Päivän tai oikeastaan vuoden urotyö on nyt tehty eli mies täytti veroilmoituksensa puuttuvat jutut ja minä otin kopioita ja juoksutin papereita, vaikka helppoahan tämä takavuosiin verrattuna on. Kun minulla ei ole muuta kuin eläketulo eikä mitään saa vähentää, niin ilmoitusvelvollisuus ei minua koskenut lainkaa. Kaikki näytti olevan kunnossa ja saan noin 90 € takaisinkin. Mies joutui täyttämään pari plankettia. Kokeilimme ensimmäisen kerran kotitalousvähennyksen tekoa ja sehän oli heleppoa kuin heinänteko. Luulin ennen, että siihen pitää tehdä vaikka mitä laskutoimituksia ja monimutkaisia kiemuroita. Aikaisemmin ei ole ollut mitään vähennettävää, mutta oppia ikä kaikki, jos saan viisastella. Muutaman vuoden olen jo haaveillut ikkunanpesijän palkkaamista, mutta ei ole mennyt toive perille eli mies sanoo itse pesevänsä (jos siis akka ei viitsi tai muuta sellaista).
Muuta ei tänään ole tehtykään, mutta mitäpä sitä olisi tarvinnutkaan tehdä - itse asiassa... Aion tosin vielä vaihtaa kesäpeitot ja pistää lakanapyykin pyörimään ennen saunaan menoa. Saunan jälkilämmössä näet saa pyykin kuivatettua pesuhuoneenkin puolella aika nopeasti, kuten kaikki tietävät. Kaikki tietävät senkin, että näillä keleillä voisi pyykit viedä narullekin, mutta sitä en tee yötä vasten enkä pihalle majoittuneiden harakan-penteleiden iloksi.
Harmillista kyllä, harakat nauttivat EU:n suomaa kotirauhaa, kuten variksetkin ja senpä takia käyttävät meidän terassia vessanaan. Terassilla oli tarjolla vielä vähän talipötköä kuusitiaisten iloksi, mutta eivätkös nämä mokomat harakat varastaneet niin pötkön kuin metallisen, oikein kaupasta ostetun telineen, kun eivät saaneet talia kiskottua muuten ruoakseen. Nämä hyväkkäät osasivat ilmeisesti veivata vehjettä niin kauan, että teline irtosi jengoiltaan. Kettingin päässä roikkuu enää pelkkä katto. Vaikka olemme kierrelleet pitkin pihaa, ei telinettä ole löytynyt. Varmaan täällä jossain on harakanpesä, joten kuka tietää, vaikka aarre olisi pesän somisteena.
Mies oli eilen löytänyt 9-terälehtisen sinivuokon, joten minä en tietenkään nähnyt kukkapenkissä, vaikka miten yritin tiirailla kameran kanssa. Joskus silmätkin pettävät tai sitten kukka on jo ehtinyt lakastua.
Päivän ilonaiheita oli onnittelukortti, jonka postipoika toi Hollannista asti. Merkkipäivä on vasta sunnuntaina, mutta sitä tuskin muut muistavatkaan kuin minä itse. No, tytär ehkä ja toinenkin ystävä. Ristin piirrän seinään, jos aviomies noteeraa asian. Sitä hiukkasen jännitän, muistaako eläkevakuutusyhtiö nyt vaiko vasta vuoden päästä kirjeellä. Vaikka tuskinpa eläke tästä kovin paljon muuttuu, ei ainakaan kasva. Joku ikivanha kesätyö yliopiston palveluksessa saattaa tuottaa muutaman sentin lisää eläkettä, toivon ainakin.
perjantai 14. toukokuuta 2010
torstai 13. toukokuuta 2010
Aurinkoista helatorstaita
Ihana suvipäivä ja tämä vaan istuu tietokoneella. Tuli kai niin monen päivän vaje, että pitää ottaa kiinni rästejä. Ihan oikeasti sanottuna uusi ohjelmisto ja tämä konekin vaativat totuttautumista. Kuvien siirtoon asti en ole vielä päässyt. En tosin ole paljon kuvannutkaan viime päivinä.
Huomasin, miten valtavan riippuvaiseksi sitä on tullut tietokoneesta siitä huolimatta, että edes työtarpeita ei enää ole. Tämä on tietysti puhdasta huvittelua, mutta ehkä mukavampaa kuin vaikka siivous ja ikkunanpesu, ei kuitenkaan niin hauskaa kuin lukeminen, nukkispuuhat ja sukututkimus. Nekin linkit hävitin, mutta sukuselvitykseni ovat - toivottavasti - tikulla.
