Voi vietävä että mua harmittaa. Olen hullaantunut Kalevala-koruihin, kuten olen aikaisemminkin kertonut ja osteskellutkin niitä ahkerasti naamakirjan KK-kirpparilta. Aamulla posti toi mm. ihastuttavat Karjalaiset nauhapunos-korvikset. Katselin niitä ja panin yhdessä riipuksen kanssa pieneen lasipyttyyn. Turvaan näet pöydälle. Kun sitten myöhemmin päätin niitä tarkastella ja nostin riipuksen pytystä, niin eikös vaan korviksetkin tulleet mukana. Toisen tavoitin sylistä, mutta toinen kai lensi suoraan lattianraosta tulevien sukupolvien ällisteltäväksi.
Kuvaa ei ole ainakaan toistaiseksi siitä ainokaisesta, mutta tämä saa toistaiseksi kelvata. Riipuksessa on vielä semmoiset sydämen malliset helat roikkumassa ja nimenomaan ne nätit helat on korviksissa.
Tuo tapaus vei tietysti fiiliksen koko päivästä. Harmittelun lisäksi vaihdoin sentään mullat lopuille kasveille. En tutkinut kuukalenteria, joten voipi olla, että kasvit eivät juurru tai sitten juurtuvat. Pari päivää sitten kävin hakemassa pihalta varjoliljan siemeniä. Toivottavasti ne itävät.
Nyt lähden paistamaan jauhelihapihvejä. Lisäksi tarjolla on herneillä höystettyä pottumuusia suoraan mummon muusipussista.
No varmasti harmitti. Toivottavasti se kumminkin löytyy vielä jostain.
VastaaPoistaHARMI. Toivottavasti korvis löytyy. Ettei vain sujahtanut Reinotossuun kuten minulla kerran., Etsin jokapaikan ja koru olikin liian lähellä :D
VastaaPoistaNoi voihan harmi, toivotaan että saisit sen jollain tavalla esille. Kaunis koru.
VastaaPoista