sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ei valittamista

Saimme kuin saimmekin lämpimän ja ihanan hääpäiväillan. Hääpäivä oli meidän kahdeksas - kahdeksan hyvää vuotta takana. Toivottavasti yhtä paljon ja mielellään enemmänkin on vielä edessä. Elonpäivien lyhyys tuli taas aamulla mieleeni, kun näin lehdestä entisen työkaverini kuolinilmoituksen. Syntynyt -44.



- En huomannut ottaa kuvia juhlapaikastamme, mutta olimme Tuusulan Krapihovissa. Edellisen illan Taiteiden yön romppeet oli korjattu pois. Silloin oli sattunut niin höpsösti, että sähköt katkesivat koko Rantatien matkalta, joka oli alusta loppuun ja vähän kai vielä pitemmältikin yhtä juhlakujaa. Me huonokinttuiset emme voineet valitettavasti edes ajatellakaan osallistumista, kun autot oli jätettävä alueen ulkopuolelle.

Mutta tämä meidän juhlaillallisemme, se oli mahtava. Tosin niin oli laskukin, mutta jos sitä käydään kerran vuodessa ulkona syömässä, niin päätimme olla olematta köyhiä tai kipeitä. Tilasimme jo etukäteen lihamenun, siis a la carte-listalta kootun mainion kokonaisuuden, joka oli jotain aivan muuta kuin Krapin noutopöytä, joka sinänsä on kuuluisa ja herkullinen sekin, mutta josta ehkä olemme jo saaneet kiintiömme täyteen. Eikä sekään mikään halpa ole.

Alkuruoka koostui kolmesta Krqpin palvaamon savustamasta lihasta: hanhenrinnasta, häränpaistista ja kotitekoisesta makkarasta. Kullakin oli omat sörsselinsä.


Hanhen alla oli hienoksi leikattua perunasalaattia, härän kanssa omenapyrettä ja makkaran kanssa kaalisalaattia, kaikki erinomaisia. Paitsi maku, niin esillepanokin oli upea.

Lämmin ruoka oli härän sisäfilettä ja vasikanposkea, lisäkkeenä peruna-härkäpapupaistosta. Nam-nam. Kun emme kumpikaan ole aikaisemmin maistaneet vasikanposkea, niin se taisi melkein ratkaista menu-valintamme!


Jälkiruoassa tiemme erosivat. Mies otti juustolautasen ja minä lämmintä suklaakakkua ja mustaaherukka- sorbettia.


Ei mikään kovin kevyt kokonaisuus, mutta kun suositus oli, että koko seurue tilaisi saman menun, niin senhän me teimme.

Syöminen oli tietysti illan kohokohta, mutta kun paikalla ollut taikuriseurue kuuli hääpäivästä, saimme vielä erikoisohjelmanumeron. Taikuri esitti näpsän kolikkotempun ihan vain melle kahdelle.

Tälle illalle mies on ostanut meille kantarelleja, perunoita ja pienet pihvit, joten tulemme kyllä hyvin ravituiksi tänäänkin. Viikolla sitten syödään silliä ja perunaa.

Tai mahdetaanko kaikkina päivinä syödä sitäkään? Ei rahapulan takia, vaan siksi että miehellä alkavat soittoharjoitukset ja on vielä epäselvää, onko tunteja yhtenä, kahtena vaiko kolmena iltana viikossa. Kahtena kai ainakin. Koulu alkaa hänelläkin.

6 kommenttia:

  1. paljon onnea ja iloa tulevaisuuteen

    VastaaPoista
  2. Onnittelut juhlapäivästänne! Yhteisiin merkkihetkiin kannattaa panostaa :-)

    VastaaPoista
  3. Onnea ja iloa tuleviinkin hääpäiviin. Aivan ihanat ja suussa sulavat herkut! Onnenhetkistä syntyy muistoja!

    VastaaPoista
  4. Nämä olivat kuulemma kumihäät. Kiitos too-si paljon onnentoivotuksista!

    VastaaPoista
  5. Myöhäiset onnittelut. Erittäin hyvän näköiset ruuat teillä olikin, vielä tulee vesi kielelle vaikka kuvat on kohta kahden viikon takaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!