Hyvä päivä!

Minä saan ne! Kärkyin huutonetissä vihreää Rörstrandin ehkä 50-luvulta peräisin olevaa astiastoa. Tämmöistä näin, jonka kuvan kaappasin myyntisivula:

Ja minä sain sen! Se nyt on päivänselvä asia, että meille ei tarvita uusia astioita. Vanhoillakin olisi mahdollisuus kattaa vaikka komppanin kokoiselle vierasmäärälle kolmen lajin päivällinen, tai on ehkä vain kahden lajin. Syviä lautasia on hiukka vähemmän.

Joku tässä astiastossa vain puhutteli minua niin, että oli pakko saada se. Asiaa tietysti helpostti, kun kukaan muu ei ollut siitä kiinnostunut. Mies, jonka meilestä olen toivoton romunkerääjä, piti tällä kertaa suunsa kiinni kun lupasin raivata tilaa uusille kipoille. Näistä tulee jokapäiväinen käyttöastiastomme, ehkä tuota soppaskoolia lukuunottamatta.

Kun kerta Arabia vie kaikkien kuppiensa ja kulhojensa valmistuksen rajojen taakse ties minne, niin voin vallan omatunto puhtaana raivata kotimaisen posliinin yläkerran kaapinperukoille. Nämä sentään on vielä valmistettu Ruotsissa, mitä ei ilmeisesti voi sanoa nykytuotannosta. Sama isäntä kummallakin: Suomen tietääkseni vanhin toimiva teollisuusyritys Fiskars.

Nyt vain odotan 7 kilon postipakettia, jossa tämä ihanuus matkustaa meille. Astiaston alkuperä kiinnostaa sen verran, että lähetin Rörstrandin museoon kyselyn näistä, mutta eipä ole vielä tullut vastausta. Olisi kiva tietää ainakin suunnittelija.

Päivä oli muutenkin hyvä. Kävimme isää tapaamassa ja hän oli oikein pirteä. Parin viikon päästä on tiedossa Kaunialan reissu, mutten muistanut kysyä, onko hän viikon vai kaksi. Menomatkalla kävimme Primulan leipomon kahvilassa ostamassa viemisiksi palat unelmatorttua, jolla varmistettiin päivän kalori. ja rasvakiintiö.

Siitä puhuen, aloitimme eilen 5:2 -dieetin. Eilen oli paastopäivä ja huomenna seuraava. Eilinen sujui hyvin. Aloitin päivän juomalla litran teetä. Myöhäinen lounas oli lautasellinen kaurapuuroa ja lasillinen rasvatonta maitoa. Illalliseksi söin kananrintaa, muutaman kirsikkatomaatin, keon raejuustoa ja palan kurkkua. Yhden välipalankin otin: yhden viinirypäleen. Tänään oli normipäivä. - Jatketaan huomenna.

Ekat väliraportit

En aio tehdä tästä paastoblogia. mutta mainitsenpa vain, että ensimmäinen paastopäivä on sujunut hyvin. Tähän mennessä olen juonut litran rooibus- ja vihreän teen yhdeistelmää. Nyt kun kello on puoli viisi, ajattelin keittää lautasellisen kaurapuuroa. Iltaruuaksi on eilistä kananrintaa. Olo on hyvä, vaikka vähän viluinen.

Se toinen väliraportti, sekin on aika muikea. Aamulla hyvä ystäväni Toimittaja soitti ja kertoi ehtineensä lukea vasta nyt kirjani ja kehui sitä vuolaasti. Tilasipa vielä toisenkin kappaleen lahjaksi sukulaiselleen! Ainahan kehut lämmittävät.

Tämä oli makea pala sen päälle, että ensimmäinen tekijänkorvaustilitys on tulossa tuota pikaa tililleni. Ei puhuta kovin monista sadoista euroista, mutta kuitenkin paljon enemmästä kuin mitä itse ennakoin. Jos keskimääräinen tekijänpalkkio on luokkaa kaksi tonnia vuodessa, kuten jostain luin, niin ei paha, ei paha tämäkään alku. Varsinkin kun kirja ilmestyi vasta muutama kuukausi sitten. Rehellisyyden nimessä se melkein voi tähän jäädkin, mutta mieli ainakin on hyvä. Lähettämö toimii edelleen eli kirjaa saapi tilata.

Myyntiluvutkin sain tietooni, mutta en sentään niitä aio julkaista. Leppoisaa viikkoa!

Uuden viikon alussa

Kiitos Lahjoittaja, joka kilautit rahan nälkäpäivälippaaseen Syyrian poloisten lasten hyväksi. Kiitos, kiitos!
En meinannut kirjoittaakaan mitään, mutta tuo hyvä teko muutti mieleni.

Päivä kului nopsaan. Kirjoitin valmiiksi puheen, jonka aion pitää muutaman päivän päästä. Tai en kai minä sitä papereista lue, mutta kun lupauduin kirjoittamaan oikein jutun samasta aiheesta, niin sain pohjaa valmikksi. Ja samalla tarkistettua tuikitärkeitä sukuyhteyksiä. Kirjastanihan minä saarnaan....tai paremminkin sukuni yhteyksistä kylän muihin sukuihin.

Kun mulla ei ole läppäriä enkä tiedä, onko kyläkoululla enää niin vanhanaikaista vekotinta kuin piirtoheitin, olen pääni puhki miettinyt, miten esitän monimutkaiset sukuyhteydet. Kai minä kumminkin muutaman kalvon yritän piirtää.

