Ei kaikki mene aina niin kuin...

Joskus asiat etenevät paremmin, joskus huonommin kuin mitä on suunnitellut. - Kiitos muuten kauniista sanoistanne, tutut ja tuntemattomat ystävät! Ne ovat kantaneet monessa paikassa. Täällä on ollut hiljaista, sillä rouva ei ole ollut kotona. Vuoden ensimmäisen arkipäivän lääkärireissu piteni lähes viikon sairaalamatkaksi, mutta nyt olen jo ollut pari päivää kotona. Minunhan piti vain käväistä Helsingissä ja tulla kipin kapin kotiin. Mieskin oli mukana tukihenkilönä, mutta niin kävi että hän sai tulla omin nokkineen takaisin. Kassissani oli sentään harja - se jolle ei juuri ole käyttöä, mutta ei kännykän laturia, ei hammasharjaa, ei naamarasvaa, ei mitään. Ehkä muistan jatkossa pitää sairaalakassia aina pakattuna ja ottaa sen joka reissulle myös mukaan.

Ensin hyvät uutiset: syöpä on näillä tiedoilla nitistetty. Pieni sivuhuomautus on tietysti paikallaan: tällä hetkellä. Hoidot kuitenkin jatkuvat vielä. Tulossa on  kaksi sytostaattihoitoa lähitulevaisuudessa ja kuten ystävät tiedätte, ei tämän taudin kanssa kai koskaan voi ihan varma olla. Mutta enkelit olivat olkapäillä ja pitivät lujasti kiinni. Kiitos kaikille muistamisesta! Olo on hyvä ja varsin kiitollinen, kuten voitte arvata.

Se Strömsö-luokan uutinen tosiaan pisti minut heti lääkärin vastaanotolta suoraan osastolle ja petiin tömäkälle antibioottikuurille. Kolme kertaa päivässä suoraan suoneen. Syy oli keuhkoissa. Siellä on jotain outoa, ei kuitenkaan kuulemma syöpää. Tutkimukset jatkuvat vielä, samoin antibiootit kotona tämän ja ensi viikon. Ne kai vähän väsyttävät, mutta toisaalta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa kiire olisi.

Vanha Nuuttikin on vasta ensi viikolla, joten tonttuseurue saa ihan vapaasti vielä mellastaa tuvassa eikä talon jouluvaloillakaan ole kiire kaapin perukoille. Tavoitteena on tehdä yksi pieni asia päivässä, kuten esimerkiksi nostaa jokunen kippo kerrallaan takaisin kaappiin. Olin tänään jopa niin reipas, että rupesin kirjoittamaan yhtä juttua, jonka olin luvannut näihin aikoihin tehdä. Materiaali tosin oli valmiina, mutta silti kehuin vähän itseäni.

Ei tässä kuitenkaan ole syytä vielä ruveta liian urhoolliseksi. Kuumekin tuntuu nousevan herkästi, kuten edellisinäkin viikkoina, joten olen kai vielä pitkään toipilas. Mahdollisesti keuhkolääkärit jatkavat tutkimuksia, jos nyt ei löydy syytä keuhkomuutoksiin. Itsekin näin ihan omin silmin kuvassa jotain outoa verrattuna syksyllä otettuun keuhkokuvaan.

Ihanat ystäväni tulivat loppiaisena lähes yllättäen sairasvuoteen äärelle ja sain vihdoinkin tarvitsemiani kapineita. Laturittomat päivät olivat loppuneet jo aikaisemmin, kun osastolta löytyi sopiva lainaksi. Yksi ystävä toi naamarasvaa ja dödöä, toinen sukkapuikkoja ja lankaa ja kolmas piirustuspaperia ja värikynät, suklaata, kahvia ja herkkumuffinseja. Parasta tietenkin oli erinomainen seura!

Toinen iloinen yllätys koitti jo seuraavana päivänä, jolloin lääkäri kertoi lähettävänsä minut kotiin. Koti-ikävä olikin jo hillitön, mutta olimme miehen kanssa sopineet, että hänen ei tarvitse lähteä katsomaan minua, kun puhelinkin on keksitty - varsinkin sen jälkeen kun  se toimii. Taksikyyti on liian kallista eikä hänen selällään ja jaloillaan lähdetä julkisiin kulkuneuvoihin, muttei myöskään ajelemaan pitkää matkaa eikä varsinkaan Helsingin liikenteeseen. Oli siis todella mukava tulla kotiin. Käväisimme pikimmiten vaariakin tapaamassa ennen kuin hän lähtee Kaunialaan. Hänellekin oli kiva kertoa hyvät uutiset.

- Hyvää viikonloppua!