Kurren Kurrenpoika maailmalla

Olen jo aikaisemmin esitellyt tämän pikkuisen oravan, joka on ilmeisesti jäänyt pienenä orvoksi tai muuten vaan yksin tähän maailmaan, sillä se on asettunut meille ottopojaksi. Se selvästi pitää meidän terassia ja köynnöshortensiaa kotipesänään tai näin ainakin arvelemme. Näin luottavaisesti pieni heiluhäntä on monena päivänä ruvennut päiväunille kaiteen päälle. Silmät lupsahtelevat vähän aikaa ja sitten pikkuinen vetää täysillä sikeitä.

Tuo kamalan näköinen kaide häviää lähipäivinä. Saamme sitten nähdä, miten pihan eläimistö suhtautuu maalin hajuun ja uuteen kaidepuuhun.

Maalausurakka etenee vauhdikkaasti. Eilen tosin laskeskelimme miehen kanssa, että kaipa maalarilla vielä ainakin viikon työt on edessä. Emme ikinä olisi itse pystyneet tätä tekemään, varsinkin kun miehen jalkaa on tänä kesänä särkenyt enemmän kuin kai koskaan. Hän jo puhui lähtevänsä hakemaan terveyskeskuksesta keppiä itselleen. Yksi kyynärsauva ja yksi kokoon menevä keppi onkin jo talossa, mutta kynnys niiden jokapäiväiseen käyttöön on edelleen liian korkea. Pitäisi saada vähän sirompi malli, samanlainen kuin appiukolla. Nyt terkkari tosin lähtikin jo kesälaitumille, joten ainakaan ilmaista keppiä ei ole tähän hätään saatavilla. No, Instrusta tai jostain varmasti löytyy, jos oikein tiukka paikka tulee. Mutta siihen nähden, että lääkäri ennusti tulevaisuutta pyörätuolissa jo 30 vuotta sitten, niin jokaisesta omin jaloin kävellystä päivästä sopii olla kiitollinen.