Luontoa seuraamassa

Kävin tänään kameran kanssa pyykkinarulla. Tosin sain vain yhden kuvan:

Mietimme miehen kanssa lintujen lajia ja tulimme siihen tulokseen, että kyllä nämä ovat keltasirkkuja. Viherpeippo on toinen vaihtoehto, mutta sen siipipeilissä on valkoinen raita. Sitä ei kummassakaan näy. Pesää nämä varmaan suunnittelevat. Mies tiesi, että pariskunta ei pesi pöntössä. Täytyypä tutkia, onko pesä maassa vai puussa.

Pyykit olivat kuivuneet. Vanha tapa ei ole kuivata sunnuntaina pyykkiä pihalla, mutta näin nyt vaan kävi. Jotenkin on mukavampi vaihtaa lakanat lauantaina kuin viikolla. Vanha perinne kai sekin.

Muuten päivä on mennyt hissukseen kesäaikaan totutellessa. Ystävän äidin kuolinilmoitus oli lehdessä ja se sai mielen haikeaksi. Mummo oli jo lähes 95-vuotias, joten suruviesti ei täysin yllätyksenä tullut. Näitä viestejä on viimeisten parin vuoden aikana riittänyt.

Kevät tulee ja kelloja siirretään

Muistakaakin siirtää ensi yönä kellot kesäaikaan. En yhtään tykkää kooko toimenpiteestä, mutta toivottavasti joskus vielä järki voittaa ja tämä vekslaaminen loppuu. Meillä tosin osa kelloista on aina samassa ajassa: patteri loppu. Osa elää talviaikaa, osa ikuista kesää. Rannekello ja kännykän kello sentään ovat ajan tasalla.

Mutta keväänmerkkejä löytyi tänään omalta pihalta. Ensimmäiset sinivuokot, ensimmäiset leskenlehdet. Oravalla turkinvaihtopäivät.

Minä tein tämmöisen ötökkäpesän pihalle. Luonto-lehti neuvoi, mutten enää muista, minkä lajin pörriäiset tähän asettuvat. Jos asettuvat.

Huomenna tai ylihuomenna taas kylmenee, mutta toivottavasti lumisateet ovat jo takana päin. Pyykit ovat ensimmäistä kertaa ulkona, mutta saavat varmaan olla huomiseen asti siellä kuivumassa.

Yhteisvastuulounaalla

Meille on jo tullut perinteeksi osallistua seurakunnan Yhteisvastuulounaalle. Eilen oli tarjolla guatemalalaista ruokaa: topado- eli kookos-kalakeittoa, subanik-kastiketta riisin kanssa, avokado-maissisalaattia. tomaatti-sipulisalaattia ja vihreää salaattia sekä kahvia suklaapiirakan kanssa. Ruoka oli hyvää ja mielellämme maksoimme siitä. Maksu oli pakollinen, mutta hinta vapaaehtoinen, kuten ilmoituksessakin todetaan.

Otin kuvat joka ruokalajista, mutta kuvassa keitto näytti olmikeitolta eikä suklaakakkukaan ollut muuta kuin ruskea lätty. Tässä pääruoka ja salaatit, joissa sentään on väriä! Kastikkeessa oli kanaa ja nautaa, ehkä possuakin sekä kasviksia. Joku piti sitä vahvasti maustettuna, kuten sen pitikin olla, oikein tulista. Me emme sitä tulisuutta löytäneet, mutta olihan se muuten ihan o.k. Ehkä pöytänaapurimme onnistui saamaan suuhunsa jonkun chilin palasen?

Kalakeitto oli hurmaavaa. Kookosmaito sopivasti pyöristi makua. Kalaa oli kahta sorttia, lohta ja jotain vaaleaa kalaa, jonka nimestä emme päässeet selville.

Olimme oikein tyytyväisiä lounasretkeemme.  Väkeä oli lähes seurakuntasalin täydeltä, vaikkemme onnistuneet tapaamaan kuin kolme tuttua. Muut olivat varmaan käyneet jo aikaisemmin syömässä. Muutama pikkuipanakin oli äitinsä kanssa syömässä.

