Kevät tulee kohisten

Yksi takuuvarma kevään merkki meidän kulmilla on se, kun  tivoli saapuu kaupunkiin. Kuvassa ei ole kehumista, mutta se onkin napattu muutama päivä sitten liikkuvasta autosta. Silloin tätä vielä rakennettiin ja esimerkiksi komea maailmanpyörä oli vielä keskentekoinen. Vähän siitä saa aavistusta kuvan oikeasta laidasta. Joskus olen ehtinyt kameran kanssa paikalle, kun letka tivolin isoja rekkoja ja pienempiäkin ajoneuvoja viilettää meidän ohi kohti Rantapuistoa. Sieltä ne aloittavat joka kevät kesäkiertueensa ja taitavat lopettaakin syksyllä samassa paikassa.

Muutkin kevään merkit on taltioitu. Lumikellot kukkivat edelleen upeana mättäänä. Krookuksia löytyi suorastaan metsä, joka oli kehittynyt männynoksien alle. Jos jaksaisin siirtää oksat kokonaan syrjään, niin alta voisi paljastua lisääkin. Nämä ovat komeasti levinneet viime kevään jälkeen, jolloin kukkivia sinisiä taisi olla pari, kolme kappaletta ja valkoisia yksi tai kaksi. Kukkapenkissä ei ole ensimmäistäkään. Skillan ja pihan ainoan tulppaanin lehtiä on myös näkynyt, joten kaipa nekin rupeavat kukkimaan, ellei joku tule ja pistele sitä ennen poskeensa.

Ensimmäiset sinivuokotkin ilmoittautuivat. Niitä on kahdessa paikassa. Nämä kukkivat männyn juurella ja toinen yksilö on talon seinustalla. Valkovuokot tulevat myöhemmin, kuten keltavuokotkin, jos niitä nyt tänä vuonna ilmestyykään. Katutyö saattoi viedä parhaan keltavuokkomättään. Toinen jännittämämme kasvi on kotkansiipi-saniainen, joka kasvoi aitan takana. Se joko hävisi katutyössä tai säilyi. Jäämme odottelemaan.

Kaunisääninen mustarastas laulelee pihassa ja kuoputtelee ötököitä lehtien alta. Lehdet, etenkin tammenlehdet eivät ole pihamme kaunistus.Ne ovat levittäytyneet joka puolelle ajotietä myöten, mutta nyt ei auta muu kuin kestää niitä. Mies aikoo ajella pihan ruohonleikkurilla sitten joskus, kun selviää sairaalareissustaan. Itsekään en uskalla ottaa haravaa käteen, sillä pöly tuntuu nenässä jo postilaatikolle mennessäni ja sitä paitsi tällaiset puuhat on muutenkin minulta ankarasti kiellettyjä tällä hetkellä. Mutta jos joku kauhistelee tai paheksuu, niin sopii tulla hommiin.

Meillä oli tänään herkkupäivällinen, josta en malta olla mainitsematta. Mies toi kaupasta lampaan potkia, jotka pakkasin uunivuokaan ilman mitään mausteita tai marinadeja, ei edes suolaa. Kahden tunnin kuluttua meillä oli tosi hyvää ruokaa tarjolla. Kun potkia oli neljä kappaletta, niin ei nyt tarvitse miettiä seuraavaakaan ateriaa.

Huomiselle eli siis tälle päivälle on luvattu ihanaa kevätsäätä. Suunnitelmissa on kaivaa esille pullo joululta jäänyttä mustikkaglögiä ja asettua iltapäivällä terassille seuraamaan maailman menoa ja kevään edistymistä. Kun tänään tein pienen pihakierroksen eli kävin kameran kanssa mm. kompostorilla, olin kuulevinani joutsenten ääntelyä, mutta mitään ei talojen takaa näkynyt. Ne olivat tulossa järven suunnalta. Mikäs, kun jäätkin lähtivät muutama päivä sitten.

Mies tekee jo kauppaostoksia sitä silmällä pitäen, että hänen keskiviikkona alkava sairaalareissunsa kestää useamman päivän ja mahdollisesti toipilasaikakin venähtää sen verran, ettei heti pääse kauppaan. Mahdollisen katetrin kanssa hän ei kuulemma missään tapauksessa lähde kauppaan. En kyllä lähtisi minäkään, vaikka siihenkin peliin ehdin syksyllä tottua.

