perjantai 29. lokakuuta 2010

Ostoksilla

Ramppasimme eilen ja tänään valaisinliikkeissä ja tunnemme sen jaloissamme. Etsimme pientä mutta kaunista seinävalaisinta rappusten juureen. Olen nyt syksyn pimeydessä pariinkin kertaan melkein mennyt nenälleni, kun portaita laskeutuessa ei viimeinen porras näy ja aina ei muista toisella jalalla tunnustella, missä se rappu loppuu ja lattia alkaa. Rappujen yläpään valo ei riitä alas eikä tähän aikaan vuodesta auta yhtään, vaikka raput miten olisivat ikkunan vieressä.Valo saisi talvella palaa vaikka yötä päivää ja sen takia pienitehoinen riittäisi, mutta vaikeaa on. Tarvitaan vielä kolmas kierros.

Olimme hankalia asiakkaita. Emme halunneet vilkaistakaan moderneja valaisimia emmekä missään tapauksessa suurikokoisia tai muuten ulkonäöltään pröystäileviä. Emme olisi halunneet halogeenilamppuakaan, mutta siihen kai on nyt tyydyttävä, jos se yksi ainoa ulkonäöltään ja hinnaltaan meitä miellyttänyt ja alle sata euroa maksanut lamppu vielä on kauppiaalla vapaana. Sen olisimmekin ostaneet heti, jos siihen olisi käynyt toisenlainen lamppu.

Vanhaan tupaan ja tummalle taustalle ei voi ajatellakaan mitään modernia valkoista tai teräksen väristä valaisinta eikä ainakaan mitään lastenhuoneen yötuikkua, jollaista yksi kauppa ehdotteli. En olisi voinut uskoa, että tämä pieni ostos voi osoittautua näin vaikeaksi.

Tässä iltapäivä menikin. Nyt pieni nettikierros ja sitten varmaan sukankutimen kimppuun. Mukavaa perjantai-iltaa!

3 kommenttia:

  1. Siitä on nyt 10 vuotta, kun etsin epätoivoisesti jalkalamppua - ihan tavallista jalkalamppua. Kyllä oli vaikeaa... Löytynyt kapistus oli/on lisäksi epäkäytännöllinen (esim. katkaisija on johdossa lattialla, eli sohvalta pitää nousta ja etsiä nappula), mutta en tiedä uskaltaisinko lähteä uudelle kierrokselle...

    VastaaPoista
  2. Lampun/valaisimen valinta ja löytyminen on kyllä onnenkauppaa. Kun vielä pitää ajatella tulevaakin eli miten siihen sitten lampun vaihtaa. Mua risoo omat eteisen kattovalot kun pitää kiivetä tikkaille, pidellä toisellä kädellä varjostinosaa ja toisella ruuvata auki. Varjostinosan takaisin saaminen on sitten vielä kinkkisempää kun pitää pidellä varjostinta niin että sormien välistä saa ruuvit kohdilleen. Onneksi valaisimia on kaksi ja toisessa 2, toisessa 3 lamppua, joten yhden sammahdettua ei vielä ole kiirettä vaihtamaan. Vaan sitten postottaa 5 lamppua päällä yhtä aikaa. Ja nuo uudet säästölamput vaan punertaa aluksi, niin ettei oikeita kenkiä löydä lattialta. Välillä ketuttaa.

    VastaaPoista
  3. Minulle parhaat lamput (kuten sopivat vaatteetkin) yleensä kävelevät vastaan, silloin kun niitä ei suuremmin edes etsi. Etsintäkierroksilla ei löydy koskaan mitään, ja hermot vain menee.

    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!