keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Hyvällä mielellä

Jo pikkulikkana olin siinä porukassa, jolla testattiin poliorokotusta eikä ainakaan lapselle koskaan kerrottu, oliko saamani rokote A vai B -lajia, mutta poliota ei kylläkään tullut. Laaja epidemia käsittääkseni raivosi niihin aikoihin, joskus 50-luvun puolivälissä. Mies tietää kertoa, että hänenkin kaveripiiriinsä se iski. Nyt ilmoittauduin erääseen toiseen koekaniini-ryhmään ja sainkin jo piikin käsivarteeni. Syy intooni oli isäni sairastuminen vuosi sitten samaan tautiin.

Siitä tuli sen verran hyvä mieli (vielähän en tiedä vaikutusta eli heitänkö veivini, saan kyseisen taudin vaiko immuniteetin), että päätin jatkaa hyväntekeväisyyslinjaani ja ostaa jonkin roosa nauha -tuotteen. Pah! Voi olla, että harhailin väärillä osastoilla Prismassa, mutta tarjolla ei ollut pinkkejä saksia, ei mukeja, ei edes rusetteja. Lehtiosastonkin silmäilin nopeasti läpi, mutta huonolla tuloksella.

Body Shop ei ole mukana roosan nauhan hankkeessa, mutta on tehnyt itse asiassa paljon enemmän. Katselin äsken netistä, miten mitättömiä lahjoituksia rintasyöpätutkimukseen annetaan. Jonkun neljänkympin arvoisen tavaran myyntihinnasta annetaan ehkä euro tai muutama kymmenen senttiä. Toki roosan nauhan käyttöoikeus aiheuttaa tehtaalle ja kaupalle lisäkuluja tuotantoon ja logistiikkaan, mutta silti... Body shopin kuuden euron käsivoidetuubin kaikki myyntitulot viimeistä senttiä myöten eli 4,60 € lahjoitetaan lyhentämättä Naisten Pankille. Tämä oli mainos!

Kävin myös kirjakaupassa, josta hain itselleni hyvää tekevää lukemista. Täytyyhän sitä harjoittaa hyväntekemistä omaa itseään kohtaan ja jos ei itseään, niin ketä kohtaan sitten?

Kutomukset edistyvät ja lähiaikoina nukkismaailmassakin varmaan tapahtuu jotain. Pöydällä on ainakin rakenteilla semmoinen pieni kylpypalju. Pitäisi keksiä mistä teen siihen sopivan tulipesän. Paljun aihio on kotoisin naamarasvapurkista.

Loppupäivän varmaan lepään kirjan ja sotilaan sukan kanssa. Aikomus on kutoa vähintään neljä sukkaparia Sotilaskotiliiton järjestämään sukkakampanjaan. Ensi vuonna jokaisen varusmiehen ja -naisen pitäisi saada lämpöiset pässinpökkimät jalkojaan lämmittämään. Tyttären velipuolikin on varmaan menossa silloin armeijaan, joten läheltä liippaa, vaikkei poika oma olekaan.

5 kommenttia:

  1. ei kait kaikki sairaudet valitettavasti vielä poissa.

    VastaaPoista
  2. Minä en uskalla olla minkään lajin koekaniinina enää, sillä sikatautirokotteen piikistä taisin saada elinikäisen käsivaivan ja piikkikammonkin. - Vasen käteni ei vieläkään toimi normaalisti, vaikka aikaa piikistä on kulunut jo yli 8 kk. Nyt olen pikkuiljaa alkanut harjoitella kutomista, mutta kovin pitkää aikaa ei pysty kerrallaan vielä puikkoja heiluttamaan.

    Jos nyt jouluksi kuitenkin jotain saisi aikaiseksi käsityörintamallakin. Ompelukoneen ehkä voisi ottaa esille, sillä se ei rasita niin paljon kättä. - Hyvä idea tuo sukkien kutominen varushenkilöille! Kuten toki myös muut mielekkäät hyväntekijäiset.

    VastaaPoista
  3. Silloin 50-luvulla oli kai Amerikassa tapahtunut poliorokotteen takia jotain kamalaa, kun äitini päätti kieltää kaikki rokotteet. Ensimmäisen rokotteen olen saanut vasta keski-ikäisenä.

    VastaaPoista
  4. Minulle on annettu kaikki rokotukset mitä on vaadittu itse tai tk tarjonnut.Tiedä sitten ovatko olleet tarpeellisia vai syyllisiä minun vointiin tänä päivänä. Sitähän en saa tietää. Nyt olen uhonnut etten ota sitä sikarokotusta kun en koskaan syö sikaa ;D

    VastaaPoista
  5. Ensi kertaa vierailulla blogissasi.

    Kiitos kun liityit lukijakseni!

    Katselin kiinnostuneena tuota sukkablogiasi.

    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!