Pakastimessa on kyllä yhtä ja toista, itse asiassa tavaraa laitoja myöten, mutta tuskin minä itselleni mitään poronpaisteja rupean paistelemaan. Perjantaina on sitten oma lääkäriretkeni, jolloin mies mahdollisesti pääsee jo kotiin ja on tietysti hyvä olla evästä valmiina.

Kumpikin vähän jännitämme tulevia toimenpiteitä. Tein jo varmuuden vuoksi muistiinpanojakin silmistä, jotka tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä. Tällä hetkellä naputtelen konetta kokonaan ilman rillejä ja näen oikein hyvin. Silmälasien kanssa lähinäkö on yhtä surkea kuin aikaisemminkin eli suurennuslasin kanssa mennään varmaan Helsinkiin.

Aurinkoista viikonloppua!

Kehuin liian aikaisin

Ei taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Silmälääkäri siirtyi melkein viikolla opastuksella, että jos silmät menevät huonoimmiksi, niin pitää mennä lääkäriin. Mistä minä sen silmälääkäriajan nyt sitten tampaisisin, kun kerta silmälääkärille olen menossa? Tietysti pahimmassa tapauksessa silmäklinikan päivystykeen, mutta toivottavasti siihen ei tarvitse mennä. Ja sitä paitsi, mistä tiedän, miköä on vähän vakava, mikä tosi vakava ja mikä näköä pahoin rassaava oire?

Tässä voi käydä niin, että olemme samana päivänä ns. matkoilla. Mies toipumassa operaatiostaan ja ehkä parhaassa tapauksessa reissaamassa kotiin ja minä tulossa tai menossa Helsingin suuntaan. Käsittääkseni miehellä pitää olla vahti kotona, mutta mietitään sitä asiaa sitten, jos oma reissuni jostain syystä venyy ja pitkittyy. Eikähän sekään ole tiedossa, kauanko miekkonen sairaalassa viipyy. Päivän, pari ilmeisesti.

Tässä on kuva meidän pääsiäispöydästämme sen muistoksi, että pistelin hetki sitten hyvällä ruokahalulla poskeeni viimeiset puolitoista lampaan paahtopaistia ja annoksen valkosipulikermaperunoita. Mies olisi syönyt lihan melkein raakana, minulle se oli juuri sopivaa ja tosi hyvää vielä tänäänkin.

Mioes tuli harjoituksistaan, joten paras mennä katsomaan, onko hänellä ruokatoiveita. Palataan asiaan.

Raskas päivä

Mitään tosi dramaattista ei tänään tapahtunut, mutta kaikkiaan vain oli raskas päivä meille kummallekin. Velimies soitti jo aamupäivällä ja kertoi, että isä oli illalla joutunut sairaalaan, tiputukseen mahataudin takia. Nyt voi sanoa jo ääneen, että onneksi emme ehtineet pääsiäispyhinä hankkimaan tartuntaa, ellei sitä sitten jo pitkäperjantaina saatu tai viety. Norovirus ei ,millään voi enää olla voimissaan eikä meillä sen jälkeen ole ollut itsellämme mahatautia. Eikä pidä tullakaan, sillä miehen leikkaustahan jo kertaalleen on siirretty sen takia.  Viime viikkojen aikana isä on selvästi haurastunut ja entistä väsyneemmän näköinen, joten paha mahatauti ja ripuli eivät ainakaan kohenna oloa, kun meillä nuoremmillakin se todella otti hengen päälle.

Hyvä uutinen oli se, että sain nopeutettua silmäsairaaln aikaa jo ensi maanantaiksi, kun lähetteen mukaan toimenpiteisiin oli tarkoitus ryhtyä vasta kuukauden sisällä. Maksusitoumuskin oli lähtenyt yksityispuolelle, joten niiltä osin asiat ovat hyvässä mallissa. Huonompi uutinern sen sijaan oli se, kun huomasin iltapäivällä toisen silmän punoittavan oikein kovasti ja toisen olevan muuten vain vähän arka. Näkö ei ainakaan ole parantunut eli aamulla on otettava uusi puhelu ja kysyttävä toimintaohjeita.

