Oleme pitäneet tapana pitää yhdet rapukestit. Joskus aikaisemmin oli vieraitakin, mutta viime vuosina on ollut nautinto syödä niitä ihan vaan kahdestaan. Tytärtä kyllä kyselimme, mutta hän sanoi ettei ole niin kovin innostunut ravuista. En muista, opetinko hänet aikanaan perkaamaan ja syömään niitä.
Otsikon voi lukea kahdella tavalla. Minähän olen sairaalan mukaan likimain terve ihminen, vaikka tänään kyllä väsymys voitti päivällä niin että nukahdin nojatuoliin. Se taas ehkä ei tehnyt hyvää kinttuihin kertyville nesteille, vaikka jaloissa olikin tukisukat. Nukuin vielä jatkopäikkärit sohvassa, mutta niin vain illalla oli 37 astetta kuumetta. Sairaalan mukaanhan se ei ole kuumetta, hädin tuskin lievää lämmönnousua.
Sen se väsymys teki, että myös palsamit jäivät kitkemättä. Pitää huomenna yrittää uusin voimin, etteivät ne vallan leviäsi naapurin puolelle. Meille ne tulivat aikanaan heinäpaalien mukana silloin talossa oli hevonen. - Mikähän siinä on, kun päivät kuluvat niin mahdottoman nopeasti?
Kannattaisko mieluummin ajatella positiivisesti, niin sitä voiskin tuntea itsensä ihan terveeksi? Kyllä meistä jokainen omilla elämäntavoillaan ja asenteellaan saa keksittyä itselleen vaikka minkämoisia sairauksia, mutta tämän olet ehkä kuullutkin jo terveydenhuollossa. Mene seuraavaksi yksityiselle niin saat kunnon hoitoa.
VastaaPoistaEn ole missään vaiheessa muistaakseni moittinut saamaani hoitoa, joka on ollut erinomaista. Luulisin, että tässä kaiken kaikkiaan ainakin osittain on raskaiden syöpähoitojen jälkimainingit menossa. Osa sairauksistani on varmaan vuosien takaisen stressin aikaansaannoksia. Sieltä kaiketi on peräisin verenpaine- ja sepelvaltimotauti. Ihminen kun on psyko-fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, varsinkin kun on autoimmuunitaudeistakin kysymys. Näin ainakin arvelen.
VastaaPoistaKeksityistä sairauksista ei ole ollut sairaalassa puhetta, joskin tietysti on mainittu ylipainosta, mutta mitä kokeneempi lääkäri, sen tyylikkäämmin hän on tämänkin asian ottanut esille. Huomasin, että nuori lääkäri sen sijaan olettaa herkästi, ettei potilas´ole ilmiötä itse havainnut... Ikävä tosiasia, että läski tuppaa olemaan ikuista. Osa taatusti on silkkaa läskiä, mutta olisi kiva tietää, miten suuri osa on kroppaan kertynyttä nestettä mm. kortisonihoitojen ja ehkä lievän munuaisten vajaatoiminnan seurauksena. Diabetes oikein puhkesi kukkaan syöpähoitojen seurauksena, mutta onneksi on nyt hyvin kurissa, kiitos hyvien lääkkeiden ja uutteran ruokavalioseurannan. Mutta näkö ei ole oikein kunnolla palautunut vieläkään. Eikä kortisonin leventämä naama kaventunut.