Vielä kun oppisin tekemään suosikkilistoja... Hävitin siis tietysti koneen mukana sekä sähköpostiosoitteet että omat suosikkini ja se harmittaa niin vietävästi, kuten jo eilen taisin maristakin.
En tiedä sainko edellisen koneen itse solmuun vai hajosiko kovalevy vanhuuttaan. Onneksi joululahjaraha oli vielä piirongin laatikossa pahan päivän varalle tallessa ja nyt sille tuli hyvä käyttökohde. Tähän lopetan höpötyksen tästä aiheesta.
Muuten itselle ei ole sen kummempaa ole näiden parin päivän aikana tapahtunut, vaikka onhan sitä tässäkin. Lapsi tulee illalla syömään ja toinen varmaan siivoaa uutta tilapäiskämppäänsä tai pakkaa muuttolaatikoita.
Mies on taas ollut kovin tasaluonteinen eli on ollut säännöllisen pahalla tuulella minulle tuntemattomista syistä. Yritän olla siitä välittämättä. En tiedä, olisiko siinä yksi vanhenemiseen ja sairauksiinsa liittyvä juttu hänellä. Toisaalta aikuisenkin lapsen ongelmat painavat isää eivätkä ainakaan helpota elämää. Tuntuu että jokainen vähänkin poikkipuolinen sana saa nykyisin herran hyppäämään takajaloilleen. En kai minä itsekään mikään naantalinaurinko ole, mutta olisi kiva puhua asioista ilman että toinen heti paikalla suuttuu. Vai oppisikohan sitä lukemaan ajatuksia, jos oikein harjoittelee?
Mutta: aurinkoista helatorstaita!
Huomasin, miten valtavan riippuvaiseksi sitä on tullut tietokoneesta siitä huolimatta, että edes työtarpeita ei enää ole. Tämä on tietysti puhdasta huvittelua, mutta ehkä mukavampaa kuin vaikka siivous ja ikkunanpesu, ei kuitenkaan niin hauskaa kuin lukeminen, nukkispuuhat ja sukututkimus. Nekin linkit hävitin, mutta sukuselvitykseni ovat - toivottavasti - tikulla.
Vielä kun oppisin tekemään suosikkilistoja... Hävitin siis tietysti koneen mukana sekä sähköpostiosoitteet että omat suosikkini ja se harmittaa niin vietävästi, kuten jo eilen taisin maristakin.
En tiedä sainko edellisen koneen itse solmuun vai hajosiko kovalevy vanhuuttaan. Onneksi joululahjaraha oli vielä piirongin laatikossa pahan päivän varalle tallessa ja nyt sille tuli hyvä käyttökohde. Tähän lopetan höpötyksen tästä aiheesta.
Muuten itselle ei ole sen kummempaa ole näiden parin päivän aikana tapahtunut, vaikka onhan sitä tässäkin. Lapsi tulee illalla syömään ja toinen varmaan siivoaa uutta tilapäiskämppäänsä tai pakkaa muuttolaatikoita.
Mies on taas ollut kovin tasaluonteinen eli on ollut säännöllisen pahalla tuulella minulle tuntemattomista syistä. Yritän olla siitä välittämättä. En tiedä, olisiko siinä yksi vanhenemiseen ja sairauksiinsa liittyvä juttu hänellä. Toisaalta aikuisenkin lapsen ongelmat painavat isää eivätkä ainakaan helpota elämää. Tuntuu että jokainen vähänkin poikkipuolinen sana saa nykyisin herran hyppäämään takajaloilleen. En kai minä itsekään mikään naantalinaurinko ole, mutta olisi kiva puhua asioista ilman että toinen heti paikalla suuttuu. Vai oppisikohan sitä lukemaan ajatuksia, jos oikein harjoittelee?
Mutta: aurinkoista helatorstaita!
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Ihan vaan äkkiseltään käymässä
Tietokonevainaa lähti tänään ja uusi tuli tilalle. Vanhan mukana menivät mm. kaikki suosikit, siis KAIKKI tiedot, kuten myös kaikki sähköpostiosoitteet. Kuvat ovat sentään tallessa ja kuten toiseen blogiin jo ehdin raportoida, myös sukututkimukseni ovat toivottavasti tallessa. Yksi keskentekoinen valokuvakirjakin taitaa olla taivaan tuulissa, en ole vielä päässyt niin pitkälle. Ja villiviinin sähköpostiakaan en vielä tainnut osata asentaa tähän uuteen ohjelmaan. Huah, huah, mutta on nyt ainakin uudenuutukainen kone ja leveä näyttö. Nyt lähden lämmittämään hernesoppaa isännälle...
