Kuulumisia

Pitkästä aikaa vähän päivitystä. Ihanat hellepäivät ja mies on ajellut pyörällään jo naapuripitäjänkin puolelle. Lenkki kesti eilen kolmisen tuntia ja tänään saman verran, joten enää tänään en muistanut olla huolissani. Naapuri istahti porrraspäähän yhtenä iltana juttelemaan ja tiesi kuulleensa, että isäntä on saanut tämän pyöränsä - selvän turistinähtävyyden - lahjaksi. No ei valitettavasti ole. Niin ne tietotoimistot tietävät asioista. Kaksipyöräisten selkään meillä kummallakaan ei ole mitään asiaa, mutta tämä on oiva ratkaisu, tosin ei halpa. Pyörä maksettiin viime vuonna ja tänä vuonna se motorisoitiin, mistä on suuri apu mäissä.

Tuo ruma sähköjohto kiusaa tässäkin kuvassa silmää. Meidän piti jo toissa kesänä saada tuttu sähkömies sähköistämään aitta, valojen takia, ei muuten, mutta hän ei ehtinyt, eikä viimekään kesänä. Katsotaan, onnistuisiko tänä vuonna.

Ostin tänään uuden kännykän, jota nyt opettelen. Samsungin. Lumia saa lentää huut-helkkariin. Muutenkin olen törsännyt uusien silmälasien verran. Pitäähän sitä nyt kirjaa juhlistaa jollain kivalla.

Juhlaakin on tulossa, vaikken vielä ole saanut kirjojani painosta, mutta aikataulussa ovat toivottavasti ainakin.  Avasin facebookiin oman sivun Anna Olsonille ja kerron siinä yhtä sun toista, sellaistakin pientä mitä ei välttämättä tule kirjaan.

Tämmöinen siitä tulee. Kannen maalaus on Annan vanhimman pojan August Kuistion teos Viipurin torilta ja muotokuva Helsingin yliopiston seinällä.

Olen saanut jo ihan mukavasti ennakkotilauksiakin, joita tietysti saisi tulla vielä RAJATON määrä. Myös Mediapinta mainostaa jo kirjaa sivuillaan ja ottaaa tilauksia vastaan www.mediapinta.fi


Valmistelen julkkareita, joihin on virallisesti ilmoittautunut jo kolmisenkymmentä vierasta. Tytär sanoi illalla, että tietenkään eivät sukulaiset ilmoittaudu, vaan tulevat ilman muuta. Ja ilmoittautumisaikaakin on vielä vaikka miten pitkään. Juhlat on 9. kesäkuuta meillä.

Olin jo vähän ihmeissäni juhlajärjestelyjen kanssa, kun irtisanoin meidän siivoojan. Sittenkään eivät voimat oikein riitä ja kaikki käy muutenkin hitaasti. Sitten tulikin pelastava enkeli tumman nuorukaisen muodossa. Hän aloittaa ikkunanpesun lauantaina. Sen verran outo ilmestys meidän kujalla, että mukulat juoksivat auton perässä nimeä kyselemään. Ihan kun 50-luvulla, kun kylään tuli ensimmäinen neekeri. Siksihän niitä ihan korrektisti siihen aikaan sanottiin. Nyt on tietysti toinen aika, mutta varmaan koko mäki on jo perillä tapauksesta. - Tytärkin lupasi tarvittaessa auttaa, muttei innostunut ajatuksesta leipoa sata hyvää ässää... ja piti muutenkin minua hölmänä, kun meinaan itse leipasta. - Jos poika siivoaa siihen malliin, että voin huokaista, niin ehkä aloitan siitä ässien pyörityksestä. Ne ainakin säilyvät.

Kirjoja odotellessa, hyvää tätä ja ensi viikkoa. Pistän tietokoneen varoiksi kokonaan kiinni, kun on luvattu kovia ukkosia.