Pitäisi jo olla petissä

Pitäisi ja pitäisi, mutta kun pistän kellon soimaan, herään varmasti aamun labrareissulle. Vaikkei autoa saa ihan ovipieleen, niin onneksi suurin osa matkasta on lämmitetyn kävelykadun ylitystä. Ei silti, kylläpä siinäkin voi nokalleen mennä kepistä huolimatta.

Verikokeiden jälkeen riennämme aamupalalle - kokeilemme yhtä uutta paikkaa - ja sitten muutamalle muulle asialle. Mies ajatteli käydä etsimässä itselleen soittokonkiä. Edelliset taisi inhottava sen aikainen koira syödä jo 15 vuotta sitten eli tarpeeseen tulevat. Minä lupasin mennä sillä aikaa Lapaseen. Ostan ainakin Aino-lapastarvikkeeet, jotka on suunniteltu Aino Sibeliuksen aidon mallin mukaan. Täytyyhän ne saada, sillä Aino-täti oli oikeasti mieheni isotäti ja vielä kummitätikin.

Tämä kuva tarvikepakkauksesta on kaapattu Lentävän lapasen nettikaupan sivuilta. Lupaan lisätä skarpimman kuvan heti, kun olen kutonut omat kintaani valmiiksi. Toivottavasti saan lankapaketin huomenna ja pääsen pian hommiin. Nyt on puikoilla yhdet sukat, semmoiset kantapäättömät Nalle-langasta. Ohje oli Kotilieden uudessa kässälehdessä, joka yllättäen olikin entinen, nyttemmin lopetettu Moda-lehti.

Ensi viikolla on ohjelmaa lähes joka päivälle: rtg-kuvauksen ja lääkäriajan välissä saamme ihania naapurin rouvia iltakahville ja suunnittelemaan erinäisiä kivoja juttuja. Kuvaus on maanantaina ja lääkäri torstaina, molemmat syöpäsairaalassa. Sitten on vaarin 93-vuotispäivät sunnuntaina, joihin tilasimme jo ajoissa kinkkuvoileipäkakun ja kinuskikakun.

Seuraavalla viikolla on vaihteeksi sytostaatit, näillä näkymin toiseksi viimeisen kerran. Jo valmiiksi hengästyttää tämä ohjelma ja tänään väsyttikin niin, että iltapäiväunet maistuivat tosi makeilta, vaikken tehnyt päivällä muuta kuin lueskelin paria kirjaa. En tiedä sitten, mitä tämä väsy merkitsee. En suostu ajattelemaan, että että kertaalleen selätetty syöpä olisi jo näin nopeasti iskenyt uudestaan. Muitakin vaihtoehtoja on. Antibioottikuurini päättyi vasta tänään ja miehellä on kokeiden mukaan näkynyt samaa mykoplasmaa, jota minulla ainakin epäiltiin.

No, jos plussia ja miinuksia puntaroidaan, niin kirkkaasti olen plussalla. Aamulla puhuttiin harvinaisen pitkä ja mukava puhelu kälyn kanssa, eilen vietiin sormukseni suurennettavaksi ja jotain muutakin mukavaa tässä on ollut viime aikoina. Olo on ollut hyvä ja kaikkein kirkkaimpana tietysti on se, että jospa syöpä kuitenkin olisi selätetty.