Huomenna aloitamme 5+2 -dieetin, jota suureksi yllätykskseni talon mieshenkilö ehdotti. Kahden päivän paastokaan ei ole täyspaasto, vaan saa syödä 500 kalorin edestä. Ajattelin aloittaa kaurapuurolla. Äsken söin yöpalaksi kolme metvurstivoileipää ikään kuin viimeiseski ateriaksi, vaikka ttuota dieettiä on kyllä kehuttu helpoksi toteuttaa. Olen joskus, useammankin kerran paastonnut viikon ja aloittanutkin sen ihan oikeaoppisesti suolihuuhtelulla. Onneksi tähän ei kuulu sellaista inhotusta.

Hyvää viikkoa!

Huoh!

Tänään vietettiin iltapäivällä kaksi tuntia asiointi- et lääkärireissulla. Mies pääsi ostamaan herkkujaan maksaa ja munuaista sekä possunkielen sillä aikaa kun tämä täti istui silmälääkärissä. Tiputus jatkuu eli kolmas kuukausi ystäväni iriitin kanssa alkaa. Onneksi viallisia soluja on kuulemma enää muutama kappale ja lääkitystkin on kevennetty versio kahden aikaisemman kuukauden ohjelmasta. Lääkäri oli optimisti toivottaessaan kahden vuoden päästä tervetulleeksi uudestaan. Niin että aurinko paistaa yhtä iloisesti kun oravan istuttama auringonkukka meidän pihassa.

Lääkäri tosin arveli, että ehkä olisi aihetta teettää reumakoe.  Jotain sellaista olen itsekin kaavaillut, kun netti ainakin yhdistää tämän värikalvon tulehduksen aika hanakasti selkärankareumaan. Se tauti minulta vielä puuttuikin, jee! Ja sataset vilistivät vain silmissä, kun lääkärin jälkeen tietysti hoidettiin molempien apteekkiasiat.

Itseäni piristääkseni kävin kuitenkin kirjakaupassa hakemassa Kjell Westön uusimman, joka oli kirjakerhonkirjana muutenkin tulossa. Näin säästyi postikulu. Samalla ostin 5:2 -dieettikirjan. Mies rupesi eilen puhumaan siitä ja arveli aloittavansa dieetin. Minä tietysti sitten myös. Jostain luin, että dieettiä voisi noudattaa esimerkiksi kello kahdesta seuraan päivän kello kahteen eikä välttämättä tasavuorokausina. Asiaan täytyy ruveta perehtymään. Ehkä lykkään labra- ja lääkärikäyntejä siksi, että olen ensin aloittanut tämän kuurin.

Aurinkoista viikonloppua on luvassa. Nautitaan!

Kirja-alasta vielä

Tämä on mainos, jota kannattaa seurata. Se nimittäin johtaa vain klikkaamalla mainoskisaan, jonka on laatinut itse kirjailija.

Palkinto on upea: lähes koko Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotanto. Olen lukenut häneltä vain yhden teoksen ja pidin. Olisipa kiva voittaa kokonainen nippu hänen loistavaa tekstiään. Tuosta kuvaa linkkaamalla pitäisi päästä suoraa oikeaan paikkaan.

Pasi Ilmari perustelee mainoskisaa vakuuttavasti mm. sillä miten pienipainoksiset, pienten kustantamoiden kirjailijat jäävät isojen ja kauniiden jalkoihin. Osallistun voittaakseni tämän oivallisen palkinnon, mutta osallistun myös osoittaakseni sympatiani oikeasta asiasta kirjoittavalle kirjailijalle.

Osta kirja -päivä

"Suomalaisissa kirjablogeissa vietetään tänään valtakunnallista Osta kirja -päivää. Idean emäntä on Café pour les idiots -blogia kirjoittava Marissa Mehr (joka listaa blogiinsa päivän mittaan kaikki kirjan ostaneet bloggaajat), ja päivän pointtina on ostaa kirjoja - täysihintaisia kirjoja. Ostamalla niitä ihan normaalihintaisia kirjoja kuluttaja tekee tärkeän valinnan ja tukee siten monen tahon työtä: kustantamoiden, kirjakauppojen - ja mikä tärkeintä, kirjailijoiden. Siksi haastankin myös lukijani ostamaan vähintään yhden normaalihintaisen kirjan."Kopioin tämän tekstin P.S.Rakastankirjoja -blogista.

Tämähän on erinomainen idea. Lähdenkin heti nettiostoksille ja sitten lisään Café pour les idiots -blogin linkin myös tänne. Niin ja tervetuloa kirjaostoksille!


Ostin kirjan

Olin jo aikaisemmin harkinnut tätä kirjaa. Itselläni ole minkäänlaista kosketuskohtaa lestadiolaisuuteen, mutta ehkä tämä romaani avartaa tajuntaani.

Näin kustantaja kertoo kirjasta:

"Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti. 

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan. 

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella."

Syy-yskuu, nyyh!

Niin se vaan yksi kesä taas mennä hurahti ja ollaan syyskuussa. Vaikka surkuttelenkin syksyn alkamista, niin on tässä sentään mukaviakin puolia. Vähitellen pääsee kuvaamaan syksyn värejä. Ainakin pihakoivussa on jo muutama keltalehtinen oksa.

Sukkasatokin käynnistyi ja tämä tyttö kerää sukkia Heinälatoon, jonne pääsee tämän napin takaa, siis napin joka on sivupalkissa. Tämä on jo ainakin toinen syksy heinänkorjuussa.

Tämä on kiva nappi, itsekin äänestin tätä. Sukankudonta on vielä aloittamatta. Pitäisi ensin saada nuttu valmiiksi. Tai jos lämpimät jatkuvat, niin ehkä nuttu pysyy ulkokäsityönä ja siölle voisi ottaa vaikka vaaleanpunaiset sukat työn alle.