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tietokone heräsi kuolleista
Huh-huh, olipa kamala viikko ilman tietokonetta. Ei edes omiin blogeihinsa päässyt eikä lukemaan tuoreita uutisiakaan. Ensimmäiseksi kävin maksamassa Elisan laajakaistalaskun, etteivät mahdolliset tulevat tietsikkahuolet ole ainakaan siitä kiinni! Vika oli ilmeisesti tietokoneen ja modemin välillä. Olisikohan joku kotihiiri ollut asialla?
Onneksi kiltti Pikkuveikka kävi aamupäivällä asiaa ihmettelemässä ja herättämässä koneen henkiin. Asetukset taitavat olla päin peetä, kun reippaana mummuna vähän yritin itsekin sorkkia konetta. Ei ihme, että it-taitoinen Pikkuveikka arveli koneessakin olevan jotain mätää. Johan tämä vietti viime kuussa 8-vuotispäiväänsä. Mutta pääasia, että tämä ainakin juuri nyt on elossa! Sitä on ihan kädetön ilman tietokonetta.
Mies on parhaillaan työkeikalla, yksiä hautajaisia soittamassa tai tarkemmin sanottuna muistotilaisuudessa, jonka kestosta ei osannut esittää pienintäkään arvelua. Hän jo aloitti soittopäivänsä aamupäivällä, mutta käväisi välillä kotona lämmittelemässä.
Itse valmistauduin jo äitienpäivään sikäli, että tein annoksen munavoita ja huomenna paistan satsin pakaste-karjalanpiirakoita viemisiksi kun lähdemme onnittelukäynnille. Nappaamme tyttären matkalta, jolloin kukaties minä puolestani saan perinteisen purkkiruusun äitienpäiväksi. Viime vuoden pikkuinen, mutta moneen kertaan kesän mittaan kukkinut ruusu on mahdollisesti heräämässä talviuniltaan porraspielessämme. - Siinä se sitten on minun äitienpäivän viettoni, sanoo hän haikeudella. Mies ei tietenkään muista minua mitenkään, kun en ole hänen lastensa äiti eikä kyseessä ole Vaimonpäivä.
Nyt seuraavaksi on pieni blogikierros paikallaan! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitein lapsille!
Onneksi kiltti Pikkuveikka kävi aamupäivällä asiaa ihmettelemässä ja herättämässä koneen henkiin. Asetukset taitavat olla päin peetä, kun reippaana mummuna vähän yritin itsekin sorkkia konetta. Ei ihme, että it-taitoinen Pikkuveikka arveli koneessakin olevan jotain mätää. Johan tämä vietti viime kuussa 8-vuotispäiväänsä. Mutta pääasia, että tämä ainakin juuri nyt on elossa! Sitä on ihan kädetön ilman tietokonetta.
Mies on parhaillaan työkeikalla, yksiä hautajaisia soittamassa tai tarkemmin sanottuna muistotilaisuudessa, jonka kestosta ei osannut esittää pienintäkään arvelua. Hän jo aloitti soittopäivänsä aamupäivällä, mutta käväisi välillä kotona lämmittelemässä.
Itse valmistauduin jo äitienpäivään sikäli, että tein annoksen munavoita ja huomenna paistan satsin pakaste-karjalanpiirakoita viemisiksi kun lähdemme onnittelukäynnille. Nappaamme tyttären matkalta, jolloin kukaties minä puolestani saan perinteisen purkkiruusun äitienpäiväksi. Viime vuoden pikkuinen, mutta moneen kertaan kesän mittaan kukkinut ruusu on mahdollisesti heräämässä talviuniltaan porraspielessämme. - Siinä se sitten on minun äitienpäivän viettoni, sanoo hän haikeudella. Mies ei tietenkään muista minua mitenkään, kun en ole hänen lastensa äiti eikä kyseessä ole Vaimonpäivä.
Nyt seuraavaksi on pieni blogikierros paikallaan! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitein lapsille!
tiistai 4. toukokuuta 2010
Yhteenvetoa päivästä
Päivä alkoi hammastarkastuksella, Reikiä on ja fiksu hammaslääkärini teki kustannusarvion suosittelemistään toimenpiteistä ja paikkauksista keraamisella paikalla: hinta yli 600 euroa. Sen tiedon jälkeen lähdin lohtuostoksille. Kaksi kassillista hömppää. Tarpeellisin ostos oli piippari eli siis hiusten kiharrin. Halvin, jonka löysin, maksoi 19,90 ja kylkiäisenä purkki hiuslakkaa, laji strong. Sen ostin ja sain vielä 2 vuoden takuunkin. Merkki saattaa olla Braun.
