keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Ja niin he lähtivät

Nimittäin Ratsastajatyttö ja koira. Tänään he lensivät Saksaan, taitavat näihin aikoihin laskeutua Euroopan suurimmalle kentälle, ellen väärin arvioi. Hevonen meni jo edellä ja kuulemma viihtyy vihreämmillä niityillä. Sitä en mene sanomaan, onko sille opetettu saksankieltä vai saako ohjeet vallan suomeksi. Isänsä on selvästi haikealla mielellä, mutta ehkä vielä tämän vuoden puolella näemme. Mutta hyvää matkaa ja ennen kaikkea turvallista oloa vieraalla maalla!

Vaikka neito on asunut jo toistakymmentä vuotta muualla kuin täällä lapsuuden kodissaan, niin on se vähän eri jos asuu Kirkkonummella tai Ypäjällä tai vaikka Turussa kuin Saksassa.



Mies on parhaillaan lääkärissä. Yskä ei ole hellittänyt, eikä lääkkeen määrännyt tohtorisetä oikein uskonut, että se on edes lääkkeen syytä. Voisiko olla mahdollista, että lääkkeiden yhteisvaikutuksesta astma puhkesi tai jotain? Toivottavasti tämän päivän tohtoritädillä on keinot saada tuo kauhea, vierestäkin sieluun ottava röhkiminen loppumaan. Kumpikin pelätään, miten kroppa kestää moista yskimistä, kun ajoittain kohtaukset vetävät pään punaiseksi, mahaan sattuu, kylkiin sattuu. Onneksi kylkiluut eivät vielä ole katkenneet.

Minulla on illalla menoa, minullakin ja pitäisi löytää yksi punakantinen vihko. Alan vähitellen ymmärtää mummoja, jotka hukkaavat tavaroitaan. Eli nyt pitää ryhtyä vihkon metsästykseen. Tämän kiinteistön alueella se joka tapauksessa on. Heippa!

2 kommenttia:

  1. Heips, käsittääkseni turkukin on ulkomaata, ei sitä voi kotimaaksi sanoa ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!