Kuumuus tekee senkin, ettei iphonen 170-sivuista käyttöohjetta oikein jaksa lukea. Muutaman kymmentä puhelinnumeroa sain sentään tänään tallennettua. Laitoin sammakon kurnutusta muistuttavan soittoäänen puhelimeen ja nyt olen muutaman kerran ihmetellyt, mikä kumman lintu se tuollaista ääntä pitää enkä ollenkään käsittänyt, että sehän on uusi kännykkä! Toivottavasti kenelläkään ei ollut tähdellistä asiaa. Laitoin puhelinmyynnin estonkin päälle, mutta viesti ei ehkä vielä ole mennyt kaikille lehtikauppiaille.
Katuremontti edistyy. Nyt pitäisi jaksaa kaivaa muutama kasvi varmuuden vuoksi talteen. Varsinkin nuo kotkansiipi-saniaiset ja keltavuokko olisi kiva pitää hengissä. Maanantain olemme koko päivän vapaaehtoisesti motissa, mutta päätimme hoitaa asiat niin, ettei siitä ole meille haittaa. Tytär tulee poimimaan viinimarjoja, joita tosin ei kovin paljon tänä vuonna tule. Hän varmaan saan pyöränsä nostettua ojan yli tai saa mukavilta raksamiehiltä apua.
Senkin verran pääni on pehmentynyt, että menin naamakirjaan kertomaan yhdestä ukkelista, joka vaelsi määrätietoisesti viemään jotain muovipussukkaa lähimetsikköön ja palasi hetken päästä ilman kantamuksia takaisin. Muovihansakat käsissä mennen tullen, siniset. Menin epäilemään esimerkiksi kissanraadon hautaamista tai myrkkysyöttien viemistä kaupungin metsään. Voi sitä ryöppyä, jonka sain niskaani! Ei nyt ihan suoraan sormella osoitettu, että mitäs utelias muori istut kyttäämässä naapurien laillisia toimia, mutta jotain siihen suuntaan. Muutamat koirankävelyttäjät kyllä kiittivätkin varoituksesta, sillä siksi se oli tarkoitettu. Toivoittavasti paketissa ei ollut myrkytettyä koiranmakkaraa tai muuta sellaista, jota meidänkin kylässä on sieltä sun täältä löytynyt. Ja jos jonkun piski sitä syö, niin mieluiten näitten besserwissereiden eikä ystävällisten naapureiden.
Mehän tosiaan istumme lähes työksemme terassilla, ei naapureita kyttäämässä, vaan omaksi huviksemme. Sisällä kuumassa ei jaksa varsinkaan kesällä olla ja mieheni kipeä selkäkin tykkää terassin tuolista. Tietysti joku voi pitää sitä kyttäämisenä, kun istuu naama tielle päin. Terassilla on meidän kesäkeittiömme, siellää me luemme tai muuten vaan istumme ja juttelemme ja heilautamme kättä naapureille. Siitäkään eivät näemmä kaikki tykkää, kun kääntävät varta vasten päänsä toiseen suuntaan.
Olimme eilen lapsenlapsen synttäreillä. Ajatella, siitä on jo 16 vuotta, kun tämä mummi sai ensimmäisen kerran pitää lapsukaista käsissään. Tytär oli leiponut ihanaa savulohi-purjopiirakkaa ja mansikka-raparperitorttua. - Otin tietysti muutaman synttärikuvan, mutten ole jaksanut siirtää enempää niitä kuin muitakaan kuvia kamerasta. Tietysti hulevesiojan kaivuuta ja sen sellaista pitää myös vähän dokumentoida.
Leppoisaa elokuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!