Tänäänkään ei  kotona oikein kunnon ruokaa syödäkään. Kävimme päivällä vaaria tervehtimässä mukanamme täytetyt croissantit ja bebé-leivokset, jotka ovat vaarin herkkua. Eilen oli sama tilanne ja eilistä naposteltavaa on vielä täksikin illaksi. Huomisen ja sunnuntain ruokaa ei vielä kukaan ole miettinyt.

Mukavaa viikonloppua!

Mukava kokemus

Olen ollut vähän muissa touhuissa kuin blogin kirjoittamisessa. Piti näet raapustaa esitelmää, jonka sitten pidin eilen. Olipa ihana kokemus puhua pitkästä aikaa oikein yleisölle. Ei silti, alkuun ääni värisi ja lopuksi suu oli kuiva kuin tuohivirsu, mutta nautin itse ainakin tilaisuudesta. Kysymyksiäkin tuli ja tuntui kuin kuulijat olisivat tykänneet esitelmästäni. Kiitoksiakin tuli ja kirjoja meni kaupaksi, joten olen erittäin tyytyväinen, vaikka vieläkin vähän väsynyt. Eilen olin ihan reporanka ja selkää särki puolentoista tunnin seisominen.

Kuulijoita oli kai viitisenkymmentä ja sain palkkioksi paksun sukukirjan eräästä tuntemattomasta pohjalaissuvusta. Olikohan se Ähtäristä? Itsellä ei tosiaan ole mitään kiinnekohtaa siihen suuntaankaan, mutta pitääpä tutustua teokseen tarkemmin. Kirjan lisäksi sain ihastuttavan Dendrobium-orkidean.

Tilaisuus oli Keravan kirjaston ja Sukututkijoiden järjestämä. Kirjasto oli tehnyt komean mainoksenkin, joka on mukava liimata leikekirjaani. Tämä tosin vähän ruttaantui laukussa.

En kerro sen takia tätä, että kaipaisin kehuja. Tuntuu vain niin mukavalta, kun en pyörtynyt enkä kaiketi ihan kamalasti möhlinytkään. Tapanani on kylläkin puhua ihan liian nopeasti eikä auta, vaikka miten yritän hidastaa puhetta. Ennen tilaisuutta olin kuulevinani, miten kaksi herraa mietti, että mahtaako se puhua puuta heinää. Kukaan ei ainakaan ääneen tätä sitten myöhemmin lausunut. Kokenut museomieskin näytti kävelevän salin ulkopuolella, mutta ei sitten kuitenkaan tullut sisälle. Mitäpä hän tuikituttuja asioita olisi tullutkaan kuuntelemaan.

Aamuyllätys

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille! Minna oli ensimmäinen nainen, joka sai oman liputuspäivän ja senkin vasta joskus 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella, olisikohan ollut 2009? Aika myöhään ajatellen sitä, miten paljon toimeliaita naisia tämänkin huomionosoituksen olisi ansainnut. Kumma juttu, kun tuo tasa-arvoasia ei etene mihinkään. Ehkä me naiset olemme niin huonosti verkostoituvia, niin huonosti toisiamme tukevia ja niin ahkerasti siskoja selkäänkin puukottavia, että saamme vain sen, mitä ansaitsemme? Joskus valitettavasti tuntuu vähän, ihan vähän tältä. Toivottavasti olen väärässä. Ei silti, väistämättä tulee mieleen tamperelaislääkärit, jotka eivät kestä naista ja ei-lääkäriä, mutta hyvin koulutettua tohtorisnaista pomokseen, meinasin kirjoittaa esimiehekseen.

Yksi tasa-arvokysymys on vuosikymmenet ollut kotitöiden tasapuolinen jako puolisoiden kesken ja siinä sivujuonteena lastenhoito. Yhä vaan joskus sitäkin ällistellään, jos mies katsoo asiakseen hoitaa lapsia. Tästä on kohkattu jo 60-luvulta lähtien, ehkä kauemminkin. Oma muistini tai mielenkiinto asiaa kohtaan ei ulotu tätä kauemmas. Omat kokemukseni ovat vain positiivisia tuossa suhteessa. Sekä exä että nykyinen mieheni ovat ottaneet täyden vastuun lastensa hoidosta eikä vain avustavana perheenjäsenenä.

