keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Hyvä päivä!

Minä saan ne! Kärkyin huutonetissä vihreää Rörstrandin ehkä 50-luvulta peräisin olevaa astiastoa. Tämmöistä näin, jonka kuvan kaappasin myyntisivula:



Ja minä sain sen! Se nyt on päivänselvä asia, että meille ei tarvita uusia astioita. Vanhoillakin olisi mahdollisuus kattaa vaikka komppanin kokoiselle vierasmäärälle kolmen lajin päivällinen, tai on ehkä vain kahden lajin. Syviä lautasia on hiukka vähemmän.

Joku tässä astiastossa vain puhutteli minua niin, että oli pakko saada se. Asiaa tietysti helpostti, kun kukaan muu ei ollut siitä kiinnostunut. Mies, jonka meilestä olen toivoton romunkerääjä, piti tällä kertaa suunsa kiinni kun lupasin raivata tilaa uusille kipoille. Näistä tulee jokapäiväinen käyttöastiastomme, ehkä tuota soppaskoolia lukuunottamatta.

Kun kerta Arabia vie kaikkien kuppiensa ja kulhojensa valmistuksen rajojen taakse ties minne, niin voin vallan omatunto puhtaana raivata kotimaisen posliinin yläkerran kaapinperukoille. Nämä sentään on vielä valmistettu Ruotsissa, mitä ei ilmeisesti voi sanoa nykytuotannosta. Sama isäntä kummallakin: Suomen tietääkseni vanhin toimiva teollisuusyritys Fiskars.

Nyt vain odotan 7 kilon postipakettia, jossa tämä ihanuus matkustaa meille. Astiaston alkuperä kiinnostaa sen verran, että lähetin Rörstrandin museoon kyselyn näistä, mutta eipä ole vielä tullut vastausta. Olisi kiva tietää ainakin suunnittelija.

Päivä oli muutenkin hyvä. Kävimme isää tapaamassa ja hän oli oikein pirteä. Parin viikon päästä on tiedossa Kaunialan reissu, mutten muistanut kysyä, onko hän viikon vai kaksi. Menomatkalla kävimme Primulan leipomon kahvilassa ostamassa viemisiksi palat unelmatorttua, jolla varmistettiin päivän kalori. ja rasvakiintiö.

Siitä puhuen, aloitimme eilen 5:2 -dieetin. Eilen oli paastopäivä ja huomenna seuraava. Eilinen sujui hyvin. Aloitin päivän juomalla litran teetä. Myöhäinen lounas oli lautasellinen kaurapuuroa ja lasillinen rasvatonta maitoa. Illalliseksi söin kananrintaa, muutaman kirsikkatomaatin, keon raejuustoa ja palan kurkkua. Yhden välipalankin otin: yhden viinirypäleen. Tänään oli normipäivä. - Jatketaan huomenna.

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, Villiviini!
    Toivottavasti eivät ole kovin painavia...

    VastaaPoista
  2. On ne varmaan, mutta jos joku miellyttää silmää niin eiköhän ne jaksa kantaakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!