Mummu harjoittelee

Tässä talossa on isäntä se, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä. Mummun ei ole tarvinnut porakoneisiin eikä muihin vempaimiin kajota. Nyt tämä mummu harjoittelee niiden käyttöä. Isäntä näet ystävällisesti ja anteliaasti on hankkinut kaikenlaisia koneita esimerkiksi joululahjoiksi.

Tänään alkoivat tositoimet. Sirkkelillä osasin jo pätkiä rimaa suunnilleen oikean mittaisiksi pätkiksi. Sitten piti ottaa ruuvit ja porakone käyttöön. Kuvittelin, että muutaman ruuvin vääntäminen olisi helppoa kuin heinänteko. Joo, valitsin väärät ruuvit ja väärät terät, kuulemma ne ainoat "sen" laatuiset mitä talosta löytyi. Mies armahti mummu-paran ja ruuvasi kulmaraudat paikoilleen. Nyt huomenna renkipojan kanssa rakennetaan kasvihuoneeseen tuleva teline valmiiksi ja kiinnitetään se lattiaan.

Kuten kuvan keskipaikkeilta ehkä näkyy, on ensimmäinen tomaatti jo pian tukea vailla. Kasvihuoneen eli kuten lankomies sanoo, ansarin, tällä seinustalla on kukkiva salvia ja pottukassi sekä piparjuuri, mutta siitä näkyy vain varjo.

Kun nyt ensin harjoittelen vähän tukevammilla rimoilla, niin sitten voin ruveta työstämään nukkekotikokoista puutavaraa.

Voi tätä Suomen suvea

Olipa eilen ihana kesäpäivä. Nautimme täysin siemauksin aurinkoisesta päivästä ja söimme iltaruoankin terassilla. Tänään sitten voi taas sanoa, että kesä tuli, kesä meni. Kylvin eilen viimeiset yrtit ja siirsin yhden talvehtineen salvian ja oreganon uuteen paikkaan. Salvian olemassaolo oli suuri yllätys. Se on talvehtinut monta vuotta rikkaruohojen keskellä ja on nyt täydessä kukassa. Toivottavasti se ei ota nokkiinsa siirrosta uuteen paikkaan kasvihuoneen seinustalle. Otin siitä kuvankin, mutten ole vielä saanut siirrettyä sitä tänne. Tässä kuitenkin yksi muutaman päivän takainen kuva, suono sinänsä, mutta muistin virkistykseksi itselle tämäkin.

Vanhalle kellarinmäelle on ilmestynyt muutama valkoinen ketoneilikka. Onhan ne tietysti jonain vuonna siihen istutettu, mutten muista milloin ovat viimeksi kukkineet. Näm jalostetut ovat vähän suurempikukkaisia kuin vaaleanpunaiset luonnossa kasvavat. En millään saanut kunnon kuvia, joissa olisi nähnyt kukissa oleva vaaleanpunainen kranssi.

Kukista vielä sellainen pikku-uutinen, että meidän yksi jouluna saatu orkidea tekee uusia nuppuja. Tätä ihmettä ei meidän talossa ole ennen nähty! Jos niistä kehkeytyy oikein kukatkin, niin sitten näette.

Täällä meidän kylällä oli eilen Puistobluesin pääkonsertti, jonka kävijämäärä oli kuitenkin puolittunut, kiitos Valvairan ja poliisin älyttömien piknik-juommääräysten. Voihan tietysti muitakin syitä olla, esimerkiksi epävakaat sääolot, mutta jotain kertoo sekin, että jopa vesipullot ja kahvitermarit oli portilla kaadettu maahan, olut- ja viinipulloista nyt puhumattakaan. Ei hyvä, etenkään kun kekkerit ovat jatkuneet lähes kolmenkymmenen kesän ajan ilman järjestyshäiriöitä. Talkoilla organisoidut festarit ovat yksi Suomen suurimpia, olikohan kolmanneksi tai neljänneksi suurin, sillä kaupungilla on runsaasti ilmaistapahtumia. Vain tuo Niemessä pidettävä pääkonsertti tuo rahaa järjestäjille, tai siis on ainakin tuonut. Vaikka meille riittää bassojen jytke järven toiselta puolelta ihan omalle terassille, niin harmittaa suuresti järjestäjien puolesta.