Ei ollut tarkoitus paasata, mutta tasa-arvon päivä kun on, niin ei mahda mitään. Aamustanihan minun piti kirjoittaa. Kun tassuttelin tupaan, astuin suoraan märälle matolle ja märkään lätäkköön. Hitsi vie, jossain vuotaa! Äkkiä pyyheliinoja lattialle ja kattilalaatikon tarkastus. Kun laskin vettä hanasta (varovasti), alkoi heti kuulua tip-tip-tip. Onneksi mistään vedenpaisumuksesta ei ollut kysymys, joten annoin miehen vielä nukkua rauhassa. Saimmekin iltapäivällä jo ensiavun ja putkimies tulee huomenna. Helpotti, kun asiantuntija kävi tekemässä pika-analyysin ja totesi, että voimme nukkua seuraavan yön rauhassa, mutta vedet otamme huomiseen asti vessan kraanasta.

Yllätysvieras ja mullanvaihtoa

Tein tänään vihdoinkin se, mikä olisi pitänyt tehdä ajat sitten eli vaihdoin mullat melkein kaikkiin purkkikukkiini. Yritin tavata kuukalenteria, mutten oikein saanut siitä muuta tolkkua kuin että nyt on otollinen aika juurten kasvuun. No, sehän sopii, sillä jaoin aika monta kasvia ja istutin useita uusiin ruukkuihinkin. Nyt heidän sitten sopii juurtua kunnolla - kaipa yläosakin innostuu samalla kasvamaan. Muutama ruukku jäi käsittelemättä, kun puhti loppui ja melkein multakin.

Kipaisin välillä telkkarin ääreen katsomaan, mitä uutta maailmalta, mutta vetäydyin kiireesti taaksepäin. Terassin kaiteella oli vieras:

Äiti-fasaani se tässä nakertaa auringonkukansiemeniä eikä edews hätkähtänyt, kun kävin hakemassa kameran ja otin useita kuviakin. Pyrstön takana oleviin rusinoihin se ole ainakaan vielä kajonnut, mutta ne ehkä maistuvatkin paremmin  ystävällemme mustarastaalle. Vaan enpä ole tätäkään rouvaa aikaisemmin kaiteella nähnyt. Tuo rautalanka lintulaudan katolla on muuten sen takia, etteivät oravat saa heitettyä kattoa maahan.

Melkein kädetön olo

Jatkoin eilen paperien mapittamista ja seulomista. Pari mappia on vielä avaamattakin. Sain kyllä illalla melkoisen sätkyn, kun tietokoneen nettiyhteys ei avautunutkaan, kun ajattelin vähän lepuuttaa välillä hermojani blogimaailmassa. Sittenpä huomasin kauhukseni, että modemin päällä oli kaksi painavaa mappia ja ties mitä muuta. Tietysti säikähdin, että nyt se hajosi ja miten minä raukkaparka ilman tietokonetta selviän, kun kännykkänikin on viime vuosisadalta ja kaukana älypuhelimista. Olo olisi todella kädetön. Ratkaisin asian panemalla tietokoneen kiinni ja menemällä nukkumaan.

Kuten monissa muissakin asioissa, yön yli nukkuminen oli tuonut ratkaisun. Kone toimii taas eikä tarvinnut lähteä katsomaan, onko Elisan kauppa sunnuntaina auki. Ehkä kyseessä oli "linjavika" tai sitten modemi tosiaan oli vain kuumentunut mappikasan alla. Nyt se ainakin toimii, kuten näkyy!

Yritän tänään saada pöydän raivattua, vaikka on tämä tuskaisen hidasta. Taas tuli tehtyä päätös, että mapitan heti. - no mistä tähän nyt ilmaantui sininen palkki, joka suuresti haittaa kirjoittamista? Apua, miten tämän saa pois?