Kolusin kirjakaupan alusta loppuun. Hömppää sieltäkin, eli ostin Anneli Kivelän uusimman, vasta kauppaan tulleen Katajaharju-sarjan kirjan. Sitä lukiessa mieli lepää. Elämää sulostuttavaa hömppää parhaimmillaan. Kirjakaupan kassissa on yhtä ja toista muutakin tavaraa eli arvonnassa onnettaren suosikiksi päässyttä Puikko-pappia varten sekä itselleni. Siksi ostokset saavat jäädä vielä salaisuudeksi. Vaihdoin kauppaa, ostin yhdet mummi-malliset pikkuhousut ja kaksi paria diabetes-sukkia. Prismassa niitä oli joko liian pientä koko naisten osastolla tai liian isoa miesten osastolla. Päädyin miestin mallistoon.
Prismasta olivat kaikki "kunnon siemenet" loppuneet, pahoittelin samoilla asioilla liikkuneen rouvan kanssa. Kesäkurpitsat täytyy nyt kaiketi ostaa valmiina taimina. Yöpakkasta uhmaten ostin kuitenkin kolme pelargoniaa, mutta nostin vielä purkit ulkoeteiseen lämittelemään,
Illalla taivaalla lenteli komea kuumailmapallo, auringonlasku oli upea, samoin taivas joka puolelta muuallakin. Otin paljon kuvia, jotka eivät toistaneet näitä upeita näkyjä siten kuin olin toivonut.
- Nukkumatti heitti hiekkaa silmiin. Hyvää yötä!
Kolusin kirjakaupan alusta loppuun. Hömppää sieltäkin, eli ostin Anneli Kivelän uusimman, vasta kauppaan tulleen Katajaharju-sarjan kirjan. Sitä lukiessa mieli lepää. Elämää sulostuttavaa hömppää parhaimmillaan. Kirjakaupan kassissa on yhtä ja toista muutakin tavaraa eli arvonnassa onnettaren suosikiksi päässyttä Puikko-pappia varten sekä itselleni. Siksi ostokset saavat jäädä vielä salaisuudeksi. Vaihdoin kauppaa, ostin yhdet mummi-malliset pikkuhousut ja kaksi paria diabetes-sukkia. Prismassa niitä oli joko liian pientä koko naisten osastolla tai liian isoa miesten osastolla. Päädyin miestin mallistoon.
Prismasta olivat kaikki "kunnon siemenet" loppuneet, pahoittelin samoilla asioilla liikkuneen rouvan kanssa. Kesäkurpitsat täytyy nyt kaiketi ostaa valmiina taimina. Yöpakkasta uhmaten ostin kuitenkin kolme pelargoniaa, mutta nostin vielä purkit ulkoeteiseen lämittelemään,
Illalla taivaalla lenteli komea kuumailmapallo, auringonlasku oli upea, samoin taivas joka puolelta muuallakin. Otin paljon kuvia, jotka eivät toistaneet näitä upeita näkyjä siten kuin olin toivonut.
- Nukkumatti heitti hiekkaa silmiin. Hyvää yötä!
lauantai 1. toukokuuta 2010
Arvonta - kilpailu ratkesi
Kiitos teille kaikille, jotka vaivauduitte vastaamaan ja olitte mukana arvonnassa! Arvonta suoritettiin äsken asianajajtoimisto Nukkis & Minin arvokkaan asianajaja J.P.H. Nukkiksen valvoessa toimitusta. Viime aikoina asianajaja on tunnettu paremmin lempinimellään Jalle ja hän löytyy täältä.
Onnekas voittaja on Pappi puikoissa-blogin Outi. Onneksi olkoon! Palkinto saapuu aikanaan.
Onnekas voittaja on Pappi puikoissa-blogin Outi. Onneksi olkoon! Palkinto saapuu aikanaan.
Erilainen vappu
Hauskaa vapunjatketta! Itseltä jäivät eilen kaikki toivotukset toivottamatta, sillä aattomme ei ollut ihan tavallinen. Toki illalla lipitimme valkoviiniä aurinkoisen puutarhahommissa vietetyn loppu-iltapäivän jälkeen. Viiniä jäi vähän tällekin päivälle ja sikapossua paistetaan ruoaksi.