Joutsenia on näkynyt lähimaisemissa, mutta valitettavasti myöhästyimme päivällä emmekä saaneet niitä kuvattua. Eiliset vieraamme olivat ohiajaessaan ne nähneet. Kevät kuitenkin tulee, mustarastas livertelee piahssa ja jäät vissiin ovat lähteneet ainakin järven toisesta päästä.  Aurinkokin paistoi tänään ihanasti.

Kun muutama postaus sitten kerroin pahoittaneeni mieleni erään anonyymin moitteista, niin tarinahan sai jatkoa. Anonyymin mielestä, näin itse uskallan arvella, kyse on vain höpöstä mummusta, joka itse hukkaa tavaroitaan. Ei se ihan niin ole mennyt. Kaksi "kadonnutta lammasta" on löytynyt niin uskomattomista paikoista, että ne eivät ole ihan vahingossa tai itsekseen niihin joutuneet.Mies meillä ei liikuttele astioita ja itse tiedän, kiitos näkömuistinkin, aika tarkkaan missä mikäkin esine sijaitsee kiintiestön alueella.

Kerroin jo, miten löysin ovaalin Arabia-vadin yhden yläkaapin ylimmältä hyllyltä kahden kulhon päältä, korkeimmasta mahdollisesta paikasta johon silmä ihan sattumalta osui. Pääsiiäisen aikaan  sitten tarvitsin yhtä toista esinettä, kippoa, jonka paikka on matalamman kaapin hyllyllä. Sen tai ise asiassa parinkin tämän Tilda-sarjan pienen kulhon päällä oli muovikulho ja pinon päällä ylimpänä vielä okunern keitiötyöväline, ainakin teräsvisspilä ja joku muu kapine, kaikki siis ihan omilla paikoillaan. Mutta mitä löysinkään pinon keskeltä, muovi- ja posliinikulhojen välistä? Sen desilitran teräsmitan, jota kovasti jo ehdin kaipailla. Se mahtui oikein hyvin kulhojen väliin näkymättömiin.

Jostain syystä nuo Tilda-kipposet eivät ole pitkään aikaan olleet käytössä. Ehkä tästä sairaudestakin johtuen ruoanlaitto on vähentynyt ja yksinkertaitunut ja toisaalta tilalle on tullut joitakin uusia, korvallisia astioita, joita on hivenen turvallisempi käyttää  kuin sileälaitaisia ja korvattomia tildoja. Ellen nyt olisi tarvinnut juuri tätä kulhoa, olisi mitta jäänyt ties miten pitkäksi ajaksi kadoksiin. Onneksi löytyi. -  Kahvinsuodatin on edelleen kateissa.

Sukukokoustettiin

Olipa mukava iltapäivä. Perikunta (3/4) perheineen oli perinteisellä pääsiäisaterialla. Alkuun pöydässä oli salaattia höysteineen ja kotijuustoa. Pääruoka oli aprikoosilla ja luumulla maustettua lammaspataa, jonka ohjeen poimin jostain lehdestä, taisi olla maa- ja kotitalousnaiseten Koti-lehden resepti. Vähän turhan makeaa siitä tuli, mutta ruoka maittoi siitä huolimatta. Oma vika, kun panin liikaa noita makeita etelän hedelmiä. Lisäksi oli valkospuli-kermaperunoita. Jälkiruoka oli suklaavanukas ja kahvin kanssa tarjottiin vielä täytekakkua. Se oli suoraan kaupan tiskistä, mutta muut olivat itse tehtyjä.  Heh, varmuuden bvuoksi jätin sokerit mittaamatta, vaikkei sitä tietysti pitäisi tehdä. Laboratoriohoitaja-miniä oli onneksi paikalla ja kaikessa tapauksessa, olo tuntuu hyvältä. Mitataan taas sitten, kun on mittaamisen aika, esimerkiksi illalla, kun olen ensin annostellut ensin viikon lääkedosettini valmiiksi.

Otin juhlapöydästä muutaman kuvankin, mutten ole vielä joutanut siirtämään niitä kamerasta. Jokunen muukin juttu jäi tekemättä, kuten sanelukoneen käyttöasennus. Lapsenlapsen piti tehdä se, mutta poikaraukka oli ehkä tulossa kipeäksi ja joutui lähtemään kesken kaiken kotiinsa. Ehkä minä opin sitä vehjettä ominkin nokkineni käyttämään, jos oikein tässä terästäydyn ;-). Jos ja kun toivun tarpeeksi ja lähden tekemään yhtä haastattelua, niin silloin minä sitä sanelinta tarvitsen.

