Minä jo säikähdin

Pelästyin, että taasko tämä tietokone sanoo työsopimuksensa irti, kun kone ei millään halua käynnistyä. Toivottavasti vika oli tilapäinen ja johtui jatkojohdosta. Älysin tarkistaa sen ja jotain oli tapahtunut, kun katkaisijan suojamuovi oli haljennut. Toivottavasti ei kuitenkaan oikosulkua missään tietotekniikan osasissa. Joka tapauksessa kiiruhdin vaihtamaan jatkojohtoa. Samalla onnistuin tipauttamaan 20 senttiä korkean paperi- ja vihkopinon lattialle eikä senkään kerääminen ollut kaikkein helpoin tehtävä. Paitsi että maha oli tiellä eivätkä polvet taipuneet, olivat paikat todella ahtaat. Kirjoituspöytäni näet on rakennettu kirjahyllyyn: näyttö on oikeaoppisen matalalla ja työtaso rakennettu irrallisesta Lundia-hyllystä. Sen tietysti voi kätevästi nostaa vaikka metrin päähän hyllystä. Siis sen jälkeen, kun on ensin irrottanut kaikki noin kymmenen pistorasiassa kiikkuvaa pistotulppaa.

Nyt on vaihe 1 tehty eli tietsikka toimii ja suurin osa papereista on taas pöydällä. Vaihe 2 on edelleen kesken, mutta aloitin jo mustan jätesäkin täyttämisen. Puuhastelu jatkuu ehkä huomenillalla tai lauantaina.

Pyydän anteeksi lyöntivirheitä, joita varmaan tässä esiintyy. Sain uuden silmälasireseptin, mutta vielä ei ole tullut sopivaa hetkeä lähteä kaupoille. Sitä paitsi mies on sitä mieltä, että kannattaisi mennä halvempaan liikkeeseen kuin mitä itse olen kaavaillut. Sitä kädenvääntöä ei vielä ole käyty. Kun ostin nämä nykyiset rillit melkein viisi ja puoli vuotta sitten, niin hintaero on taatusti tasoittunut. Mutta pian on hankittava uudet, sillä en oiken näe näillä.Hajtaittoisuus on lisääntynyt, liekö siinä syy vaiko tässä uudessa silmäsairaudessani iriitissä? Sen lääkitys jatkuu edelleen. Kaksi kuukautta ja yksi viikko sitä onkin jo hoidettu.

Vali-vali ei päättynyt viel' tähän. Seuraavaksi iski oikein kunnon mahatauti etten sanoisi ripuli. Luullakseni se oli ruokamyrkytys. Ehkä. Söin aamupalalla mmutaman ikääntyneen kieli- ja maksaviipaleen ja kun rupesin muistelemaan niiden ikää, niin olisivat voineet jäädä syömättä.

Surukseni huomasin nyt illalla naamakirjasta, että kolmas serkku makaa sairaalassa ja on saanut verensiirtoja. Siinä perheessä on surua ollut surun päälle, vaikka eipä kai Taivaan isä sen mukaan vaivoja jakelu. Kolme lasta ovat äiti ja isä saaneet tai joutuneet hautaan siunaamaan. Kerron tämän siksi, kun tiedän, että monikin täällä voi pysähtyä ja pyytää perheelle voimia. Pistipä taas omat valitukset ruotuunsa. Tautia ei toistaiseksi ole nimetty, mutta kuulosti maallikon korviin vakavalta.

Mutta ei pelkkää sairautta. Saanko esitellä? Tämä on kirjakassi, johon eilen pakkasin kirjoittamani esitelmän ja pinon kirjoja. Olin oikein kutsuttuna puhumassa kirjani henkilöistä tilaisuudessa, johon oli kokoontunut asianharrastajia. Ilmeni, että he kaikki olivat sukua kirjan henkilöille, tosin eivät minulle. Ilta oli mukava. Kun väkeä oli laskujeni mukaan 7 henkeä, tunnelma oli leppoisaa vuoropuhelua. Olisihan sitä väkeä saanut enemmänkin tulla, mutta hyvä näin. Kirjojakin taisivat ostaa yhtä lukuunottamatta kaikki. - Kassi on nätti, joskus Ateneumista ostettu. En vain muista valmistajaa. Kotimaista tai ulkomaista tuotantoa ihan selvästi. Etuna ennen kaikkea keveys.