keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Sadonkorjuuta

Voisin kirjoittaa kuten Tytär naamakirjassa, jossa julisti olevansa pienviljelijä P... Näin täällä tänään:


Ensimmäiset oman maan perunat tänä kesänä. "Maa" tarkoittaa noin kuutta muovista muuttolaatikkoa, muutamaa pahvilootaa ja valkoista muoviämpäriä. Tyhjensin tänään tuon muoviämpärin, jossa oli multaa noin 15 cm, sekä kaksi muuttolaatikkoa. Tässä sato. Jopa ämpärikasvatus tuotti monta perunaa. Perunat olivat hyviä ja tosi kauniita sekä helposti pestäviä. Kuorta tietysti oli alkanut jo muodostua, mutta sen sain vain nykäisemällä kypsistä potuista. Vaikka minun piti aloittaa perunannosto jo viime viikolla, niin eipä tässä näytä hätää olevan. Perunoiden kanssa oli tarjolla kastiketta tosi mennävuotisista mustista torvisienistä. Viipaloin kastikkeen joukkoon eilen jääneet possun ulkofileepalat. Kilohinta oli ollut 5 euroa, mutta mies ei ollut vilkaissut alkuperämaata. Eipä siitä varmaan paljon mitään jäänyt tuottajan käteen. Pottuja jäi vielä huomiselle tai ylihuomiselle paistettavaksi, samoin kastiketta ainakin yhdelle hengelle eli minulle lounaaksi tai päivälliseksi, jos mies viipyy pitkään siellä silmäklinikalla Lauttasaaressa.

Sadonkorjuuta on ollut jo aikaisemminkin. Kirsikkatomaatteja olen hakenut jo moneen kertaan pienet kipolliset, kurkkuja on tullut kolme kappaletta, samoin kesäkurpitsoita. Enempää en oikeastaan odotakaan kasvihuoneelta, enempääkuin lavoiltakaan, sen verran heikolle hoidolle ne ovat tänä kesänä jääneet. Varsinkin kasvihuoneen asukkaat kuivuivat pahan kerran edellisen sairaalakeikkani aikana. Onneksi muutamat tomaatit, parit chilit ja ne kurkut jäivät henkiin. Amppelikasvit tietysti kuolivat kuivuuteen. Mutta mitäpä tuosta, kun ei tämä pienviljely ole elinkeinoni.

Viime yö meni tosi huonosti. Nukuin vain pari tuntia ja sitten heräsin ehkä selässä tuntuvaan vihlaisuun. Tarkemmin tunnustellen sieltä löytyi joku patti ja olin kai vaihtanut asentoa tai jotain, kun siihen sattui. Mies sanoi, että se on euron kolikon kokoinen, muttei näytä miltään ja löysinhän sen jo öllä itsekin tunnustelemalla. Patti voi olla mitä tahansa sukankutomisen aiheuttamasta rasitusvammasta pikkupaiseeseen tai pahimmillaan johonkin syöpäänkin liittyvää. Ei manata piruja seinälle, mutta heti tuli mieleen yksi potilaskollega, joka mainitsi saaneensa selkäänsä koko joukon patteja... Semmoista se vertaistuki on.

No, kun en saanut uudestaan unenpäästä kiinni, kömmin alakertaan ja evästin itseni pienellä pähkinä- ja hunajakeksiannoksella, jonka katsoin sopivaksi yöpalaksi, joka tosin nostatti sokerit vähän tavallista korkeammalle, kun en yöllä ruvennut insuliinin kanssa pelaamaan. Sekään ei tuonut unta. Kai ajatukset pyörivät noissa omissa ja miehen vaivoissa. Meidän yötelkkarimme ei sekään auttanut, kun ei sieltä tullut muuta kuin ennustajaeukkoja, joka sivumennen sanottuna on pöyristyttävä ohjelma. Kokeilin seuraavaksi unilääkkeeksi sukankutomista, joka yleensä tepsii. Niin nytkin eli nukuin istualtani nojatuolissa monta tuntia. Kun heräsin, olivat jalat aika pönäkät eikä turvotus ole laskenut koko päivänä. En uskaltanut ajatellakaan kiristäviä tukisukkia, ja se tietysti kostaantui. Toivottavasti Nukku-Matti on pian maisemissa ja tästä yöstä tulee parempi.

Vaikken ihan hirveästi pohdi kaikkia ikäviä mahdollisuuksia, minkä takia otetaan luuydinnäyte vain kuukautta edellisen näytteen jälkeen ja miksi tarvitaan verikokeiden lisäksi kakkanäytteitä, joita ei ennen ole otatettu,  niin kai se takaraivossa kuitenkin on. Veisailin pitkin päivää hiljaa mielessäni tuttuja kiitosvirsiä, jotka tulivat mieleen ja kudoin sukkaa. Kumpikin käy erinomaisesta terapiasta, huomasin jälleen kerran. - Onneksi olen sitä ikäluokkaa, jolloin virret opittiin koulussa. Meidän keskikoulun uskonnonopettajamme laulatti joka tunnin alussa jonkun virren, mm. körttivirret oikealla nuotilla pausseineen päivineen. Siitä jäi hyvä pohja ja osaan varmaan suurimman osan vanhan virsikirjan virsistä nuotteineen, sanoineen, vaikken nyt suoralta kädeltä sanasta sanaan ulkoa, mutta aika hyvin. Se tämmöiselle ei-musikaaliselle aika hyvä saavutus omasta mielestäni. Ja siksi veisaankin vain hiljaa mielessäni, mutta ehkä voisi sanoa, että yhden sorttista sadonkorjuuta tämäkin. Uudemmasta virsikirjasta en sano tällä kertaa mitään.

Mies lähtee vasta neljäksi Helsinkiin, mutta kaipa ne panevat klinikan johonkin aikaan kiinnikin, joten odottelen häntä kuulumisiin kotiin viimeistään kahdeksna, yhdeksän paikkeilla. Tai ehkä jo paljon aikaisemminkin. Silmähermo nyt ainakin kuvataan, mutta tuskin mitään operaatioita sentään.

Tämä oli tämmöinen päivä. Nyt hyvää yötä ja rauhallista unta meille kaikille.


1 kommentti:

  1. Rauhallista iltaa, hyvää yötä ja levollisia unia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!