Tarttis tehdä jotain

Viikonloppu meni vaarin isoäidin sukujuurien tarkastelussa. Asia ei valmistu varmaan koskaan, kun aina innostun  tutkailemaan jotain uutta juonnetta. Ja tämä on vain yksi sukulinja ja yksi isomummu eli puuhaa riittää totta vie vielä moneksi talveksi. Jos elää saa ja terveenä pysyy. Tästä isomummusta ei isäni tiedä mitään eikä omastakaan mummistaan, sillä kumpaakaan hän ei ole koskaan tavannut. Sitä isä onkin pahoitellut, ettei tullut painaneeksi mieleen sitä, mitä aikanaan näistä on puhuttu. Nyt isä on suvun vanhin, joten tarinoita siis ei ole. Olisi viehättävä ajatus tehdä sukukirja, mutta ei sitä pelkillä sukutauluilla voisi täyttää.

Äidilläni olisi varmaan paljonkin tarinoita omista vanhemmistaan ja ehkä isovanhemmistaan, mutta hän ei ole kertonut ja muutenkin hänen kertomisensa ovat jo kerrotut. Osa sukusalaisuuksista on vielä sellaisia, että hän jo aikanaan oli päättänyt viedä ne mennessään. Onneksi olen muuta kautta saanut tietooni muutaman tärkeän asian. Se muuten on jännä, että kun jostain langanpäästä saa kiinni, niin kerä rupeaa ihan yllättävästi purkautumaan. Tässä tapauksessa sain erään henkilön nimen tietooni ja kappas vaan, samainen herra oikein kuvien kanssa olikin yhden toimialan historiikissa, jonka olin aikanaan saanut kerjättyä arvostelukappaleena itselleni.

Mustarastas

Talvikausi tosiaan alkoi kuulemma virallisesti, kun teillekin tuli talvinopeuksien rajoitukset. Tarttis tehdä loputkin pihahommat tai ainakin istuttaa muutama erica ja kaataa vedet tynnöreistä. Mies aikoo ajella lehdet silpuksi vasta keväällä, sillä kipeä lapa ärsyyntyy pienimmästäkin askareesta. Viime viikolla sellainen homma oli esimerkiksi ristikoiden täyttäminen. Minulla ei onneksi sukankutominen ota polveen, mutta sen kanssa joudun ilmeisesti olemaan aika varovainen, polven nimittäin. Pieninkin äkkijyrkkä kiertoliike tuntuu heti. -

Kutominen jatkuu, sillä lankoja on vielä kasapäin. Äsken ilmoittauduin Naisten pankin Villasukkatalkoisiin, joka jatkuu vuoden loppuun asti - kun Sukkasatokin päättyy jo kahden viikon päästä ja varusmiessukkia on jo kudottuna 2 ja puoli paria lupaamastani neljästä.Tähän hullaantuu! Tarttis kyllä tehdä muutakin kuin tutkia sukua ja kilistellä sukkapuikkoja. Jos vaikka tekisi välityönä villapaidan...

Jos nyt kuitenkin lähtisin tyhjentämään niitä saaveja ennen kuin ilta pimenee. Hyvää viikkoa!