Ei mennyt niin kuin...

Tämä ei ole ollut paras mahdollinen päivä. Mies makaa edelleen sairaalassa ja itse asiassa sanan mukaisesti reporankana, sillä nyt illalla kello 22 hänet leikattiin uudelleen. Myöhäinen ajankohta sopi leikkaavalle lääkärille, joka on alan spesialisti eli urologi. Katetri oli tukkiutunut jo viime yönä jostain isosta verihyytymästä ja sitä ei leikkaamatta saatu kuulemma avattua. Ei kuulosta hyvältä eikä ainakaan tunnu hyvältä. Mies sanoikin puhelimessa, ettei oikein jaksa kivulta edes puhua. Aamupäivällä sitten olemme viisaampia, mutta otin varoiksi kännykän yläkertaan. Ja ilmoitin lapsille.

Itse olin tyytymätön silmälääkäriin. Äijää ei selvästikään kiinnostanut silmävaivani eikä silmieni historia. Iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kiusasi minua toissa kesänä, oli ainoa josta hän ylipäätään tiesi mitään. Paikallinen samaan ketjuun kuuluva väitti, että siellä on kaikki tiedot tallessa - ei tarvitse ottaa kopioita, joita olin pyytämässä. Näössäni ei ole kuulemma varsinaista vikaa paitsi että hän kirjoitti reseptin erillisiin lukulaseihin. Muutosta oli totta tosiaan tapahtunut. Ettei sentään ihan hukkareissu. Lisäksi kävin Fazerin pullakaupassa päiväkahvilla ja ostin kassillisen leipää ja pullaa, vaikken silloin vielä tiennytkään miehen pitkittyvästä sairaalamatkasta.

En muista, onko orkidea ollut täällä aikaisemmin. Nätisti se kuitenkin kukkii.