Jottei pelkkää valitusta, niin kerronpa mitä mies toi eilen kaupasta. Ensin hän käväisi torilla, jossa oli lapinpariskunta myymässä poroa. Aloitimme herkuttelun eilen ja tänään jatkamme paistamalla pienet paahtopaistit. Kaupasta hän toi palan Norjan lohta, kirjolohi oli valitettavasti loppu. Graavasin sen ja söimme hyvällä ruokahalulla. Lisäksi kaupasta tuli herkullinen kalakukko ja muutamat silakkapihvit eli eilen oli pääasiassa kalapäivä. Pakastimeen meni kaksi pakettia poron potkaviipaleita. Eilinen poroherkku oli purkkilihaa, jota mies osti kokeeksi. Ihan kelvollista myös leivän päällä. Kuten ennenkin olen todennut, on kahden hengen ruokahuushollissa ihan eri mahdollisuudet pieniin herkkuihin kuin isossa taloudessa. Vaikka aika laiskoja ruoanlaittajia meistä kyllä on viime vuosina tullut.

Tässä yksi esimerkki viime viikon ruokalistalta: valmiit kaalikääryleet, äkkiä kiehautetut pinaatinlehdet ja puolukkahillo.  Olen minä aikaisemmin tehnyt kaalikääryleetkin itse, mutta enää en.

Kevät tuli, kevät meni

Aamulla maailma oli taas ihan valkoinen, kuten säätiedotus tiesi eilen kertoakin. Voivoi. Onneksi sain kuvan ihanista lumikelloista, jotka nousevat melkein hankien keskeltä. Nyt ne ovat hangen alla.

Missä luuraa Irmastiina Ruusukummusta? Lähettäisin arpajaisvoittosi mielelläni matkaan. Nyt muuten on ihan melkein tällä hetkellä jännä kävijälukema; 75757. Osuuko joku kohdalle?

Tässä on menossa paperien raivaus ja mapittaminen eli en vieläkään saa kuvattua uutta hienoa työpistettäni. En tiedä toista yhtä ikävää puuhaa kuin tämä. Jaa, kanankakkojen luominen oli vielä ikävämpää. Nuorena neitinä yritin tehdä vähän kananmunabisnestä, mutta äiti myi kavereilleen minun kasvattamani tuotokset javielä polkuhintaan.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Arvottu on!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Voittajat ovat Kaffe, joka saa Mauri Kunnaksen kirjan ja Irmastiina Ruusukummusta, jolle lähetän oman kirjani Perttilästä. Lähettäkääpä osoitteenne jompaan kumpaan sähköpostiini, niin paketit lähtevät matkaan.

Tyytyväistä hykertelyä

Nyt on pöytä kasattu! Koskaan minulla ei ole ollut näin komeaa kirjoituspöytää; on lasiovellinen konehuone, näppistaso, yksi hylly ja kolme laatikkoa. Yhdessä on peräti lukko. Pituutta tällä komistuksella on 140 senttiä ja syvyyttä lähes 80 cm. Kyllä nyt kelpaa. Hintaa oli peräti 15 euroa, vaikka pöytä on tosi siisti. Myyjä ei tätä tarvinnut ja kun ei kukaan muukaan meinannut ostaa, niin hinta laski pohjalukemiin. Tämä on elämäni paras kauppa!

Veljeni sen haki ja myös kasasi, mistä tietysti maksoin pienen korvauksen, mutta silti tätä voisi sanoa tosi edulliseksi hankinnaksi! Montaa piuhaa ihmettelimme, mutta lopulta kaikki luullaksini löysivät paikkansa. Printterin toimintaa tosin ei vielä ole testattu- Yhtäkkiä illalla tuli mieleen sekin, että löysimmekö oikeaa paikkaa kuvansiirtoon kamerasta ja siksi en arvannut ottaa kuvaakaan. Enkä muutenkaan, kun ympäristö vaatii vielä raivausta & tavarat sijoittelua laatikoihin ja vanhaan hyllyyn.

