Uusi viikko, uudet kujeet

Jaa-a, tällä viikolla selviää taas kerran, olenko terve, sairas vai siltä väliltä. Huomenna labra, torstaina lääkärin vastaanotto. Sitten sen taas tietää. Kaikenlaista on, mutta se voi liittyä syöpään tai olla liittymättä. Vikalistaa kirjoittelen muistin tueksi. Ei niitä kannata liikaa etukäteen miettiä, eikä oikein myöhemminkään.

Saimme tänään tarjouksen porrashissistä, josta olemme pitkään puhuneet ihan turvallisuussyiden takia. Kauhea hinta, mutta kun kumpikin pelkäämme portaista putoamista, kompastumista tai liukastumista, niin olisihan se hyvä. Käly ja lanko hankkivat muutama vuosi sitten ja ovat olleet valtavan tyytyväisiä. Kuntomme ei tästä kohene ja jos nyt vaikka jommasta kummasta löytyy vielä vakavia uusia juttuja, niin rappujen kiipeäminen voi oikeasti tulla liian haastavaksi. Hissillä voisi ihmisten lisäksi lähettää vaikka pyykkiä tai astiakorin kerroksesta toiseen. Valitettavasti olemme sen verran hyvätuloisia ja virallisesti varmaan myös hyväkuntoisiakin eläkeläisiä, että kunnan tai minkään muunkaan instanssin tukea on turha odottaa. Kun terkkarissa otin asian ihan sivumennen puheeksi, niin fysioterapeutin mielestä ensisijaisesti pitää miettiä, miten voisi muuttaa huushollin yhteen kerrokseen. Sänky tuvan nurkkaan tai jotain sellaista ratkaisua.

Tämä on ollut merkillinen kevät sikäli, että olemme joko mielessämme tai livenä joutuneet hyvästelemään monta läheisempää tai kaukaisempaa tuttua. Lisäksi vielä useampi sairastaa vakavaa tautia. Syöpää useimmiten. Se on tietysti myös tämä ikä. Alamme kohta olla vanhinta sukupolvea, vaikka meillä tosin suvun vanhin keikkuu vielä henkisesti reippaana, fyysisesti lähes liikuntakyvyttömänä, samoin hänen lähes saman ikäinen serkkunsa. Tapasin viikko sitten yllättäen pikkuserkkuni, tämä toisen teräsvaarin tyttären, enkä edes tunnistanut häntä. Onneksi hän tunsi ja saimme vaihdettua kuulumiset ja lähettettyä puolin ja toisin terveiset. - Tänään kuulimme, että lankomies oli saanut päähänsä lähteä pyöräilemään lapsenlapsensa kanssa. No, omaa pihaa kauemmas hän ei päässyt ja potee nyt murtunutta kylkiluuta. Jos mittarissa on yli 80 v. niin kaikkea ei olisi enää pakko tehdä. Tästä miehenikin muistutti ja kertoi omasta kolmipyöräisestään. Nyt tosin on niin märkää ja sateista, että pyöräilystä ei tule mitään.

Sade on varmaan jo hakannut ruusut ja pionit kappaleiksi. Onneksi ehdin kuvata vähän kaikenlaista ja innoissani taitoin yhden ruusunkukan ihan vahingossa. Yleensä en raaski taitella niitä maljakkoon., vaan mieluummin katselen pihan kaunistuksena.

Sain pari päivää sitten valmiiksi aika suuritöisen huivin, jota ajattelin ns. parempaan käyttöön, esimerkiksi lääkärireissuille. Pahuksen malli. Jos huivi vähänkään tarttuu mihinkään, keittiön kahvaan tai muuhun, niin pitkä langanjuoksu jää muistoksi. Ei se purkaannu, muttei oli kovin hauskan näköinenkään. Nyt on tulossa kesäsukkaa, ihan vaan tavallista mallia.

Ei sitten muuta kuin hyvää viikkoa itse kullekin.