Pitkänperjantain herkkumme - kuva tosin on vanha, mutta ruoka sama: pinaatilla maustettu munakasrulla, jonka sisällä oli kylmäsavulohta, katkakarpuja ja tuorejuustoa. Olipa namia. Tästä on  tullut näemmä perinneruokaa meille.

Huomenna tulevat uudet ruokavieraat ja syömme osittain samaa, osittain erilaista ruokaa.  Oma sukuni on ollut tänään vaariln pääsiäiskahvilla,. Mehän piipahdimme siellä jo toissapäivänä. Isäni lähtee taas tiistaina Kaunialaan pariksi viikoksi.

Ensimmäinen kevätkärpänenkin on herännyt talviunestaan ja pörrää nyt ikkunassa. MInä lähden tyhjentämään tiskikonetta ja lastaamaan uutta satsia. Huomisen lampaan paahtopaistit ovat piimämarinadissa ja muuten kaikki onkin jo suunnilleen valmista. Perunoitakin kypsensin varmuuden vuoksi niin suuren annoksen, että toinen vuallinen jäi huomiseksi. Sitä kun ei ihan varmasti etukäteen tiennyt, onko pöydässä 9 vai 11 ruokamiestä. Oli 9, mutta mukavaa, kun molemmat lapsenlapsetkin, teinit, olivat paikalla.

Jos nyt lähtisi sitä dosettia täyttämään ---

Hyvää pääsiäistä!

Ihanaa ja siunattua pääsiäisen aikaa, kenellä lentelevät enkelit, kenelä pienet  iloiet noita-akat, ihan kuinka vaan. Kirjoitusvirheongelmat jatkuvat edelleen eikä silmäsairaalaan ole tullut kutsua. Yrittäkää nyt vaan kestää, kun ihan joka riviä en jaksa tarkistaa suurennuslasin kanssa.

Posti tietysti on toimitellut pääsiäiskortteja ja muuta kirjeet tulevat ensi viikolla. Voi tietysti olla niinkin, ettei jonohoitaja ehtinyt kiirehtiä asiaa, mutta siihen pitää palata heti pyhien jälkeen. Joku aika sitten maksoin laskuja ja se oli jossain määrin hankalaa: tiirastin toinen silmä kiinni suurennuslasin läpi pieniä viitenumeroita ja toisella kädellä yritin naputella numeroita nettipankkiin. Osa laskuista jäi vielä maksamatta, kun tuntui, etteivät silmät enää kestä. Vähän tämä tilanne pelottaa. Normaali "kaukonäkö" pelaa hyvin, mutta lukeminen, kirjoittaminen ja tietokoneen tuudeun kstseleminen eivät onnistu. Tai ainahan sitä katsella voi, mutta kun ei näe. Suurennuslasilla kyllä, mutta miten terveellistä tuo sitten mahtaa olla, on eri asia kokonaan.Lukeminen sujuu, mutta tämän ruudun tiiraaminen on koko työlästä.

 Pieni virpoja-noita-akka ei ainakaan vielä ole  aikaisemmin blogissani esiintynyt. Söpö pikkutyttö velejnsä ja äitins' kanssa oli asialla.

Viimeksi valitin siivouksesta. Tarina ei vielä siihen päättynyt. Minulla on kahvinkeittimessä kaksi kaadinta ja kummassakin omat suodoatinsuppilonsa. Toinen on teenkeitin, toinen kahvinkeitin ja jatkuvasssa käytössä. Niiden paikka - kuten kieltämättä aika moneen muunkin kapineen - on tuvan tiskipöydällä. No nyt se toinen suppilo on teillä tietämättömillä Siivooja katsoi asiakseen laittaa sen jokohnkin kaappiin, josta emme toistaiseksi ole sittä vielä onnistuneet löyämään. Alkaa vähän jo keittää. Esimies tiedotti, että se on pantu "kuivakaappiin". Rouva itse tulee viikolla, katsotaan siten mitä tapahtuu ja mistä "kuivakaapista" suodattimeni löytyy vai löytyykö mistään. Sen jo ilmoitin, että asianomaista siivoojaa en enää halua silmiini.