Edellinen, se vanha työtasoni eli ns. työpöytä, jonka syvyys on 40 cm, oli kieltämättä aika ahdas. Nyt se korotettiin kopiolaitokseksi eli printterin alustaksi. Näiden  kapistusten sijoituksia täytyy vielä vähän justeerata, että pääsen käsiksi pöydän takana oleviin hyllyihin. Hyllyihin, joita ei vielä ole tarpeeksi. Kaipaan muutamaa metristä ja 90-senttistä Lundia-tasoa x 30 cm. Olisiko kellään myydä?

Kun ei ainakaan viiteentoista vuoteen ole ollut käytössä näppistasoa, on kirjoittaminen aika outoa ja teksti täynnä lyöntivirheitä. Ihan kuin en olisi koskaan käyttänyt tietokonetta. Kai tähän pian tottuu. Alkuun näppis ja hiiri meinasivat karata, mutta jos karkaavat, lähtevät ainakin yhdessä Ne nimittäin kiinni toisissaan vanhalla Jerusalemin moskeijan vieressä huhuilevalta kulkukauppiaalta ostetulla rukousnauhalla. Kyllä tämä tästä!

Arvonta vähän siirtyy

En saanutkaan vielä uutta tietokonepöytää ja sen takia arvonta siirtyy ainakin huomiseen tai ylihuomiseen. Osallistua saa ihan vapaasti arvontaan ainakin maanantai-iltaan asti. Syynä tähän on se, että kun raivasin erinäisiä kirjapinoja yms. tarpeellista tavaraa pöydänkasaamisen tieltä, jouduin lataamaan niitä mm. lämpöpatterin eteen, Ja patteri on nyt sitten kiinni ja huoneessa kylmä kuin hollitallissa. Sorry, mutta en pysty näpertelemään arpalipukkeita tässä lämpötilassa.

Joskus on mentävä pisteeseen A pisteen B kautta, kuten nämä jänöjussit. Kuva on vanha, monen vuoden takaa. Ei meillä sentään enää lunta ole.Mutta kädet kohmeessa siis tässä huoneessa.

Mukavaa naistenpäivää, ihanaiset!

Se on sitten kansainvälinen naistenpäivä. Minulle oli uusi tieto, kun luin jostain, että juhlapäivä on suunnilleen yhtä vanha keksintö kuin äitienpäivä ja molemmat peräisin Yhdysvalloista. Itäblokin maista olen luullut sen levinneen; siellä suunnassahan se on ollut jopa vapaapäivä. Mutta kaikessa tapauksessa mukavaa päivää kaikille naisille!

Tämä on se toinen, yhä vaan hengissä oleva ja joulusta lähtien kukkinut orkideani.

Kaikki eivät pidä naistenpäivää minään, esimerkkinä mainittakoon meidän isäntä. Tilasin häneltä kaupasta kukkakimpun. No, toihan se kukan, haljun värisen purkkiruusun, joka ehkä oli tarjouksessa, muta toi kuitenkin. Toisaalta, jos saan sen pysymään elossa kesään asti, niin tiedän paikan mihin sen istutan. Edellinen, äitienpäiväruusu nimittäin paleltui viime talvena. Naistenpäivänä tulee aina mieleeni ex-työkaveri, edesmennyt Tapsa, joka muisti konttorin naisia joka vuosi. Kukkia ei tullut, mutta namia tai iso kulhollinen jäätelöä.

Minä saan huomenna uuden työpöydän tietokoneelle. Ostin sen nettikirpparilta peräti 15 eurolla ja velimies kävi kaiketi eilen sen jo hakemassakin ja tuo huomenissa meille. Nyt pitää ruveta raivaamaan tilaa uudelle, 140 senttiä pitkälle pöydälle. Seinää en sentään meinaa siirtää, mutta yritän niputtaa eri puolilla työhuonetta olevia kirjapinoja ynnä muuta rekvisiittaa sellaiseen paikkaan, etteivät häiritse pöydän kantamista ja koneiden asennusta.

