Pikapäivitystä

Kun lupasin kertoa eilisestä, niin tulin muutaman sanan siitä naputtelemaan. - Arvontakin päättyy tänään, mutta arvon vasta iltapuolella taikka sunnuntaina. Vielä ehtii osallistumaan.

Tämä on lähes piilokuva. Fasaanirouva se siinä silmät kiinni kuopsuttelee maasta matosia. Tämä ei liity mihinkään, vaan on pelkkä kuvituskuva. Tai no, yksi kevään merkeistä. Vaikkei tämän höyhenpeite ole samaa tasoa kuin ukkofasaanilla, niin kaunis tämäkin lintu on.

Olisi ollut lankomiehen kirjankin julkistamistilaisuus. Olin jo ilmoittautunut, mutta sitten kun tuuli vallan kamalasti, en arvannut lähteä Potku-Petellä potkuttelemaan, vaikkei matkaakaan ole kilometriä enempää miehen lapsuudenkotiin. - Flunssaa ja keuhkokuumetta ei varta vasten kannata ruveta itselleen tilaamaan. Mies oli kotona, mutta melko kalpeana ja uupuneena viikon sairaalakeikan jälkeen, joten ei hänestäkään olisi ollut julkkareihin. Hädin tuskin saimme kauppa-asiat hoidettua ja minulle diabeteshoitajalta sokeriliuskoja.

Sitten tuli ilta ja mies valitteli kipujen pahentuneen. Satuinpa huomaamaan, että katetripussin pissi ei ollut ihan tavallisen väristä. Punaista oli. Kaikkein punaisinta mies myöhemmin luonnehti punaviinin väriseksi, mutta sen hän visusti jätti näyttämättä minulle. Yöllä hän kuitenkin päätti soittaa sairaalaan neuvoa kysyäkseen. Ohje oli selvä: soita hätäkeskukseen ja tilaa ambulanssi ainakin tarkistamaan tilanne, kun verenpaine ja hemoglobiinit olivat sairaalassakin hirmuisen matalalla. Ihan pillit vinkuen ei miestä viety, mutta vietiin kuitenkin. Onneksi hänet lähetettiin jo aamupäivällä kotiin eikä mistään suuremmasta hädästä onneksi ollut kysymys. Tämä päivä on mennyt muuten hyvin, mutta kovin, kovin väsynyt mies meillä on nyt kotona. En tiedä, kumpi meistä on tällä hetkellä vakavammin sairas. Tai minuthan lääkäri arvioi ns. terveeksi, eli on hyvä edes se, että sairastellaan vuorotellen.

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Päivä alkoi hyvin. Miekkonen pääsi toissapäivänä kotiin, hyvin väsyneenä ja katetripussi reiteen teipattuna. Se päivä otettiin  levon kannalta. Eilen hän kehui jaksavansa kauppaan, jos eukko tekee ostokset. Ja teinkin. Ostin  kolme kassillista tavaraa ja hyvä niin. Kävimme myös Savuhovin myymälässä, josta mukaan lähti grillimakkaraa, maksapateeta ja miehen herkkua savukasleria.

Tälle päivälle ei ajateltu kauppareissua, mutta viime viikon tiistaista lähtien pihassa puuhaillut luottotimpurimme siirtyi ulkotöistä sisähommiin, Hän kiinnitti kaikki ne apukahvat ja kaiteet, joista on ollut puhetta sairastumisestani lähtien. Osa materiaalista oli kotona odottamassa, osan hän kävi hankkimassa, Hän myös lakkasi kaiteet, joten en vielä ole päässyt testaamaan niiden toimivuutta. Ulkonäkö kylläkin kelpaa. Kahvoja tuli vessaan kaksi kappaletta ja yksi ulko-oven viereen. Nyt ne ovat hyvään tarpeeseen. Eikä siinä kaikki. Nyt vessaneteisen hantaaki on kunnolla kiinni eikä tarvitse pelätä kahvan jäävän käteen tai eukon lukon taakse.

Tämän vanhan ryijyn edestä kulkee nyt yksi kaidepuu, mutta sille ei mahda mitään. Turvallisuus ennen kaikkea, vaikka esteettisyydestä joutuu joskus tinkimään.

Lopuksi pihasta lähti kaksi pensasta: forsythia eli onnenpensas ja se mustaherukka, joka ei koskaan tee marjoja. Forsythia sai vielä armon, vaikka se leikattiin melkein alas asti, niin se sai luvan jatkaa kasvuaan. Mustaviinimarja sen sijaan on tiensä päässä. Kaveri korjasi ihan vaan ohimennen myös kasvihuoneen päätyseinän, jonka alareuna oli lopsahtanut paikaltaan. Sivumennen sanottuna irronnut tosi onnettomien kiinnikkeiden takaa. Tämmöinen luotettava jaa mukava kaveri on todellinen aarre.

