maanantai 17. elokuuta 2015

Menipä viikonloppu äkkiä

Täällä olisi ollut viikonloppuna vaikka miten paljon huikeaa ohjelmaa, mm. Jannen 150-vuotissynttäripiknikki ilotulituksineen, puistotanssiaisineen ja -konsertteineen. Olisi ollut ravintolapäiväkin ja Taiteiden yö. Näillä kintuilla meistä ei vaan ollut lähtijöiksi. Ahkeroin silti kotonakin kinttuni oikein turvoksiin ja peffan puuduksiin , tietokoneella näet. Menossa oli kyläkirjatekstin repostelu, eikä mikään nopea juttu, vaikka ystäväni T. olikin tehnyt tosi perusteellista ja hyvää jälkeä.

Huokaisin helpotuksesta kun sain lähes satasivuisen tekstin matkaan. Seuraavaa versiota odotellessa voin ainakin sen osalta vetää lonkkaa, mutta sormet syyhyäisivät päästä jo omankin kirjan kimppuun. Muutama omakin juttu vaatii vielä pohtimista ja kirjoittamisen vaivan samaiseen eepokseen, jonka "piällysmiehet" arvelevat ehtivän joulumyyntiin. Me kaksi suvaitsemme epäillä: ei ainakaan tämän vuoden joulumyyntiin edes teknisesti, kun taittajastakaan ei toistaiseksi ole edes hajua. Niinhän se aina on, että aikatauluja tekevät parhaiten ne, joilla ei ole vastuuta tekemisestä, saati kokemusta työn vaatimasta ajasta. Tuli mieleen ex-kollega, joka kysyi, olenko niin taitava että osaan kirjoittaa ja oikolukea tekstin kerralla valmiiksi. Hän kun kuulemma oli. Minä en.

Niin oli kiire, etten edes kasvihuoneelle ehtinyt enkä illalla enää jaksanut taikka paremminkin sanottuna viitsinyt tallustella sinne kastelemaan.  Huomenna pitää mennä katsomaan, onko siellä enää mikään hengissä. Ensimmäinen kurkku on kumminkin jo syöty, samoin muutama tomaatti. Chilit kasvavat, mutta paprika näytti aika surkealta, kun sitä viimeksi tervehdin. Pihan kukat sen sijaan kukkivat kauniisti, siis ne jotka eivät ole kuivuneet korpuiksi jo aikaisemmin sen sairaalareissuni aikana.

Äitienpäiväruusu monen vuoden takaa innostui tänä vuonna kukkimaan tosi kauniisti. Uutena kukka oli mielestäni kellanoranssi ja selvästi pienempi. Nyt kun se lepäsi viime kesän, ovat kukat kuten lehdetkin selvästi suurempia, mutta varsi on aika lyhyt.




Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Niin mekin.

2 kommenttia:

  1. Kesä on melkein aina kaoottinen, anakin meillä!
    Lyhyellä ajalla pitäisi saada niin paljon aikaan, Suomen kesään on mahdutettu liian paljon ohjelmaa ja tekemistä.

    Kiirettä kirjan teossa pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin, eikä sivullisen pidä antaa sotkea omaa aikatalulua. Rauhassa ja ajan kanssa hyvää jälkeä tulee.

    Ihanaa viikkoa ja loppukesää sinulle & co! ♥♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos toivotuksista, Aili! Tuo mitä sanot kirjoittamisesta, on niin totta kuin olla voi, mutta kas, sitä eivät välttämättä ns. ulkopuoliset ymmärrä, että kirjaa tehdään ja etenkin kirjoitetaan ajan kanssa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!