maanantai 13. syyskuuta 2010

Päässä pyörii

Tälle viikolle näyttää kertyvän kaikenlaista eli päässä pyörii, kun monenlaiset ajatukset lentelevät sinne sun tänne. Muistaakseni tällä viikolla lähtee jättikokoisen kiinteistöveron ensimmäinen eräkin maksuun - naputtelin laskut jo ajat sitten nettipankkiin. Muutenkin tässä kuussa on isoja ylimääräisiä menoja, auton huolto kai veron jälkeen seuraavaksi suurin erä, sillä katsastus on tällä viikolla. Ja tytärpuoli aikoo maksattaa oman autonsa huollon yms. kuluja taas meillä, näin ymmärsin.



Tänään on miehen soittopäivä, hän kuuluu parhaillaan harjoittelevan ennen tunnille ja harjoituksiin lähtöä. Ohjelmaa näyttää meillä olevan joka päivälle - nuorempana sitä ihmetteli, miten vanhat ihmiset voivat olla niin kiireisiä! Keskiviikkona miehellä on hammaslääkäri, perjantaina katsastus, huomenna tulee paritkin ihmiset käymään. Vierailuista ei varsinaisesti ole kysymys. Tytärpuoli tulee käväisemään.  (Huoh, eikö se maksatus ikinä lopu?) Toinen tulija tulee myös paperinipun kanssa, mutta häntä odottelemme paljon positiivisemmalla mielellä ja jännitämme ehkä ihan vähän sitä, mitä papereista näemme. Onneksi ei pitäisi olla ainakaan laskuja mukana!

Puhelin herätti minut aamulla puoliunisesta loikoilusta. Asia koski äidin sairautta ja isänkin vointia. Siinäpä sitä taas on miettimistä kaiken muun aprikoinnin lisäksi. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, vaikken nyt juuri osaa asiasta tämän enempää kirjoittaakaan. En osaa, en voi, en jaksa. Olo tuntuu vähän apealta.

Piti jo eilen kirjoittaa piispanvihkimyksestä, kun taas itsessänikin kai heräsi pieni feministi. Onnea ja siunausta piispalle, vaikkei meidän hiippakunnan piispa olekaan. Tätä ovat monet kirkon palveluksessa olleet naiset jo kauan odottaneet, monet kaiketi myös pelänneet. Joka tapauksessa tilaisuus oli jatkumoa aikaisemmalle ja jotenkin hyvin lämmin ja kuitenkin harras tilaisuus jo televisionkin välityksellä. Kuva on telkkariruudusta otettu ja erityisesti huomioni kiinnittyi tuohon piispansauvaan. Enpä tiennytkään, että Helsingin piispansauva on noin kaunis.

En tunne uutta piispaa muuten kuin mitä olen lehdistä lukenut. Lämmin, kauniisti syttyvä hymy ja kuitenkin jämäkkä puhe olivat  jännä yhdistelmä. Piispa oli siinä Seurakuntaopiston ensimmäisten papiksi vihittävien naisten joukossa, joihin kuului myös kaksi tuttua, toinen oma vihkipappimme, toinen keväällä edesmennyt entisen kirkkoherran puoliso. Minun rakas lapsuuden ystäväni joutui lähtemään joitakin vuosia aikaisemmin ulkomaille saadakseen pappisvihkimyksen ja sille tielle jäi.


Hyvää viikkoa positiivisella mielialalla kaikille!

4 kommenttia:

  1. Veroja, menoja, maksuja, niitähän riittää. Minun pitäisi saada hammaslääkärille aika kun hampaasta lohkesi iso palanen, vaan kun ei millään viitsis. En enää tykkää yhtään ajanvarauksista tai aikatauluista.
    Piispanvihkimystä katsoin telkkarista ihan hetken toisella silmällä. Hyvä, että saatiin naispiispa lopultakin.
    Voimia huolien kantamiseen.

    VastaaPoista
  2. Minua muisti verottaja mätkyillä, kun olen vuokrannut entisen asuntoni vanhemmilleni ja velkaa ei saa laskea vähennyksiin. Todellisuudessa vuokravoittoni on 16 e / kk, mutta verottaja on tietysti eri mieltä. Mätkysumma ei ole niin iso, että se työssäkäyvälle olisi muuta kuin pieni harmi, mutta nyt kyllä masensi kunnolla - kun vielä vakuutusyhtiökin muisti. No, miten se sunnuntain teksti menikään: älkää murehtiko siitä, mitä söisitte tai joisitte tai päällenne pukisitte...

    Hali ja voimia kaikkeen!

    VastaaPoista
  3. Vuokraemännän tai -isännän rooli ei tosiaan ole tuottoisa bisnes. Kokemusta on.

    VastaaPoista
  4. Eivät ne laskut näemmä lopu, harva se päivä postipoika luukkuun pudottaa.
    Minustakin oli kaunis tuo sauva ja tekstiilien väri minun mieleeni, toivottavasti jaksaa kun niitä vastaan hannaajiakin on.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!