lauantai 23. lokakuuta 2010

Piti olla rauhallinen viikonloppu...

Mietin jo viikolla, kun kuuntelimme isän rauhallista jutustelua sota-ajan kokemuksistaan, että se oli ensimmäinen kerta, toivottavasti ei viimeinen... Ei toki, kaikki ovat hengissä, mutta isä on nyt kuitenkin sairaalassa. Kuumetta oli 39 astetta ja "jotain keuhkoissa", tiesi veljeni. Keuhkokuume? Keuhkotulehdus? Mitä hyvänsä, niin vakava asia lähes 89-vuotiaalle, uupuneelle omaishoitajalla, joka on ottanut tehtäväkseen dementoituneen elämänkumppanin hoitamisen loppuun asti. Mutta kumman loppuun? Veljeni kyllä rauhoitteli, että kaikki on hallinnassa, jos niin voi sanoa, myös äidin kohdalla.

En osaa siitä sen enempää kirjoittaa enkä oikeastaan enempää tiedäkään. Ajattelin, että tänään emme me mene käymään, että saa levätä ja vierailijoita on kuitenkin menossa sinne tänäänkin. Huomenna sitten ja tietysti tarvittaessa vaikka varttitunnissa.

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat pian hyviä uutisia! Iäkkäät ihmiset ovat ihmeellisen sitkeitä, jos vain on hyvä syy toipua - kuten isälläsi, joka varmasti tuntee, että häntä vielä tarvitaan. Hali!!

    VastaaPoista
  2. Jaaha, että sellainen tilanne. Korkea kuume on kyllä aika kurja tilanne, varsinkin vanhemmalla iällä. Hyvässä hoidossa on kuitenkin. Toivottavasti äidin kotihoito on myös hyvässä jamassa.
    Tänään oli kaunis päivä, toivottavasti huomennakin.

    VastaaPoista
  3. Parasta, mahdollista hoitoa isällesi ja jaksuuta sinulle ja omaisillesi täältä toivottelen..

    VastaaPoista
  4. Voi,että miten isälles on käynyt, mutta toivotaan,parasta että isäs selviää korkeasta kuumeesta,se pahasta,jos sattuu tulehdusarvot nousemaan huippuunsa:(.

    VastaaPoista
  5. Tässä on varmasti pääasiassa taustalla henkinen ja tietysti fyysinenkin uupumus plus isän omat sairaudet. Altzheimer-vaimon kanssa eläminen ei ole helppoa ja nyt isä ilmeisesti alkaa olla kestämisen rajoilla. Surutyötä hän on jo tehnyt pitkään, mutta vasta nyt ruvennut puhumaan asiasta. Kiitos teille, rakkaat blogiystävät.

    VastaaPoista
  6. Myöhästyneet halaukset vielä minultakin! Toivottavasti kuume menee ohi ja isäsi paranee entiselleen. Vaikka elämä onkin ollut raskasta, niin ehkä elämänhalua vielä riittää.

    VastaaPoista
  7. Kyllä asiat järjestyvät, aina loppujenlopuksi, jotenkin...
    Meidän suvussa sattui viikolla yllättävä kuolemantapaus 64-vuotiaalle miehelle, ihan rutiinitoimenpiteen yhteydessä. Taas tulivat nämä elämän rajat konkreettisesti pohdintaan. Koskaan ei tiedä... Ja kuitenkin maailma jatkaa pyörimistään, asiat solahtavat kohdalleen, ajan kanssa.

    VastaaPoista
  8. Viisaita sanoja, Outi. Kiitos sinulle ja Iinuskalle. Se pitäisi muistaa, että jokainen päivä voi tosiaan olla viimeinen eli siis elää kuin viimeistä päivää! Tai jotain sellaista, täysilla ainakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!