuruoka-, pääruoka- ja jälkiruokalautasia. Toinen tiskikoneellisen raksuttaa parhaillaan.

Kuvassa ollaan jo tyhjentämässä joulupäivän ruokapöytää. Varsinaisesta kattauksesta en muistanut kuvia ottaakaan. Näitä räättejä nyt sitten syödään aina kyllästymiseen asti. Toisaalta sitä tietää ostavansa liikaa ruokaa, mutta kun aina ei tiedä etukäteen, mikä tekee kauppansa, mikä ei.

Kun mies kävi viimeisillä ruokaostoksilla ja toi kirjolohifileen, jonka graavasin, niin se loppui kesken. Tilasin rasiallisen rosollia ja kaupasta tuli pienin mahdollinen. Kuten näkyy: puolet jäi siitäkin. Kotitekoisia graavisilakoita jäi, kaupan sinappisilakat loppuivat kesken. Maksapateet ovat koreita katsella, mutta vanha kunnon Kalaasi olisi ollut parempi ostos, jos sitä enää on saatavillakaan. Tein jättiannoksen punakaalisalaattia, mutta sitäkin riittää runsaasti tuleville päiville.

Vaikka joulun kauppaostokset tekevät ison loven kukkaroon, niin ruokimmehan me sentään kertaalleen koko pesueen ja tietysti itsemme lähes viikon ajan. Monena vuonna joku perillisistä on pyytänyt evääksi palan kinkkua tai purkillisen silakoita. Ei tänä vuonna.

Satsasimme tänä vuonna luomukinkkuun. Mies totesi, että ensi vuonna ostetaan halvin mahdollinen tanskalainen kinkku. Minä säestin: näin teemme. Niin kuivaa ja mautonta tämä kallis possunpehva oli, vaikka se paistettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Itku melkein pääsi, kun aattoiltana maistelimme ensimmäisiä kulmaviipaleita. Se oli tosi suolaista, mutta onneksi sisemmät viipaleet ovat vähän  vähemmän suolaantuneita. Päätimme yksissä tuumin, että emme tarkista enää hintaa, vaikka kauppakuitti onkin miehellä tallessa.

Kinkun kaverina oli perinteiset joululaatikot: imelletty perunalaatikko, porkkana- ja lanttulaatikko. Kaupasta nekin, mutta kotona maustettu ja höystetty lisää. Kaksi kolmannesta niistäkin jäi tähteeksi. Yhtenä vuonna jätin porkkanalaatikon pois. Heti kuului naukaisu: missä porkkanalaatikko? Tein aattoaamuna hyvää punasipulihilloketta, jossa sipulisilppua keitetään punaviinissä ja sitten hyydytetään hillosokerilla. Olihan se pytty pöydässä, mutta kun se oli jäänyt ilman lusikkaa, ei kukaan huomannut ottaa sitä kinkun lisäkkeeksi.

Jälkiruoka sentään meni melkein kokonaan. Sekin noudatti samaa perinnelistaa kuin muukin ruokapöytä: tarjolla oli luumukräämiä eli hienommin sanottuna luumukermahyytelöä.

--- Jouluaatto alkoi melkein hyisissä merkeissä. Kun aamupalaa nakertaessani palelin ja hytisin, niin tulin katsoneeksi ikkunalaudalla olevaa sisälämpömittaria: alle 14 astetta! Pureva tuuli oli puhaltanut suoraan kai koillisesta talon nurkalle. Vähän kauempana ikkunasta oli sentään asteen verran  enemmän, mutta isännälle tuli kiire hakemaan puita liiteristä. Talo lämpenikin jo kahden pesällisen jälkeen noin 18 asteeseen. Jouluvieraistamme onneksi vain yksi vilukissa valitti kylmää. Minä sain joululahjaksi suloisen fleece-viitan, jonka alle on mukava käpertyä kirjan kanssa. Ei silti, kun asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa, oppii muutenkin äkkiä kerrospukeutumisen taidon. Itse asiassa palelen aika harvoin, vaikka joskus olen talvellakin paljain varpain sisällä. Nyt kyllä on paksut villasukat jalassa.

Vanhoja perinteitä noudatti rakas aviomies tänäkin jouluna: ei joululahjaa vaimolle. Vähän se kirpaisee joka vuosi eikä siihen edes totu, mutta minkäs teet? Vanha koira ei näemmä opi istumaan. Porakoneesta se puhui ennen joulua ja minä jo elättelin toivoa, mutta ei tullut edes sitä. Sain minä silti ison pinon lahjoja, mm. kirjoja, jotka itse paketoin itselleni ja kyllä muitakin kivoja juttuja lapsilta. Lahjat eivät tietenkään ole ydinasia joulussa, mutta on niitä vaan niin mukava saada.

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää joulua kaikille!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille lukijoille, rakkaille blogitutuille yhtä hyvin kuin satunnaisille vieraille. Levätään, luetaan, lauletaan ja syödään ja muistetaan myös rauhoittua.


Olin päivän nettipimennossa, mutta nyt taas toimii! Lähden jatkamaan juuston tekoa ynnä muita päivän puuhia.