torstai 14. lokakuuta 2010

Matkoilta kotiin

Minulla oli eilen huoltokäynti ns. matkan takana. Hankin taas runsaasti uusia kokemuksia junamatkailusta. Kulkuväline on sinänsä miellyttävä ja matkaa tehdään sujuvasti silloin kun juna kulkee. Onneksi ei tarvitse päivittäin odottaa ja värjötellä asemalaiturilla. Aamulla oma junani tuli ajallaan, mutta toiseen suuntaan meneviä kiusattiin. Yksi juna oli kokonaan peruutettu ja toinen oli myöhässä. Lehtikeli, sanotaan.

Matkanteko sujui Tampereelle asti hyvin. Siellä meitä matkustavaisia hämmästytti edes takaisin viilettävä naisihminen,, jonka kännykkä piri koko ajan ja joka itse mutisi mennessään "shit, shit". Oli poloinen hukannut, siis HUKANNUT matkalaukkunsa ja takkinsa. Junassa oli kai kuusi vaunua plus ravintolavaunu, joten kamppeita sitten varmaan etsittiin koko junan pituudelta. Ja koko ajan seistiin Tampereen asemalla. En tiedä, löytyikö omaisuus, mutta juna ainakin lähti pitkän odottelun jälkeen hiljalleen liikkeelle. Seuraava yllätys oli epätavallinen kuulutus. Vaunun numero neljä yläkerta oli suljettu viranomaismääräyksellä. Siellä oli lasten leikkihuone ja joku mukula oli ilmeisesti käynyt viemässä vaunuun vesirokkotartunnan.

Loppumatkan sain kuunnella kälätystä. Siihen asti vaunu olikin  pysynyt ihanan hiljaisena ja olin ehtinyt kutoa sukkaa ja lukea matkaan ottamaani kirjaa. Vanhempi  rouva, ehkä Oulun suunnasta murteesta päätellen, istui aivan osasston toisessa päässä, mutta niin vain kuului esitelmä hänen marja- ja sieniretkistään toiseenkin päähän. Kuulija oli äänestä päätellen nuori kanssamatkustaja, ei kuitenkaan samaa seuruetta. Tyttö kyllästyikin jossain vaiheessa tarinoihin suonsilmään uppoavista muoreista ja sen jälkeen saimme puolestamme kuunnella pitkät tarinat hänen ystäviensä tekemisistä. Samat jutut ja kikatukset ainakin kolmeen kertaan.

Lopulta pääsin perille noin puoli tuntia myöhässä. Paluumatkaa odotellessa värjöttelin asemalaiturilla lähes saman verran ennen junan tuloa. Asemarakennus ei ole auki enää niinkään myöhään kuin kello 17. Juna otti kyllä aikataulun reippaasti kiinni ja olin kotona juuri silloin kun pitikin. Muuten matka ei sujunut piirustusten mukaan.
Junaa odotellessa oli aikaa ottaa kuvia.
Junassa oli ostamani paikan varannut nuori neiti matkapakaaseineen ja tietokoneineen. Tietenkin pääsin paikalleni, mutta eikös tämän pitänyt ahtautua viereeni. Vaunussa olisi varmaan ollut kokonaan tyhjiäkin penkkirivejä. Hän katseli läppäriltään leffoja koko matkan ajan, mutta onneksi ääneti. En tiedä, johtuiko ahtaudesta ja siitä etten liikuttanut jalkaani yhtään pariin tuntiin, Parkanon asemalla käyneestä viimasta vai pahasta tuulestani, mutta kun nousin penkiltä Riihimäellä, muljahti polveni selvästi taaksepäin. Onneksi pääsin kävelemään paikallisjunalle ja kävelen yhä edelleen, mutta rappuset ylös ja alas pitää kiivetä varovasti, terve jalka edellä. "Terve" on se, joka leikattiin muutamia vuosia sitten.

Aamulla ei edes aamupala maistunut ja päätäkin särki, mutta polven suhteen olen kuulolla. Terveyskeskukseen en lähde istumaan eikä meillä ole autokaan kotona. Sitä paitsi ensiapuunkin pitää tilata aika etukäteen. Nyt lähden syömään niitä aamuvoileipiä ja tutkimaan päiväpostia kaikessa rauhassa jalkaa lepuuttaen. On tämä kanssa, molemmat olemme tällaisia ramuja, kuten mummilla oli tapana sanoa entiseen aikaan. Ramu siis tarkoittaa tällaista tilaa ihmisellä, sairautta ja vaivaa.

5 kommenttia:

  1. Terkkuja toiselta, niiskuttavalta ramulta! Työkaverit viettävät laatuaikaa kehittäen itseään koko päivän, minä makoilen kotona. Tuli tämmöinen vanhanajan nuhakuume, mutta onneksi kuumeilu on vähäistä.

    Kuljin opiskeluaikoina usein junalla ja se oli aika erilaista silloin - sai olla rauhassa. Ei ollut kännyköitä eikä kannettavia. Toisaalta, olihan tuo matkasi varmaan elämys, vaikkakaan ei niin positiivinen. Tsemppiä sen polven kanssa!

    VastaaPoista
  2. posiitiivisuutta peliin, jooko

    VastaaPoista
  3. Jaa missä kohtaa pitäisi olla positiivisempi? Onneksi anonyymien kommenteista ei tarvitse välittää.

    Kiitos, Iinuska. Käväisin blogissasi, mutten saanut kommentoitua. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja vaihto onnistuu. Ehkä se nuhakuume tulikin tarpeellisella hetkellä?

    VastaaPoista
  4. Voi sinua ramua! Voin vain kuvitella miten ärtynyt itse olisin jos junamatkan rauhan katkaisisi kälätys. Siis, että ensiapuun pitää varata aikaa??? "Luulen, että ensi viikon keskiviikkona leikkaan syvän haavan sormeeni - saisinko ajan kello 14:15" Huh.

    VastaaPoista
  5. Mikähän siinä kommentoinnissa mättää? Kun olen omassa blogissa, niin lukijaraadin kuvia ei näy, mutta jotain error-tekstiä siinä ikkunassa lukee. Blogger ei toimi ihan niin hyvin, kuin toivoisin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!