Lyhyt ja hyvä työpäivä takana

Oikein kauhistuin, kun puolenpäivän aikaan astelin kasvimaalle rengin kanssa. Taivas oli mustanpuhuva joka suunnassa. Meille tuli kiire laittaa kasvilavat kuntoon, kastella ja kylvää ja peittää. Sitten jo ukkonen jyrähtikin oikein kumeasti. Onneksi olin juuri ehtinyt lähettää rengin matkoihinsa, että ehtisi kotiin ennen sateen alkua. No, ei siitä mitään sadetta tullut eikä ukkostakaan. Hyvä kuitenkin, kun kaikkein tärkein tuli tehtyä. En varmaan olisi enempää jaksanut tehdäkään.

Vähän kaavailin töiden jatkamista myöhemmin, mutta ehtiihän sitä huomennakin, valmiissa maailmassa muutamat rikkaruohot kitkeä. Nimittäin yrttitarha on vielä kesken. Raparperin vieressä kasvaa oreganoa ja sitä aion siirtää lisääkin heti kun tosiaan maan saamme kitkettyä ja vähän multaa lisättyä. Tämä penkki on kasvihuoneen sivulla. Toisella laidalla kasvaa piparjuuri ja sen kaveriksi ajattelin myös muutamaa monivuotista yrttiä.

Tietääkö kukaan hyviä konsteja muurahaisten karkottamiseen? Koko kasvimaata ei sentään voi koko aikaa olla myrkyttämässä, mutta jotain on tehtävä. Luin, että samettikukka karkottaa muurahaisia, mutta ei ainakaan meillä: pikkupurkeissa olevat taimet olivat saaneet jopa muurahaisenmunia vieraikseen.Ehkä se on sitten vasta kukkivien samettikukkien haju, joka tekee huonoa murkuille? Neuvoja otetaan vastaan!

Pihan hajulaukoista ensimmäinen kukkii - tai siis rupeaa kukkimaan näin herkästi ja kauniisti:

Näitä on kolme tai neljä eri kukkapenkeissä. Lehdistä kuulemma lähtee ikävä haju, mutten ole tohtinut testata asiaa.

Otin monta muutakin kuvaa, mutta säästän niitä vastaisen varalle.

Taas jäivät työt kesken

Onneksi saimme tyhjennettyä kompostin peräkärryyn, mutta siihen jäi. Alkoi sataa niin roimasti, että työt oli tänäänkin jätettävä kesken. Kuka sitä nyt märässä heinikossa haluaa rämpiä? Onneksi ei sentään rakeita tullut, mutta vettä senkin edestä. Poika ei varmaankaan selvinnyt kuivana kotiin asti. Huomenna uusi yritys. Toivottavasti varikset ja harakat eivät kääntele koko kuormaa maahan.

Miehen kauppakassiin ei mahtunut juhannusmansikoita, mutta tänään hän sitten toi ensimmäiset kotimaiset. Ah miten makeita ja hyviä ne olivat! On kai mansikoita ollut tarjolla aikaisemminkin, mutta meidän isännällä on vähän valikoiva näkö: hän ostaa vain sen mitä listassa lukee.  Saas nähdä, miten lyhyt ja kallis mansikkasesonki tänä vuonna saadaan.

Juhannus ohitettu

Niin oli kylmää, että melkein ohitimme juhannuksen. Ruokahuusholli oli siltä pohjalta, että olisimme herkutelleet terassilla, mutta nyt syötiin perunat, sillit ja lohet tuvassa. Kävihän se niinkin eikä meillä mitään kummempia suunnitelmia ollut muutenkaan. Istuttiin sisällä ja luettiin. Minulla on menossa Lauri Kristian Relanderin muistelmat osa 2, joka kertoo 1920-luvun lopun poliittisista meiningeistä. Tuo ajanjakso maamme historiassa on jäänyt itselleni täysin vieraaksi ja siksi yritän siihen nyt vähän paneutua ns. sattuneesta syystä.

