Öitä teillekin!

Ajattelin saada pienen villasukan valmiiksi ennen nukkumaanmenoa. Sainkin,. paitsi että tuli mittavirhe ja toinen sukka on lyhyempi kuin toinen. Jatkuu siis huomenna. Minulla on valtavat määrät lankaa ja paitsi että olen kutonut myssyjä ja käpälänlämmittimiä, päätion tehdä muutaman lasten hyväntekeväisyyssukkaparin myyjäisiin. Tosin tämä on vasta toinen pari. Ehdin varmaan vielä tekaista muutaman pikkuparin, sillä tuotteet lähtevät vasta ensi viikolla. Saan noudon oikein kotiovelta. Pakkaan mukaan myös kirjoja, joita menee kahteenkin kohteeseen. Käsitöitä en ole tullut kuvanneeksi.

Kun sukkia lähtee ulos, tulee uutta tavaraa tilalle. Tästä hankinnasta tosin on jo jonkin verran aikaa. Löysin nettikirpparilta Heikki Orvolan ihastuttavan lasilyhdyn., edesmenneen Nuutajärven tuotantoa. Sen verran Nuutajärven perinteikkään ja Suomen vanhimman, yli 200 vuotta toimineen lasitehtaan tappo minua riepoo, että ostan vanhaa nuutajärveläistä mielihyvin aina, kun sopiva kohde löytyy ja hinta on minulle sopiva. Joitakin Oiva Toikan lintuja, esimerkiksi Suomen joutsenta himoitsen, mutta hinta on liian kova. - Sääli upeaa kylää, ihania ihmisiä, komeita rakennuksia ja voimia heille, jtoka siellä vielä jaksavat yrittää.

Yritin kuvata lyhtyä tulen kanssa, muttei tullut kivaa kuvaa. Mutta eikös tämä olekin kaunis? Varmaan yksi kauneimmista esineistäni. Toisaalta pitäisi ruveta näistä ihanuuksista vähitellen luopumaankin - ei, en ole hetimmiten kuolemaa tekemässä, mutta talo on täynnä rompetta. Mutta toisaalta ja toisaalta! Voim meitä astiahulluja!

Tänään posti toi pussillisen Kalevala korun solkia ja oli siinä muutakin. Nekin ovat naamakirjan kirppiksen satoa. En esittele niitä, sillä osa päätyy varmaan joulupukin konttiin. Ostin kerralla kasan vanhoja koruja oikein rönttikaupalla, enkä pettynyt. Sain viehättävästi patinoituneita koruja ja hinta-laatusuhde on vallan kohdallaan. Solkien neulat eivät olleet kaikissa kylläkään enää priimaa, mutta niitä ajattelinkin niitä pipojen koristeeksi. Yksi koruista oli kaulakoru nimeltä Kaksipäinen  hevonen, jollainen matkasi Toisen tyttären synttärilahjjaksi Saksanmaalle. Nyt minulla siis taas on sama koru kotona ja taitaapa olla joulupakettiin sekin menossa.

Toinen tytär sitten ilmoitti jääneensä vakituisesti Saksanmaalle.Onnea lapselle ja lapsen ilmeisesti melko tuoreelle suhteelle, jonka kaianaloon hän nyt on asettumassa. Näemme poikaystävän ilmeisesti joskus jouun jälkeen. Ilmeisesti pitää ruveta verestämään ruotsin ja saksan taitoja. Olihan se tavallaan jymy-yllätys, poikakaveri ainakin, mutta jotenkin mulla on koko vuoden tytissyt sillä tavallaa, että sinne se jää. Isänsä, äidistään puhumattakaan ei ehkä koe asiaa yhtä positiivisesti. Onnea ja iloa, varjelusta maailman turuilla ja kaikin puolin tasapainoista elämää joka tapauksessa, mitäpä tässä muutakaan voisi toivottaa.