Emme sentään ihan koko päivää istuneet pirtissä. Diabetesvälineiden jakelu oli tänään ja kun ensi torstaina sitä ei kai ole, niin sinne! Hyvä niin. Seuraavaksi hain postista kaksi pakettia . Toinen oli kirjapainon lähettämä laatikollinen kirjojani, kun kotivarasto alkoi olla ehtymään päin. Nyt näitä kumpaakin teosta voi taas huoleti tilata minulta (etunimi.sukunimi@kolumbus.fi). Toisessa paketissa oli miehelle pehmeät collegehousut ja yhteiseen käyttöön vesitermari ja neljä tosi rumaa vihreää mukia. Ne pääsevät tai paremminkin joutuvat terassimukeiksi.

Iltaruoaksi oli hiilisiikaa: osa lähes pahentunmutta, osa kelvollista, mutta kumpikaan ei ollut makunautinto kuten edellisellä kerralla. Sen kanssa oli kaupan omaa perunasalaattia, johon lisäsin pikkupurkillisen kapriksia, kurkkupurkin loput ja viitisen kevätsipulin naattia. Salaatista tuli mainion maukasta, mitä samaa ei voinut sanoa kalasta.

Kummalekaan ei ruoka oikein maittanut. Mies valitteli alapään vaivoja ja niinhän siinä kävi kuten jo ounastelimmekin. Tästä myöhemmin lisää. Unikaan ei ehkä oikein maita tänä yönä.

Vielä ehdit arvontaan

Muutama postaus alaspäin ja pääset arvontapostaukseen. Tervetuloa myös uusiksi lukijoiksi!

Valkovuokot kukkivat

Valkovuokot aloittelevat kukintaansa ja komea pöheikkö löytyikin tontin rajalta. Kaikkien naamat ovat kohti aurinkoa eli päivä oli ihanan aurinkoinen. Lämpöäkin oli 11 astetta päivällä, kun nautiskelin iltapäiväökahvista terassilla. Terassin katonrajassa on on mustarastaan pesä. Pesää ei näy eikä lapsosten ääntä kuulu, mutta jo monena päivänä olen nähnyt emon sinne lentävän, siis tänne, piippuköynnöksen suojiin:

Lehtikuusi aloittelee kukintaansa. Otin kuvan kaukaa ja vielä ikkunan takaa, mutta täytyypä käväistä ottamassa vielä lähikuva emi- ja hedekukista samalla kun tarkistan uuden aidan, jonka timpurit tänään rakensivat. Tähän tulee köynnöshortensiaa, villiviiniä - kuinkas muuten - ja alppikärhöä. Timpuri kaivoi jo kuopat valmiiksi eli nyt vain odottelen multaa ja taimia. Huomenna he mahdollisesti tulevat vielä tekemään telinettä ison vesisäiliön alle, kun vanhat jalat eli koivupöllit pääsivät lahoamaan. Säiliöön mahtuu 800 litraa vettä, joten siitä riittää pitkäksi aikaa kasvilavoille kostuketta.

Päivä on kulunut hissukseen. Hankala silmälasitilanne vaikeuttaa kaiken tekemistä, mutta onneksi mitään tähdellistä ei nyt olekaan menossa. Neulon huivia ja luen välillä muutaman sivun kerrallaan kirjaa tai lehteä. Tai olisihan sitä kaikenlaista, vaikkapa siivoamista tai nukkekodin näpräämistä, mutta ainakin viime mainittuun pitäisi olla parempi näkö ja mielellään liimaakin kotosalla.

Mies on edelleen sairaalassa ja saanut jo kolmatta pussillista verta. Hemoglobiini oli eilen 76 ja verenpaineet niin alhaalla, että hoitaja oli jo kutsumassa elvyttäjiä paikalle. Onneksi hän kuitenkin mittasi paineet toisestakin käsivarresta eikä elvytysryhmää tarvittu. Kuumettakin oli aamulla yli 38 astetta ja niin alkoi myös antibioottikuuri. Onneksi urologi oli tänään taas paikalla ja oli todennut, että pissassa ei ole verta.