Nykyinen työpöytäni on metrin mittainen pätkä Lundia-hyllyä. Ylin hylly on sentään 40 cm leveä, mutta erilaisten lähdekirjojen ja papereiden kanssa on ollut vähän ahdasta, mutta on tässä silti kaksi kirjaa tullut naputeltua. Tästä tulee uusi kopiointilaitos, sillä siirrän päälle printterin, joka on ollut varsinaisen kirjahyllyn yhdellä hyllyllä, tämä työpöytävirityksen takana ja siten hankala käyttää. Toisaalta sama pöytätaso on palvellut myös erinomaisen ergonomisella korkeudella olevaa näyttöruutua, jonka jalustana on parhaillaankin yksi Lundia-laatikko nurinpäin.  Muutama hyllytaso pitäisi nyt jostain saada lisää.

Nyt siirrän näytön kirjoituspöydän päälle, mikä ei ergonomisesti ole yhtä hyvä juttu. Näppikselle pitäisi olla oma, esille vedettävä tasonsa. Konehuoneosasto on erikseen ja lisäksi kombinaatioon kuuluu oikein lukittava laatikostokin. Ei ole ainakaan sitten kirjan kirjoittaminen kiinni varusteista, vaikka yhäkin haaveissa on varustelutason parantaminen yhdellä applen tietokoneella. Vielä näpsempää olisi, jos olisi varaa ostaa pieni läppäri tai vastaava kesäkaveriksi, mutta se menee jo yli varojeni. Ja onhan tämä nykyinen kone vielä ihan ehjä ja hyvä vekotin. Se on vain niin, että jos jollekin tulee autokuume, niin mulle on tullut mäkkikuume.

Ei vaan, nyt pitää ryhtyä rupeamaan, ettei tarvitse koko yötä raivata.

Nopeaa toimintaa

Enpä olisi uskonut, että maistraatti toimii noin vikkelästi. Kuten kerroin, lähetin taloyhtiön hallintoa koskevan eroilmoitukseni noin kaksi viikkoa sitten ja vieläpä väärään paikkaan. Nyt jo tuli postissa päätös ja olen siis toivoakseni ikuisesti erossa sen yhtiön toiminnasta. Nyt toivon vielä saavani tililleni korvauksen kuluista, mutta se on kokonaan toinen juttu, saanko. Joka tapauksessa nyt pääsi suuri helpotuksen huokaus.

Toinen nopeasti toiminut tapaus oli tämä Villiviini itse, kun julistin arvonnan voittajan. Voisin vaikka vannoa, että blogin kommenteissa ei ollut kaikkia niitä osallistuneita, jotka sieltä sittemmin löytyivät. Tai sitten tällä hölmöllä mummulla näkö viirasi entistä pahemmin: aina en näe kaikkea mitä pitäisi. No, mammamian kanssa on asia selvitetty. Arvonta osa 2 jatkuu vielä muutaman päivän. Mauri Kunnas ja Perttilä-kirjani ovat vielä voitettavina. Mattila-kirja lähtee huomenna postiin.

Jouluksi saamani orkideat ovat edelleen hengissä ja oikein hyvinvoivan näköisiä. Saapi nähdä, miten kauan onnistun pitämään ne elossa. Pitääkin käydä kuvaamassa kumpikin vielä uudestaan, jos vaikka saisin vähän skarpimmat kuvat.

Eka osa arvottu!

Anja Reginan aitan Anja pääsi lähimmäksi 75 000 kävijän paalupaikkaa ja varmisteli vielä toisellakin kommentilla voittonsa. Onnea!

Anja voi nyt valita jomman kumman kirjani. Mattila-kirjassa on paitsi oman sukuni tarinaa vaarini isoäidin kertomana, myös mukana on paljon muutakin 1800-luvun historiaa Suomessa eikä vähiten Sibeliusten asumisesta tämän isomummin pojan vuokralaisena. Perttilä-kirja on tavallaan jatkoa edelliselle, mutta kertoo pääasiassa kotini ja lähitalojen historiaa, mm. siitä miten Pekka Halonen maalasi meidän tuvassamme Kotkan kirkon alttaritaulua. - Ilmoittele, kumpaan päädyt ja samalla yhteystietosi jompaan kumpaan sähköpostiini.

Arvonnan toinen osa on vielä menossa ja jatkuu yhdeksännen päivän iltaan asti.