Ei ole siivoojan asia päättää, missä me romujamme pidämme ja joka ikisen siivouskerran jälkeen saamme päivätolkulla etsiä tavaroita. Nyt on kateissa myös 1 pannunalunen, 1Arabian soikea uunivuoka (Kokki-sarjan edeltä, millä nimellä se kulkikaan), 1 desin teräsmitta ja kaksi muovista mikroastiaa,, vihreää, Ainakin nämä. En väitä, että pitkäkyntiuset olisivat olleet asialla, mutta, mutta jossaian ne ovat., eivät kuitenkaan omilla paikoillaan. Mittakin roikkui toisen vieressä työpöydän päälä hyllynreunalla, vuokaa oli pienemmän alla vuokalaatikossaa. Pannunalunen oli ruokapöydän kulmalla. 

Kun nyt rupesin paasm aan, niin näytänpä vielä pari kuvaa. Tämä on kuva-arvoitus. Arvaa, onko  tuo omituinen katos naapurin pihassa vai tipahtanut toisen naapurin puolella isstutusten päälle  Osviittaa voi saada  aja-aidan pätkästän kuvan vasemmassa laidassa. Tarkoitus ei ole suojata kasveja kevätpaahteelta, vaan kaiketi ohjata vedet, lumet ja neulaset aidan tälle toiselle uolelle ja siis olla kiinni katossa. 

Kuva-arvoitus numero 2. Arvaa, ovatko kuuset kumman naapurin puolella?  Rajapyykkiä en saanut mahtumaan tähän kuvaan. Sitäkin voit arvuutella, oliko vaim eikö ollut  naapurilla lupa karsia kuusenoksia. taikka muuttaa julkisivun ulkonäkö'ä moisella katoksella. . Tai ehkä lupaa kysyttiin nimimerkillä "Teinkö väärin, kun jo paalutin naapurin puolelle". 

Ei tässä muuta, mutta pyhänä tulee ainakin kolme riskiä miestä pääsiäislounaalle.

100333

Semmoista lukemaa tuo laskuri juuri nyt näyttää. Kiitos teille kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille! Järjestän kyllä lupaamani arvonnan sitten kun silmät tästä kohenevat ja pääsiäistohinat on ohitettu. Ja etenkin sitten kun ehdin miettiä arpajaispalkintoa... Palaamme asiaan!

Kuva on kyllä tältä talvelta, mutta yhtä hyvin olisi voitu ottaa vaikka tänä aamuna. Vaikka samanlaista kai keli on joka puolella. Kurjaa. Lumikellot sinnittelevat hangessaa ja narsissit terassin pöydällä. Takatalvi tuli, mutta niinhän se usein tähän aikaan vuodesta tuppaa tulemaan.

Näkö ei ole yhtään kohentunut. Diabeteshoitaja ei osannut sanoa asiasta mitään ja myöhästyin juuri ja juuri: silmäklinikan jonohoitajan vastaanotto oli päättynyt kymmentä minuuttia aikaisemin. Häneltä nimittäin aion tiedustella, mihin minut on ohjattu ja voinko ehkä kiirehtiä vastaanottoa.  Voihan olla, että minut käsketään kiireimmiten silmäsairaalaan, tai sitten ei ole mitään kiirettä. Kurjaa tämä kuitenkin on. Ei näe lukea kuin suurennuslasin kanssa, käsityö sujuu juuri ja juuri, kun pääsin helmineuleen kohdasta ohi. Kirjoittaminen sujuu miten kuten, virheitä tehden.

Mutta pensselit kaivoin esille ja aion pikapuoliin virkistää iitseäni kokeilemalla uusia värejäni. Tänään en vielä päässyt siihen vaiheeseen, mutta jo sutien kaivaminen työhuoneen sohvan alta oli iso askel. Siellä ne kaikki maalauskamppeet ovat odottaneet vanhassa kapsäkissä varmaan 15 vuotta, kymmenen ainakin. Katsotaan, mitä uusi päivä tuo tullessaan ja pääsenkö käsiksi maalituubeihin.