On tämä outoa kesää. Vuodenajat ovat kliiviankin mielestä sekaisin, sillä se rupesi jo toiseen kertaan tänä vuonna kukkimaan. Toinen ihmekasvi on salin ikkunalla asustava orkidea, joka on kukkinut joulukuusta lähtien.

Tänään palattiin päiväjärjestykseen. Aloitimme työpäivän kiskomalla kesärengin kanssa taas eräitä kasteluletkuja - ikään kuin nyt mitään tarvitsisi kastella. Kyllä vain, kasvilavojen pohjille levitettyjä sanomalehtiä kasteltiin. Huomenna lavoihin tyhjennetään kompostit ja sitten vielä kuskataan sinne multaa. Tai näin ainakin tänään suunnittelimme. Tarkoitus oli jo tänään olla kompostihommissa, mutta isäntä ei ollut ehtinyt tai oikeammin sanottuna jaksanut tutkia pienen peräkärryn pyöriä  ja epäili ilmojen olevan niin vähissä, ettei ole syytä vetää painavia lasteja niissä kärryissä. Ajoleikkurivetoisesti on kompostia kuitenkin mukavampi kuskata kuin kottikärryillä lykätä. Varsinkin kun se on isäntä, joka ajaa konetta, mutta me saisimme lykätä käsikärryjä.

Laiska töitään luettelee, mutta ainakin nämä tehtiin: kasteltiin lavoja, laskettiin vettä kahteen isoon pyttyyn kasvihuoneella, istutettiin perunaa kolmeen isonpuoleiseen pahvilaatikkoon, porattiin reikiä kasvilaatikoihin, kylvettiin kesäkukkien siemeniä, kasteltiin kasvihuoneessa asuvat tomaatin ja kurkun taimet ynnä muut taimet, myrkytettiin muutamat muurahaiset... Eli itse asiassa olen aika tyytyväinen työpäivään. Enempää ei tarvitsekaan jaksaa, enkä olisi jaksanutkaan. Nyt aurinko paistaa eikä tänään ole yhtään satanut. Ihmeiden ihme!

Askartelua juhannuksen ratoksi

Tänään meillä ei ole satanut lunta eikä rakeita, mutta vuorotellen on saatu vettä, aurinkoa ja tuulta. Koko päivän. Apilat kukkivat nätisti pellon laidassa ainakin vielä eilen, kun kävin niitä poimimassa maljakkoon samalla kun hain ainekset pieneen saunavihtaan. Koivun tuoksua ei mikään voita juhannussaunassa.

Tänä juhannuksena ei sitten ulkoruokinta tullut kysymykseenkään. Söimme sisällä silliä, kylmäsavustettua lohta, kotijuusttoa, uusia perunoita ja karitsan paahtopaistia, noin tärkeimmät herkut mainitakseni. Karitsa kypsyi hetkessä uunissa ja ai että oli hyvää! Eikä ollut kovin kallistakaan ottaen huomioon, että puolet jäi vielä huomiselle päivälle.

Melkein unohdin mainita yhden herkun, josta olen nautiskellut ja jonka ohjeen löysin täältä jostain blogista. Valitettavasti vain en muista mistä, joten en voi kiittääkään hyvästä resesptistä. Se on rapea ja ihana raparperipiirakka, jossa on mm. kaurahiutaleita ja valkosuklaata. Jos muistan myöhemmin, lisään tänne reseptin.

