Vihdoin ja viimein pääsimme puutarhakauppaan. Mies istui autossa ja minä kieersin kukkapöydät kahteen kertaan. Miljoonakelloa, samettikukkaa, lobeliaa, murattia, jotain annansilmän näköistä ja lumihiutalekohan se yksi oli? Potutkin ovat nyt laatikoissa kasvamassa. Saas nähdä, saammeko korjata satoa vielä ennen joulua.
Vielä pitäisi saada muutama amppeli täyettyä, mutta ensin nuo kassit tyhjennettyä. Kasvihuonettakin pitäisi kunnostaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Muutaman taimen ostin sinnekin ja ajattelin huomenna tarkistaa, mitä vanhoja siemeniä talosta löytyy. Toivottavasti papuja ainakin.
Tämä sama kuva on naamakirjassakin. Otan sitten kunnon kuvia, kun nämä kotiutuvat ja piristyvät. Olin istutuksien jälkeen niin väsynyt, että hädin tuskin jaksoin kastella nämä veitikat. Yritin kuvata naapuria, joka niitti joutomaataan aamupäivällä. Niin juonisti puut ovat kasvaneet pellon eteen, etten saanut vilaustakaan työkoneista kuvaan.
Julkkarijuhlien jälkien korjuukin on vielä kesken. Olisipa se porrashissi! Nyt kannan tarjoiluvadin kerrallaan aina kun käyn yläkerrassa. Mies lupasi auttaa, mutta hänen jalkansa ovat nyt siinä kunnossa, että hädin tuskin pääsee kävelemään. Hän kuitenkin rahtasi lauantaina isot kirjatilaukset postille ja huomenna lähtee vielä kaksi tai kolme tilausta eteenpäin.
Minun kukat on vielä torilla. josko huomenna ostaisin kukat.
VastaaPoista