Mainittu neste ei kuitenkaan kulje, joten jos mies kotiutuu huomenna, on kaverina katetri. Sen kanssa sitten seurustellaan kaksi seuraavaa viikkoa, jonka jälkeen on edessä uusi sairaalamatka. On tämä yhtä reissaamista, mutta onneksi oli taaskin enkelilauma tehtäviensä tasalla. Kyllä minua vähän eilen pelotti, miten tässä käy. Hyvä että vaalivalvojaiset veivät ajatukset ja avasinpa valkoviinipullonkin vaalien kunniaksi. Ja mieskin raportoi asioistaan sopivasti vasta jälkikäteen, vaikka ei silti, tuskinpa noiden vaivojen kanssa ensimmäiseksi tulee mieleen vaimoa informoida enkä minäkään jatkuvasti ole soittelemassa.

Jaahas, taas unohdin mitata aikanai sokerit ruoan päälle. Pitääpä mennä alakertaan ja jättää illan tärkein homma eli laskujen maksaminen myöhempään ajankohtaan. Heippa!

Ei mennyt niin kuin...

Tämä ei ole ollut paras mahdollinen päivä. Mies makaa edelleen sairaalassa ja itse asiassa sanan mukaisesti reporankana, sillä nyt illalla kello 22 hänet leikattiin uudelleen. Myöhäinen ajankohta sopi leikkaavalle lääkärille, joka on alan spesialisti eli urologi. Katetri oli tukkiutunut jo viime yönä jostain isosta verihyytymästä ja sitä ei leikkaamatta saatu kuulemma avattua. Ei kuulosta hyvältä eikä ainakaan tunnu hyvältä. Mies sanoikin puhelimessa, ettei oikein jaksa kivulta edes puhua. Aamupäivällä sitten olemme viisaampia, mutta otin varoiksi kännykän yläkertaan. Ja ilmoitin lapsille.

Itse olin tyytymätön silmälääkäriin. Äijää ei selvästikään kiinnostanut silmävaivani eikä silmieni historia. Iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kiusasi minua toissa kesänä, oli ainoa josta hän ylipäätään tiesi mitään. Paikallinen samaan ketjuun kuuluva väitti, että siellä on kaikki tiedot tallessa - ei tarvitse ottaa kopioita, joita olin pyytämässä. Näössäni ei ole kuulemma varsinaista vikaa paitsi että hän kirjoitti reseptin erillisiin lukulaseihin. Muutosta oli totta tosiaan tapahtunut. Ettei sentään ihan hukkareissu. Lisäksi kävin Fazerin pullakaupassa päiväkahvilla ja ostin kassillisen leipää ja pullaa, vaikken silloin vielä tiennytkään miehen pitkittyvästä sairaalamatkasta.

En muista, onko orkidea ollut täällä aikaisemmin. Nätisti se kuitenkin kukkii.

Arvonta jatkuu, osa 2

En lisää uusia palkintoja, vaan iloitsen siitä että aika moni on jo osallistunut arvontaan. Vielä mahtuu mukaan! Kommentit edelliseen postaukseen ja sp-osoite, jos olet anonyymi. Palkintolapasetkin ovat enää prässäystä vaille valmiit.

Lumikellot kukkivat pihassa isona mättäänä. Näitä ehkä voisi jo vähän jakaakin. On tämä kevät ihanaa aikaa. Tosin huomiselle ennustettiin kylmää ja pahimmassa tapauksessa tulee luntakin. Näiden lumikellojen ja krookusten sekä muutaman sinivuokon lisäksi maasta on nousemassa ainakin tulppaani, se ainokainen, narsisseja ja jotain muuta, josta ei vielä saa selvää. Valko- ja keltavuokkoja odottelen ja sitten myöhemmin tietysti kieloja. Pihassa on myös jäniksenpoikanen, joten mahdollisesti ainakin tulppaani menee parempiin suihin, kuten on joka vuosi tapahtunut.

Myös kliivia kukkii ihan valtavasti.

Aloitin varovaiset puutarhatyöt tänään eli leikkasin marjapensaiden kuolleita oksia. Minuahan on ankarasti kielletty kajoamasta edes kukkamultaan, saati että saisin penkoa kasvimaata, mutta ihan vähän oli pakko päästä ulos pihahommiin. Tytär kyllä lupasi tulla auttamaan ja varmaan apteekista saa naamasuojuksia, että ainakaan suurimmat pöpöt eivät pääsisi sisuksiini.

Mies lähti jo aamupäivällä sairaalareissulleen ja soitti hyvin voipuneen oloisena illansuussa. Puudutus oli lakannut ja kipua oli. Ei tullut mieleenkään vielä kysyä, milloin hän pääsee kotioloiohin toipumaan, vaikka ikäväkin on. Päivä, pari siellä kai ainakin menee. Jos ei pissa rupea kulkemaan, on katetri kaksi viikkoa, jonka jälkeen uusi sairaalakeikka. Jos se tulee, niin kevään muu ohjelma menee uuteen järjestykseen.

