Vaikka satoi, ei satanut niin paljon, että ei yrttitarhaa olisi tarvinnut kastella. Meidän tarhamme on tänä kesänä tätä kokoluokkaa: muutama yrtti, chili, oravien istuttama auringonkukka ja minun hyvin myöhään kylvämäni pavut ja kesäkurpitsat noin seitsemässä muuttolaatikossa. Pavut ja kesäkurpitsat tekevät satoa tai ovat tekemättä. Pelkäsin jo, että oravat olisivat myllänneet kaikki ympäri, kuten ne tekivät kesäkukille. Kahdessa amppelissa kasvaa yhteensä yksi pelargonia ja sekin vaivaisesti. Aikani istutin oravien kääntelemiä taimia ja sitten annoin olla. Miljoonakellot onneksi kukkivat komeasti ja edustavat kesäkukkien laajaa sukukuntaa. Kasvihuoneelle ne eivät sentään ole keksineet mennä. Siellä tomaatit ja kurkku ovat kyllä menestyneet hyvin, samoin ananaskirsikka.
Pakastin tänään laatikollisen mustikoita. Mies toi viiden kilon laatikon luottokauppiaaltaan samalla kun osti perunoita ja kantarelleja. Meistä kun ei enää ole metsään menijöiksi, olkoon siellä miten paljon tahansa marjoja. Tässä ei tosin mustikkametsiä ole lähimaillakaan, mutta onneksi kaupasta saa sen, mitä tarvitsee. Tarjosin oravalle maistiaisia ja se ottikin mustikan tassuihinsa, käänteli ja haukkasi, mutta maku ei miellyttänyt.
Tytär tulee huomenna ja katsotaan, paljonko meidän viinimarjapuskista irtoaa satoa. Kovin huonolta näyttää. Menetimme suurimman osan parhaista pensaista tontinmyynnin yhteydessä eivätkä uudet pensaat ole vielä oikein innostuneet tuottamaan satoa ja sitä paitsi ne ovat mustia, jotka ehkä eivät vielä olisi kypsiäkään. Vanhoja punaherukkapensaita jäi kahteenkin paikkaan, mutta viime talvi ilmeisesti otti niin koville, ettei sato ole kovinkaan kummoinen. Luultavasti tänä vuonna ei tarvitse kaivaa mehumaijaakaan esille. Ei tule marjoja, ei tule luumuja, omenapuu kuoli.
Illalla syömme perunoita, kantarellikastiketta ja grillattua lammasta. Lammas on alle kympin kilolta maksanut pakastepaisti, joka oli hintaansa nähden erinomainen ostos. Marinoin sen turkkilaisessa jogurtissa, jossa oli vähän mustapippuria ja paljon valkosipulin kynsiä. Ennen marinointia poistin kalvot ja talit ja leikkasin lihan parin sentin viipaleiksi. Muutama nätti viipale syntyi, loput ovat epämääräisiä paloja, mutta yritin saada kaikki poikkisyin palasiksi. Eilen grillasimme tai siis paistoimme muuripannulla puolet ja tänään loput. Ai että olivat mureita ja hyviä pihvejä. Illaksi on varattu vielä punasipuleita, jotka keitän samassa padassa pottujen kanssa. Naatit pääsevät huomiseen pyttipannuun, jossa on jämäperunat ja mahdollisesti lammastakin, jos sitä jää. Varmuuden vuoksi mies toi kaupasta paketin makkaraa.
Taidan ehtiä kutoa vielä pätkän neuletakkiani ennen kuin rupeamme ruuanlaittoon. Ajattelin, että sekin neule olisi jo nyt valmis, mutta väärin luulin. Minun pitäisi lähiaikoina olla mahdollisimman edustavan näköinen kuvauskohde yhtä juttua varten, josta ehkä kerron myöhemmin. Punainen pellavamekko tai yksi vanha trikoomekko ovat kai vaatevaihtoehtoina, varsinkin kun ei tähän hätään muutakaan ehdi saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!