Ulos ei ollut muutenkaan paljon asiaa. Mies kurkisti lämpömittaria ja totesi, että päivälämpötila oli 11 ja puoli astetta, yöllä oli ollut kuusi astetta. Sen jälkeen hän ei nenäänsä ulos pistänyt. Minä sentään kävelin tontin laidalle hakemaan pieneen purkkiin hiekkaa ja muutaman sepelinkappaleen. Samalla pääsin tarkistamaan viikolla istutettujen villiniinien kunnon. Puutarhakaupasta ostetut voivat hyvin. Kolmas, jonka ehkä joku lintu tai orava oli siemenenä istuttanut tontin laidalle kadunvarteen, ei voinut yhtä hyvin. Toivottavasti se vielä virkistyy. Olinkin näkevinäni pienen uuden silmun varressa.

Hiekkaa ja kiviä hain rakennusprojektiani varten. Kun ei ulkona tarjennut tehdä mitään, rakensin nukketaloa, tarkemmin sanottuna kasvimaata ja -huonetta. Lisäksi yritin kiinnittää led-valoja paremmalla ja huonommalla menestyksellä porattuani ensin rumia reikiä talon seiniin. Sen takia en ottanut työvaihekuviakaan. Tässä päivemmällä pitäisi piha saada kunnostettua: polkuja, ruohoa ja niin edelleen.

Juhannusyö ja kesäpäivänseisaus

Se on mittumaari nyt, vaikkei lämpötilasta uskoisi. Juhannusruusut omassa pihassa ovat jo lähes kukkineet loppuun, mutta tämä kuva on otettu omasta pihasta käsin. Valtava juhannusruusupusikko, josta meidänkin ruusumme on kai aikanaan nipistetty. En raaski suurentaa kuvaa, mutta klikkaamalla se varmaan suurenee: ruusuja ovat. Otsikkokuvan ruusut ovat niitä oman pihan kukkijoita.

Pellon laidasta on tämä toinenkin kaivettu yön hämärässä: punalehtiruusu. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa meidän pihassamme muutaman kituvuoden vauhtia otettuaan.

Kun en pitkään aikaan ole siteerannut Vuotuista ajantietoa, kirj. Kustaa Vilkuna, enkä Vanhan kansan merkkipäivät -teosta, niin katsotaanpa nyt, mitä vanha kansa sanoo. Vilkuna kirjoittaa niin pitkästi juhannuksesta, etten jaksa sitä siteerata. Tiivistettynä juhannus on lemmen- ja muidenkin taikojen yö. Senhän nyt kaikki muistavat, mutta kun en niitä sulhasia enää meinaa katsastaa, niin hypätään yli. Enää ei tarvitse kerätä seitsemää kukkasta tyynyn alle eikä kieriä nakupellenä naapurin ruispellossa.

Hyvä vuosi on tiedossa, jos juhannuspäivän aurinko nousee selkeälle taivaalle.
Märkä, mutta muuten hyvä loppukesä pn tiedossa sateen sattuessa.

Kun  juhannuspäivän aamuna kuuden aikaan lakaisee lattian ja vie roskat kolmen tien haaraan, niin ei tule kirppuja sinä vuonna.

Sananjalan uskotaan kukkivan juhannusyönä. Se, joka saa kukan haltuunsa, saattaa  kulkea näkymättömänä ja näkee aarnivalkeiden palavan. Kukan löytyminen tosin on hankalaa, sillä itiökasvit eivät kuki...

Millainen on mansikka Juhanina, sellainen on jyvä Jaakkona.
Mitä ennen juhannusta sataa, sataa laariin, mutta mitä jälkeen juhannuksen, sataa laarista pois.

Kun pieni kesä on kylmä, niin iso kesä on lämmin (pieni kesä = ennen juhannusta, iso kesä = juhannuksen jälkeen).

Lumisateesta juhannuksena ei kumpikaan kirjan mainitse mitään. "Aina on poutaa, kun vain sateilta joutaa", sanoo kuitenkin toinen näistä lähdeteoksistani.

Eletään me siivosti, ei palelluteta pyrstöä kylmällä kivellä, ei pudota veneestä ja hukuta, ei ryypitä liikaa juhlajuomia eikä syödä itseämme ähkyksi. Vähän saa kuitenkia herkuista napa naukua.
Hauskaa jussinpäivää!