maanantai 16. syyskuuta 2013

Teksti numero 801

Aika kuluu ja tekstejä syntyy. Tämä on postaus numero 801 ja kun se ei ole täysi luku, ei ole tällä kertaa arvontaakaan. Ehkä sitten kun keksin ensin palkinnoksi jotain mukavaa...

Orava istui tammessa terhoa näkertamassa. Mies oli nähnyt ja kuullut närhenkin tammessa, mutta turha luulla, että se antautuisi kuvattavaksi. Oravat sen sijaan ovat terassillakin aika kesyjä eivätkä juurikaan välitä meistä, paitsi jos säikähtävät esimerkiksi oven kolahtamista. Onhan mies nähnyt sellaisenkin ihmeen, että oravainen on varta vasten tullut terassin kaiteelle nakertamaan tammenterhoa.


Mies on kuullut pitkästä aikaa palokärjenkin huutoa.

Päivä on vierähtävänyt mukavissa merkeissä. Tuttu toimittaja soitti aamulla ja kävi ostamassa yhden kirjan. Samalla vaihdoimme monenlaisia kuulumisia. Hän on menossa tapaamaan omaa sukulaistaan ja tutkimaan samalla, onko tämä mahdollisesti myös minun äitini sukua. Sukunimi ja paikkakunta ainakin on sama. Taas kerran voi todeta, että maailma joskus on aika pieni.

Tänään on jälleen paastopäivä. En tiedä, johtuiko paastosta vai sekaisin menneistä aamulääkkeistä, mutta äsken oli pakko ottaa päiväunet. Päänsärke menikin sillä ohi ja oma ansionsa varmaan oli "lounasruoaksi" itselleni tarjamalle kaurapuurolle. 500 kaloria on päivän annos, joka puoliksi muodostuu kaurapuurosta ja puoliksi jostain muusta. Illalliseksi on raejuustoa ja yksi eilinen peruna ja ehkä pala eilen jäänyttä entrecotea. Ja puolen yön jälkeen sitten paastopäiväkin on ohi, joten aina voi tehdä yöpalaksi juustonäkkärin. En muistanut käydä aamulla vaa´alla.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuva oravasta.

    Minä en ole paastoa koskaan kokeillut. Monilla tulee kuulemma kova päänsärky.

    Mukavaa iltaa sinulle.

    VastaaPoista
  2. Ihastuttava kuva, orava oli kauniisti ja terävästi kuvattu. Aika pieni on päiväannos, mutta ehkä tämän jälkeen olo on parempi. Itse olen joskus kauan sitten paastonnut ja pakollisesti leikkauksen yhteydessä:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!