Kunnon puolesta olemmemolemmat jo tervehtyneet.Miehellä ei näitä lisävaivoja olekaan ja minullakin lähinnä silmät ja vielä  vähän tasapainoaan hakevat sokerit.  Ruoka maittaa ja esimerkiksi paistettu kaurapuuro päiväruoaksi oli erinomaisen maukasta ja vatsaystävällistä.

Aamu ei alkanut kovin hyvin. Olin tiilannut siivoojan suunnilleen desinfioimaan koko alakerran. Toimeksianto tapahtui sähköpostitse, jolla tilaus myös vahvistettiin. Reipas siivoojapoika tuli sovittuun aikaan, mutta hän ei ollut kuullutkaan tällaisesta toimeksiannosta. Hänellä ei ollut erikoisaineita, ei hanskoja, ei mitään muuta kuin tavalliset siivousvehkeet ja -aineet mujana. Onneksi meillä oli kloritea kotona ja sen pitäisi tepsiä noroon, jos tämä nyt sitten sitä oli.

Olin myös tilannut nojatuolien puhdistuksen ns. sattuneesta syystä, mutta ei varmaan tarvitse mainita, oliko hän siitäkään kuullut. Olin kohtalaisen kiukkuinen ja siinä ja siinä etten ruvennut hakemaan uutta firmaa.  No liikkeen omistaja kyllä soitti kovin nolona ja sovimme ajan, jolloin hän tulee pesemään tuolit, mutta tietysti vasta pääsiäisen jälkeen. Ei niissä sentään irtokakkaa ole, mutta tarvetta puhdistukseen joka tapauksessa.

Suunnittelimme pääsiäisruokia, sillä mies joutuu tekemään suurimman osan ruokaostoksista jo huomenna. Torstaina hänellä aika sairaalatutkimuksiin ja keskiviikkona muuta menoa, ainakin soittotuntinsa. Vähemmän säilyvät tietysti hommataan vasta lauantaina ja katsotaan, miten helpoimmalla päästään. Aioin jo jättää pääsiäisaterialta jälkiruoankin pois, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Jos sitä vispaisi vaikka jonkun yksinkertaisen suklaajutun. Ilman kotijuustoa en voi mitenkään juhlia pääsiäistä, mutta muuten vähän yksinkertaisemmin mennään. Kakun kainakin mies saa ostaa valmiina ja viinit on jo ostettu.  - Vielä täytyy muistaa tarkistaa, että talossa on isoja lautasliinoja. Lpset perheineen tulevat sunnuntaina ja ystävät maanantaina syömään. Perjantaina käydään varmaan vaaria tapaamassa.

Palmusunnuntain yötä

Miten tämä aika kuluukin nopeasti, kun pian ollaan jo huhtikuussa. Kesäaikakin  - ihan turhanpäiväinen - alkoi ja kelloja siirrettiin. Kaksi pientä virpojapariakin kävi ovipielessä, mutta olin varautunut suurempaankin kävijämäärään. Naapurin äidit tiesivät taudistamme, eivätkä ehkä senkään takia laittaneet pieniään matkaan.

 Luullakseni alan olla terveen kirjoissa, mitä mahatutiin tulee. Ruoka ainakin maittoi oikein kiitettävästi, mutta olen ymmärtääkseni vielä toipilas ja väsynys on sallittua. Silmät vain kiusaavat. Näen edelleen lukea vain suurennuslasin kanssa, mutta huomenna soitan diabeteshoitajalle ja kysyn, voiko tämä liittyä sokeritasapainoon vai onko kiiruhdettava tilaamaan silmälääkäriä. Minulla on lähete silmätutkimuksiin, joihin tosin odotan pikapuoliin kutsua. Silmäklinikka näet oli lähettänyt asian eteenpäin yksityispuolelle, joten luulisi heitä asia kiinnostavan.

Pääasiäiskukat tulivat jo eilen, mutta odottavat varmaan vielä vähän asettelua. Kyllä näistä nätit asetelmat saa ja mukavinta oli, että mies hoksasi tuoda ihan kaksi kassillista näitä. Toivottavasti en onnistu tappamaan kukkasia...

Sen verran hyvin sentään näen, että tein eilen isot kesäkukka- ja perennatilaukset nettipuurtarhoihin. Minähän en saa käsitellä multaa, mutta toivon saavani ttyttären tai kesärengin keväällä avuksi.