Tämä kaksoistila Mattila ja Postlari ovat olleet paikallislehdessä kovasti tapetilla. Tänään julkaistiin uutinen, joka kertoi, että ne on myyty turkulaiselle rakennusliikkeelle. Uutisen perusteella rakennusten tulevaisuus tuntuu turvatulta. Aikaisempi omistaja oli Senaatti-kiinteistöt. - Mattila-kirjan kansikuvassa on isäni synnyinkoti Postlar, rakennettu 1722. Vaarini oli Posltarin viimeinen vuokraviljelijä ja Eskelin-sukumme viljeli tiluksia noin sadan vuoden ajan - kuten edellinenkin viljelijäsuku. Mattila pilkottaa aitan takana ja sitä viljeli vaarin serkku ja sitä ennen edellisen polven veljekset.

Aitta on nimenomaan se Mattilan aitta, jossa Jean Sibelius oli ja säevlesikin kesällä. Sibeliukset olivat Mattilassa vuokralla 1899-1902, jona aikana syntyi mm. Toinen sinfonia ja Finlandia. Tätä muistuttava kilpi on aitan seinässä. Rakennukset sijaitsevat Yli-Keravalla.

Toinen kirjani kertoo omasta talostamme, jonka kuva on myös kannessa. Perttilän lisäksi kirjassa on tarinaa mm. lähellä olevasta Hjeltien Linnamäen huvilasta, nyt jo "kadonnutta kansanperinnettä". Huvilan paikalla on rivitalo.

Laskiaistiistai tänään

Päivä on juuri tämän värinen, tai oikeastaan vieläkin harmaampi. Onneksi nyt ei sada enempää vettä kuin luntakaan, mutta eipä oikein tunnu laskiaistiistailta, ei! Mies toi kaupasta laskiaispullat tuliaiseksi, mutta rokkaa ei tänään meillä syödä eikä sorkkia keitetä. Pistän lauantaina graavatun kirjolohenpuolikkaan tai siis puolikkaan puolikkaan uuniin ja lisäkkeeksi ruusukaaleja. Toivottavasti kala ei ole pahentunut.

Yhdet sorkat on kuitenkin tänään hoidettu, nimittäin omani. Illalla on vielä edessä miehen kynsienleikkuu. Otti se hänellä koville, ennen kuin tohti pyytää apua vaimoltaan, mutta pakko oli, kun eivät jalat enää taivu. Silti ei ota kuuleviin korviinsa, kun ehdotan, että menisi hänkin jalkahoitolaan. Minä päätin käydä joka toinen kuukausi, niin hyvältä nyt tuntuu tassuissa. Ensi viikolla hoidetaan yläpäätä eli menen permanenttiin.

Melkein maistuu kesä

Sain kuin sainkin tehtyä tosi ison taimi- et siementilauksen. Ah, tuntuu melkein kesältä, vaikka yölää onkin satanut vähän lunta eivätkä viime päivien hyytävät uutisetkaan yhtään lämmitä. Kesää kuitenkin odotellaan ja rauhaa maailmaan.

Nettipuutarhasta on tulossa tuttua ja uutta, muutamaa semmoistakin lajia, jotka olen onnistunut tappamaan jo ennen kuin poloiset ovat ehtineet edes maahan saakka. Pihakukiksi tulevat vanhat, hyväksi koetut miljoonakellot. Tänä vuonna valitsin väriksi vaaleanpunaisia alushameita. Tomattia ja kurkkua tulee muutamaa lajia ja yhtä sun toista muuta. Parvekkeelle istutan auringossa viihtyvää portulakkaa. Toiveissa tietysti on aurinkoinen kesä. Viime vuonna taisivat portulakat tehdä noin viitisen kukkaa...

Nämä miljoonakellot kukkivat meillä toissakesänä. Jännitysmomentteja on vielä tulossa: onko rautatieomenapuu ja kaksi muuta ompuntainta vielä hengissä? Saanko jalohortensiat kukkimaan? Onko viiniköynnös elossa? Entäpä verivaahtera ja sen kaverina oleva Mongolian vaahtera?

Arvontaan on vielä matkaa, joten moni ehtii ottaa osaa! Nyt lähden keittämään päivän lounaaksi annokse kaurapuuroa. Maanantai ja paastopäivä näet on menossa.

