Palmusunnuntain yötä

Miten tämä aika kuluukin nopeasti, kun pian ollaan jo huhtikuussa. Kesäaikakin  - ihan turhanpäiväinen - alkoi ja kelloja siirrettiin. Kaksi pientä virpojapariakin kävi ovipielessä, mutta olin varautunut suurempaankin kävijämäärään. Naapurin äidit tiesivät taudistamme, eivätkä ehkä senkään takia laittaneet pieniään matkaan.

 Luullakseni alan olla terveen kirjoissa, mitä mahatutiin tulee. Ruoka ainakin maittoi oikein kiitettävästi, mutta olen ymmärtääkseni vielä toipilas ja väsynys on sallittua. Silmät vain kiusaavat. Näen edelleen lukea vain suurennuslasin kanssa, mutta huomenna soitan diabeteshoitajalle ja kysyn, voiko tämä liittyä sokeritasapainoon vai onko kiiruhdettava tilaamaan silmälääkäriä. Minulla on lähete silmätutkimuksiin, joihin tosin odotan pikapuoliin kutsua. Silmäklinikka näet oli lähettänyt asian eteenpäin yksityispuolelle, joten luulisi heitä asia kiinnostavan.

Pääasiäiskukat tulivat jo eilen, mutta odottavat varmaan vielä vähän asettelua. Kyllä näistä nätit asetelmat saa ja mukavinta oli, että mies hoksasi tuoda ihan kaksi kassillista näitä. Toivottavasti en onnistu tappamaan kukkasia...

Sen verran hyvin sentään näen, että tein eilen isot kesäkukka- ja perennatilaukset nettipuurtarhoihin. Minähän en saa käsitellä multaa, mutta toivon saavani ttyttären tai kesärengin keväällä avuksi.