sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Oikeita päätöksiä

Oli se sittenkin oikea päätös, kun peruin osallistumiseni hääjuhliin. Jalat eivät nyt illalla meinaa mahtua nahkoihinsa, vaikka pidin tukisukkia melkein koko päivän. Lämpöäkin on ollut sen verran, että melkein huolestuin. Onneksi kolmekasin rajaan on vielä matkaa. Silloinhan olisi heti edessä lähtö sairaalan päivystykseen. Ja mitä jalkoihin tulee, niin crockseilla ei oikein passaa lähteä juhlimaan. Muut kengät eivät olisi ainakaan tänäpänä mahtuneet jalkaan ja ainoat lenkkaritkin pistin viime viikolla pakolaiskeräykseen. Mutta eipä nekään oikein hääkengiksi olisi soveltuneet, heh-heh. Mies valittaa omaa jalkateräänsä, jossa hän epäilee kihtiä.

Minulla on viime syksynä todettu myös kihti jossain kokeissa monien muiden vaivojen  lisäksi, mutta eipä se ole sen enempää aihauttanut toimenpiteitä, jos ei vaivojakaan. Jotkut lääkkeet sitä aiheuttanevat, kun ei tuota portviiniäkään ole tullut naukkailtua. Paitsi hääpäivän illallisella mies tilaan jälkiruoakseen aina lasillisen, kun minä herkuttelen jäätelöllä.

Kenkävalikoimani on tosi surkea muutenkin kuin näiden turvotusten takia. Mieshän vei epähuomiossa jätesäkillisen kenkiä kaatopaikalle silloin kun yhdistimme talouksiamme ja sinne meni muutamat hyvätkin kengät sekä  Nokian kumisaappaat, mitä harmittelen eniten. Tapauksesta on viitisentoista vuotta, mutta kenkävarasto ei juuri ole kohentunut. On mulla muutamat, jos mahtuisivat jalkaan. Korkokengistä ei kannata edes haaveilla. Mustat hääkengätkään eivät mahdu jalkaan, mutta niitä en raaski viedä kierrätykseen.

Kierrätyksestä puheenollen; SPR:n ja muiden järjstöjen keräykseen vein kaksi jätesäkillistä talvivaatteita, sisä- ja ulko- ja siinä samalla neljät jalkineet. Kaikki käytettyä, mutta aika hyvää tavaraa, ainakin omasta mielestäni. Mieskin luovutti kolme nahkatakkiaan, joita tuskin on kertaakaan käytetty. Kas, kun ne olivat kutistuneet kummasti naulakossa. Eilen sitten huomasin yhdet iskemättömät farkut ja toisetkin housut, jotka hyvin olisivat joutaneet mennä, jos olisin muistanut. Ne tulivat esille, kun etsin sukkalankaa. Beiget villasukat saivat sitten siniset kärjet, kun ei sopivampaa väriä tullut vastaan. Eilen ja tänään syntyi laskelmieni mukaan seitsemäs tai kahdeksas pari lähtemään SPR:n toimistolle. Lanka oli Novitan Sinitinttiä vuosien takaa, oliskohan seiskaveikkaa. Tavoitteenani on kymmenen paria ja pääasiassa miesten sukkia.


Tämän verran jäi vaille kärjestä... Kuvaan sitten kaikki kerralla, kun urakkani on valmis matkaan. Korttejakin pitäisi vielä tehdä ja kiinnittää niihin.

Kierrästystä sekin, kun laatikollinen lasipurkkeja lähti marttasiskolle hillopurkeiksi. Hän hilloaa niihin karhunvatukkaa joulumyyjäisiä silmällä pitäen.

Eilen kuvaamani syyskuvat ovat vielä kamerassa, jota en viitsi lähteä enää hakemaan alakerrasta. Piti jo eilenillalla ottaa se mukaan, mutten muistanut ja tänään sama juttu. Tämä kimppu taitaa olla vanhempaa perua, tältä kesältä kuitenkin. Mies on aika usein tuonut kauppareissullaan ruusukimpun. Pirkka-ruusut ovat hämmästyttävän kestäviä, vaikka nämä nyt ovat jo melkein päättämässä päiviään. Nuuka mies ostaa mieluummin näitä kuin kalliimpia kukkakaupan kimppuja, jonne sitä paitsi pitäisi mennä erikseen.



Palaan vielä häihin. Vähän harmittaa, kun kerrankin olisi päässyt - luultavasti - tosi komeisiin suomenruotsalaisiin hääkemuihin. Tädille kuulemma lähetetään kuvia, ehkä sitten kun nuoripari aikanaan kotiutuu häämatkaltaan, ellei sitten joku muu sukulainen ole kuvannut.

Sekin harmittaa, kun yli ysikymppinen vaari jaksoi lähteä häihin, minä en. Tosin se minua on koko illan pelottanut, miten se vaari selviää, siis jaksaa istua pyörätuolissa. Kun etukäteen arvelin, että sieltähän voisi lähteä jo parin tunnin päästä kotiin, niin kuulemma ei puhettakaan. Voi tietysti olla, että jos nuoripari vihittiin ensin, tosin samassa juhlapaikassa ja sitten oli illallinen ja kaiketi muuta aktiviteettia, niin juhlat ovat kestäneet myöhään iltaan. Ja vaari muiden mukana, luulen minä.

Ja oli siinä sekin este, kun ei tosiaan ollut kenkiä. Mekko oli ja varta vasten ostettu soma iltalaukku, mutta ne kengät! Enkä ihan hirveän mielelläni olisi esiintynyt keppimummonakaan... Mutta kaikkea ei aina saa. Nyt on pieni yllätysmomentti, ottaako morsian kaksoisnimen vai säilyttääkö omansa. Sulhasen sukua nimittäin ei ole muita kuin isänsä, äitinsä tietysti myös, yksi veljensä ja isän sisar, joka hänkin asuu Ruotsissa.

Nyt rupesi hiukomaan eli haen pikkuisen yöpalan. Nukkukaa hyvin ja nähkää kauniita unia.

5 kommenttia:

  1. Tuosta kenkien kohtalosta tuli mieleeni muutaman vuoden takainen episodi meillä. Lajittelimme lasten pieniä sukkia/ talvivaatteita. Meni jätesäkit sekaisin. Haalarit, rukkaset, villasukat päätyivät roskiin ja roskapussi alakertaan odottamaan pesua. Meinasi itku päästä, mutta onneksi siitäkin selvittiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli säkit jopa merkitty, mutta eihän maalarinteippi niissä pysynyt. - Vähempikin itkettää, mutta hyvä kun selvisitte. Kolhuja tulee silloin tällöin, eikä niille mitään mahda.

      Poista
  2. Pirkka-ruusut ovat tosiaan kauniita ja kestäviä edullisemman hintansa lisäksi. Mulla on iso kasa kenkiä, kirppikseltä ostettuja enimmäkseen kyllä, mutta nykyisin on vaan vaikea pitää ainakaan hetkeä pitempää aikaa esim korkkareita tai muuten kapeita kenki, vaikka ne kauniita ovatkin. Välillä turhamaisuus iskee ja laittaa johonkin tapahtumaan sellaiset kengät ja sitten kärsii monta päivää kipeästä vasemmasta jalasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen jo luovuttanut, kenkäasiassa siis.

      Poista

Kiitos kommentistasi!