Rauhallista sunnuntai-iltaa

Tervetuloa uudet lukijat! Aina tuo arvonta onneksi saa vähän vipinää hiljaiseenkin blogiin. Vielä on aikaa arvontaan....

Tämä on melkein kuin piilokuva. Fasaaniäiti rapsuttelee rododendronin juurelta varmaan matosia, mutta niin on hyvä maastopuku, ettei sitä paljon erota.

Kevättä tekee, vaikka yöllä olikin satanut sen verran lunta, että aamulla näkyi auton ikkunalta. Yritin äsken tehdä puutarhakauppaan tilausta, mutta ilmeisesti joku muukin oli tilaamassa, kun selvästikin puutarhurin kone jumittui. Kesäkukkia, tomaatin ja kurkun taimia, siemeniä ja sen sellaista olisi tarkoitus tilata. Värväsin jo lapsenlapsen rakentamaan pihalle kasvilavaa, tai oikeastaan äitinsä mukaan poika ilman muuta tulee avuksi tai vaikka he molemmat, jos tarvitaan.

Ennen pihatöitä pitäisi saada nukkekotimaailmaan vähän vauhtia. Maalasinkin jo monta päivää sitten pihamaan ja nyt pitäisi maalata kattolevyt sekä kiinnittää valaistus paikalleen. Se tosin vaatii taitoa, sorminäppäryyttä ja koneen käyttöä. Siihen palaan nukkisblogissa sitten, kun aika on kypsä.

Kypsyydestä puheenollen, alkaa olla aika lähteä kuorimaan perunoita. Meillä on ihanaa mateenmätiä, sillä viikolla hankitussa mateessa oli tosi isot mätipussit. Herkuttelimme jo eilen ja tänään jatketaan, vaikkei sitä jäänyt kuin nokare. Meillä oli ns. akateeminen keskustelu siitä, kuuluuko mäti syödä paahtoleivän vai perunan kanssa. Minä olin paahtoleipäpuoluetta, mies kannatti pottuja. No me söimme perunan kanssa, varsinkin kun sopivaa paahtoleipää ei ollut talossa. Kumpaa kantaa sinä edustat?

Mädin ja perunan lisäksi tarjolla on savusilakoita, graavattua kirjolohta ja palanen savulohta. Herkkuateria siis tiedossa heti kun saan ruoat pöytään. Mies, joka aikaisemmin teki ruoat ja oli oikein kuulu herkuistaan, ei nykyisin pistä tikkua ristiin ruoan eteen, vaikka käy tosin kaupassa. Ja jos tulee pöydäntäysi perikuntaa, niin kuorii kyllä silloin perunat. Juu ja antaa hyviä ohjeita, etenkin niin sanottuja sellaisia.

Kalevalanpäivän iltaa

Juuri ja juuri ehdin vielä liputuspäivän puolella tänne. Ajatus oli etsiä sopivat säkeet Kalevalasta, mutta taitaa olla toivoton puuha. Hieno Koru-Kalevalanikin on alakerrassa hankalassa paikassa, itse asiassa luiskahtanut rappusten alle, josta se tietysti pitäisi jollain astalolla naarata esille. Vaan ei nyt.   "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, lähteäni laulamahan, saa´ani sanelemahan..." on ainoa värssy, joka tule mieleeni.

Käväisimme eilen isää terverhtimässä. Tänään hänellä oli ystävänsä Taunon hautajaiset. "Tauno oli hyvä mies", sanoi murheellinen isäni ja kertoi vanhimman muistonsa kaveristaan. Isä oli ihan pikkupoika, ehkä noin seitsemän, kahdeksan vanha, kun jostain syystä oli itku silmässä, ehkä eksynyt uusilla asuinsijoilla ja joutunut Taunon kotipihaan. Tauno, joka oli muutamaa vuotta vanhempi, otti pojan syliinsä ja lohdutteli niin että vielä yli 80 vuodenkin päästä isä muisti tapauksen. Tauno oli hyvä mies.

Muista osallistua arvontaa edellisessä postauksessa!