Mutta sitä ennen, siis ennen puutarhassa möyrimista, olimme hautajaisissa. Emme ole omaisia emmekä voi lukeutua läheisimpien ystävienkään muodostamaan sisäpiiriin (kuten hih-hih, käly muisti huomauttaa omasta asemastaan). Halusimme silti olla mukana siunaustilaisuudessa. Kirkko oli täynnä väkeä ja arkulle tuli niin paljon kukkia, että hädin tuskin kirkkoherramme mahtui vierelle siunausta toimittamaan. Kukkien lasku taisi kestää lähes puolitoista tuntia, mutta taivasmatkalle oltiinkin saattamassa emeritus-kirkkoherran puolisoa, jonka omakin kirkollinen ura oli pitkä ja ansiokas.
Mieheni muisteli tänään, miten oli kerran työvuosinaan ollut yksissa hautajaisissa, joihin oli mennyt vähän hampaitaan kiristellen eli viran puolesta ja kollegan patistamana. Kollega oli sanonut napakasti, että jos he ovat ainoat vieraat, niin on tärkeää olla paikalla. Jos taas kappeli on täynnä väkeä, niin silloin on vielä tärkeämpää olla mukana. Kappeli olikin ollut tupaten täynnä ja herrat olivat seisseet vesisateessa ulkopuolella.
Tänään vietetään meillä työn juhlaa. Rouva on rakentanut honkkis-nukketaloa. Talo on jo kasassa kattoa lukuunottamatta. Alakerran huoneetkin tapetoitu oikein kangastapetilla. Jatkoa seuraa, sillä kuten nukkis-blogiani seuranneet tietävät, Sohvin ja Jallen tarina etenee sellaista vauhtia, että nyt vissiin pariskunta alkaa tarvita jo yhteistä kattoa pään päälle. Luulin, että tässä talopaketissa olisi ollut huoneita vaikka miten paljon, mutta enemmänklin olisi voinut olla. Nyt on kaksi alakerrassa ja kaksi yläkerrassa. Niistäkin pitää yksi uhrata kylpyhuoneeksi, kun olen ajat sitten ostanut hienot kalusteet, ammeet ja kaikki. Onneksi on erillinen pikkumökki, josta varmaankin tulee Jallen toimisto. Siihen löysin tiimari-kalusteet alehintaan eli 15 eurolla. Korkea kirjakaappi mahtuu tai ei mahdu, sitä vielä vähän jännitän tässä merkittävässä taloprojektissani.
Mutta sitä ennen, siis ennen puutarhassa möyrimista, olimme hautajaisissa. Emme ole omaisia emmekä voi lukeutua läheisimpien ystävienkään muodostamaan sisäpiiriin (kuten hih-hih, käly muisti huomauttaa omasta asemastaan). Halusimme silti olla mukana siunaustilaisuudessa. Kirkko oli täynnä väkeä ja arkulle tuli niin paljon kukkia, että hädin tuskin kirkkoherramme mahtui vierelle siunausta toimittamaan. Kukkien lasku taisi kestää lähes puolitoista tuntia, mutta taivasmatkalle oltiinkin saattamassa emeritus-kirkkoherran puolisoa, jonka omakin kirkollinen ura oli pitkä ja ansiokas.
Mieheni muisteli tänään, miten oli kerran työvuosinaan ollut yksissa hautajaisissa, joihin oli mennyt vähän hampaitaan kiristellen eli viran puolesta ja kollegan patistamana. Kollega oli sanonut napakasti, että jos he ovat ainoat vieraat, niin on tärkeää olla paikalla. Jos taas kappeli on täynnä väkeä, niin silloin on vielä tärkeämpää olla mukana. Kappeli olikin ollut tupaten täynnä ja herrat olivat seisseet vesisateessa ulkopuolella.
Tänään vietetään meillä työn juhlaa. Rouva on rakentanut honkkis-nukketaloa. Talo on jo kasassa kattoa lukuunottamatta. Alakerran huoneetkin tapetoitu oikein kangastapetilla. Jatkoa seuraa, sillä kuten nukkis-blogiani seuranneet tietävät, Sohvin ja Jallen tarina etenee sellaista vauhtia, että nyt vissiin pariskunta alkaa tarvita jo yhteistä kattoa pään päälle. Luulin, että tässä talopaketissa olisi ollut huoneita vaikka miten paljon, mutta enemmänklin olisi voinut olla. Nyt on kaksi alakerrassa ja kaksi yläkerrassa. Niistäkin pitää yksi uhrata kylpyhuoneeksi, kun olen ajat sitten ostanut hienot kalusteet, ammeet ja kaikki. Onneksi on erillinen pikkumökki, josta varmaankin tulee Jallen toimisto. Siihen löysin tiimari-kalusteet alehintaan eli 15 eurolla. Korkea kirjakaappi mahtuu tai ei mahdu, sitä vielä vähän jännitän tässä merkittävässä taloprojektissani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)