Itselläni on silmätohtori perjantaina, mutta meillä on varmaan silloin kasvitukien laittaja paikalla (tämä luetaan: aidantekijä), joten voi kysyttäessä sairaalassakin sanoa, että potilas ei joudu olemaan yksin. Ja tulenhan minäkin jo iltapäivällä kotiin, ellei sitten ilmene jotain kiireellistä toimenpidettä vaativaa. Silmissä voi olla ihan mitä hyvänsä tälläkin kertaa. En edes muista, mitä kaikkia vikoja niissä on todettu. Kumpaakin silmää on paikattu laseroimalla erilaisia reikiä. Toissakesän vaiva oli iriitti eli värikalvon tulehdus, joka pilasi koko kesän. Tippoja tiputtelin alkuun muistaakseni joka toinen tunti eikä silmiä saanut kastella.

Se on nyt sadan tonnin arvonta

Kuten aikaisemmin lupailin, järjestän pienen arvonnan. Se on voimassa tässä postauksessa ja tästä hetkestä sanotaan nyt vaikka maailman malariapäivään eli 25.4 asti. Arpajaisten teemana tietenkin on yli 100 000 kävijän vierailu tässä blogissa ja sekin, että olen pitänyt tätä jo  huhtikuusta 2010 lähtien. Vietämme siis juhlavuotta!

Edellisen blogini, Villiviinin kattauksen ensimmäiset postaukset merkitsin huhti-toukokuun vaihteessa 2006. Yhteensä teitä kävijöitä on ollut runsaat 200 000, tarkalleen äsken tehdyn laskelman mukaan 214 903! Nukkekoti- ja kirjailijablogin kävijämääriä en ota huomioon enkä muutamia laskurin hajoamisia. Mutta on teitä silti ollut paljon ja erityisesti uskollisia lukijoita ja kommentoijia. On se metkaa, miten ventovieraista ihmisistä on tullut vuosien mittaan tuttuja. - Myös hyvin suuri tuki sairauteni aikana on tullut blogiystävien kautta.Kauniit sanat, kannustus ja pääsy monenkin iltarukoukseen ovat kantaneet viime syksystä lähtien. Kiitos siitä kaikesta.

Sen kaiken ja myös arvonnan kunniaksi käväisen hakemassa itselleni pienen yöjäätelön, juu. Purkillinen herkullista Kolmen kaverin mustikka-kardemummajäätelöä maistuikin oikein hyvältä. Nam-nam.

Palkinto on tässä kuvassa. Valkoiset kintaat ovat Aino Sibeliuksen nimikkolapaset, joiden mallin on kehitellyt Ainola-säätiö yhdessä täkäläisen neulekahvila  Lentävän lapasen kanssa Aino-tädin itsensä kutomien kintaiden mukaan. Huom, tämä ei ole sponsoroitu juttu, vaan ihan itse olen ostanut langat ja omin käsin nämä kutonut. Ne ovat hyvät olemassa siltä varalta, että ei tulekaan lämmintä kesää, vaan tarvitaan käpälänlämmittiä sesongin ulkopuolellakin. Lanka on suomenlampaan villaa. Jos sen sijaan lämmin kesä yllättää, on paketissa yrttisakset ja vihko, johon voi tehdä puutarhamuistiinpanoja tai ruveta kirjoittamaan vaikka omaa esikoiskirjaa. Tuo vihreä pikkulintukin kuuluu pakettiin ja nimenomaan kuuluu, sillä jossain asennossa se laulaa livertää.  Toivottavasti ei kuitenkaan säikäytä postin virkailijoita henkihieveriin.

Lohdutuspalkintona on kirjani Kohtaamme Mattilassa, joka kertoo oman sukuni tarinan lisäksi Sibeliuksista vaarini sedän vuokralaisina vv1899 - 1902. Kirjaa myydään yleensä pehmeäkantisena, mutta tässä erikoistapauksessa saat sen kovakantisena ja tietysti nimmarilla varustettuna, kuinkas muuten.

Kerro, kumman palkinnon haluat ja monellako arvalla olet mukana. Perinteiseen tapaan yksi arpa tulee kommentista tähän postaukseen ja toinen jos olet blogini seuraaja tai liityt nyt lukijaksi. Ja kolmas, jos nappaat kuvan omaan blogiisi.