Ihana suvipäivä ja tämä vaan istuu tietokoneella. Tuli kai niin monen päivän vaje, että pitää ottaa kiinni rästejä. Ihan oikeasti sanottuna uusi ohjelmisto ja tämä konekin vaativat totuttautumista. Kuvien siirtoon asti en ole vielä päässyt. En tosin ole paljon kuvannutkaan viime päivinä.
Huomasin, miten valtavan riippuvaiseksi sitä on tullut tietokoneesta siitä huolimatta, että edes työtarpeita ei enää ole. Tämä on tietysti puhdasta huvittelua, mutta ehkä mukavampaa kuin vaikka siivous ja ikkunanpesu, ei kuitenkaan niin hauskaa kuin lukeminen, nukkispuuhat ja sukututkimus. Nekin linkit hävitin, mutta sukuselvitykseni ovat - toivottavasti - tikulla.
Vielä kun oppisin tekemään suosikkilistoja... Hävitin siis tietysti koneen mukana sekä sähköpostiosoitteet että omat suosikkini ja se harmittaa niin vietävästi, kuten jo eilen taisin maristakin.
En tiedä sainko edellisen koneen itse solmuun vai hajosiko kovalevy vanhuuttaan. Onneksi joululahjaraha oli vielä piirongin laatikossa pahan päivän varalle tallessa ja nyt sille tuli hyvä käyttökohde. Tähän lopetan höpötyksen tästä aiheesta.
Muuten itselle ei ole sen kummempaa ole näiden parin päivän aikana tapahtunut, vaikka onhan sitä tässäkin. Lapsi tulee illalla syömään ja toinen varmaan siivoaa uutta tilapäiskämppäänsä tai pakkaa muuttolaatikoita.
Mies on taas ollut kovin tasaluonteinen eli on ollut säännöllisen pahalla tuulella minulle tuntemattomista syistä. Yritän olla siitä välittämättä. En tiedä, olisiko siinä yksi vanhenemiseen ja sairauksiinsa liittyvä juttu hänellä. Toisaalta aikuisenkin lapsen ongelmat painavat isää eivätkä ainakaan helpota elämää. Tuntuu että jokainen vähänkin poikkipuolinen sana saa nykyisin herran hyppäämään takajaloilleen. En kai minä itsekään mikään naantalinaurinko ole, mutta olisi kiva puhua asioista ilman että toinen heti paikalla suuttuu. Vai oppisikohan sitä lukemaan ajatuksia, jos oikein harjoittelee?
Mutta: aurinkoista helatorstaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!