torstai 12. kesäkuuta 2014

Olipa erinomainen päivä!

Ehdin jo aikaisemmin kehua naamakirjassa, että tänään on ollut hyvä päivä. Päivä sen kun vain parani iltaa kohti mentäessä. Iltapäivällähän me rengin kanssa kitkimme oikein urakalla nokkosta, vuohenputkea, paukkupalsamia eli sitä vaaleanpunaista, joka poksauttelee siemenensä joka suuntaan. Sitä ei onneksi ollut muualla kuin tallin päädyssä ja seinustalla, jossa kasvoi kiitettävän paljon myös nokkosta.  Vihulaiset polttelevat vieläkin käsivarsia ja sääriä. Ja luultavasti kaikki puskat olivat täynnä koirankusta, kun tunnen sen hajun vieläkin nenässäni. Noin sata koiraa kulkee siitä päivittäin ohi. Eli näistä pusikoista ei kerätä villiyrttejä ruokapöytään.


Tämä keltainen päivänlilja kukkii ihan eri puolella pihaa. Kameraa en ehtinyt ollenkaan heiluttaa tänään, vaikka kitkin likaruohja mm. marskinliljojen ympäriltä. Yksi rupeaa juuri kukkimaan. Olimme todella ahkeria - ja lopulta ihan puhkiväsyneitä. Poika kuskasi ainakin kymmenen kottikärryllistä likaruohoa kasaksi, joka toivottavasti maatuu jonain päivänä mullaksi.

Renki sai kotiin viemiseksi muutaman marskinliljan taimen. Huomenna hän saa hyvin ansaitun vapaapäivän, sillä silloin tulee tieto lukiopaikasta.

Mutta ei se tähän loppunut. Postissa minua odotti tilaamani uusi Enni Mustos-kirja, jonka sisällöstä minulla oli aavistus. Se oli se päivän lopullisesti kruunannut juttu: maineikkaan kirjailijan kirjan lähdeluettelossa olen minäkin ja "mainio Mattila-kirjani" mainittuna. Kirja kertoo Sibeliusten pikkupiiasta Idasta ja liikkuu osaksi samassa pihapiirissä kuin minunkin kirjani, joka ilmestyi vähän yli vuosi sitten.

Ei tässä voi muuta kuin nöyrästi kiittää ja kumartaa.

4 kommenttia:

  1. Siinäpä sinulle palkintoa ahkeran päivän jälkeen! Sitten vain lukemaan ja nautiskelemaan:)

    VastaaPoista
  2. Kiitän ja kumartelen minäkin täällä. Blogipalkinto tuli tänään ja olin aivan yllättynyt kun oli niin monta kivaa tavaraa. Kirjaa heti jo selasin ja langat pääsee puikoille varmaan jo tänään. Avaimenperä onkin oiva kun siinä on valokin, löytyy avaimenreikä pimeässäkin. KIITOS!

    VastaaPoista
  3. Piti vielä sanomani, että onpas kivasti kirjoitettu kirja. Otsikot niin vetäviä, että piti ihan kahvit kiehauttaa ja ottaa kakkupala seuraksi ja ruveta heti lukemaan. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!