Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Päivä alkoi hyvin. Miekkonen pääsi toissapäivänä kotiin, hyvin väsyneenä ja katetripussi reiteen teipattuna. Se päivä otettiin  levon kannalta. Eilen hän kehui jaksavansa kauppaan, jos eukko tekee ostokset. Ja teinkin. Ostin  kolme kassillista tavaraa ja hyvä niin. Kävimme myös Savuhovin myymälässä, josta mukaan lähti grillimakkaraa, maksapateeta ja miehen herkkua savukasleria.

Tälle päivälle ei ajateltu kauppareissua, mutta viime viikon tiistaista lähtien pihassa puuhaillut luottotimpurimme siirtyi ulkotöistä sisähommiin, Hän kiinnitti kaikki ne apukahvat ja kaiteet, joista on ollut puhetta sairastumisestani lähtien. Osa materiaalista oli kotona odottamassa, osan hän kävi hankkimassa, Hän myös lakkasi kaiteet, joten en vielä ole päässyt testaamaan niiden toimivuutta. Ulkonäkö kylläkin kelpaa. Kahvoja tuli vessaan kaksi kappaletta ja yksi ulko-oven viereen. Nyt ne ovat hyvään tarpeeseen. Eikä siinä kaikki. Nyt vessaneteisen hantaaki on kunnolla kiinni eikä tarvitse pelätä kahvan jäävän käteen tai eukon lukon taakse.

Tämän vanhan ryijyn edestä kulkee nyt yksi kaidepuu, mutta sille ei mahda mitään. Turvallisuus ennen kaikkea, vaikka esteettisyydestä joutuu joskus tinkimään.

Lopuksi pihasta lähti kaksi pensasta: forsythia eli onnenpensas ja se mustaherukka, joka ei koskaan tee marjoja. Forsythia sai vielä armon, vaikka se leikattiin melkein alas asti, niin se sai luvan jatkaa kasvuaan. Mustaviinimarja sen sijaan on tiensä päässä. Kaveri korjasi ihan vaan ohimennen myös kasvihuoneen päätyseinän, jonka alareuna oli lopsahtanut paikaltaan. Sivumennen sanottuna irronnut tosi onnettomien kiinnikkeiden takaa. Tämmöinen luotettava jaa mukava kaveri on todellinen aarre.

Emme sentään ihan koko päivää istuneet pirtissä. Diabetesvälineiden jakelu oli tänään ja kun ensi torstaina sitä ei kai ole, niin sinne! Hyvä niin. Seuraavaksi hain postista kaksi pakettia . Toinen oli kirjapainon lähettämä laatikollinen kirjojani, kun kotivarasto alkoi olla ehtymään päin. Nyt näitä kumpaakin teosta voi taas huoleti tilata minulta (etunimi.sukunimi@kolumbus.fi). Toisessa paketissa oli miehelle pehmeät collegehousut ja yhteiseen käyttöön vesitermari ja neljä tosi rumaa vihreää mukia. Ne pääsevät tai paremminkin joutuvat terassimukeiksi.

Iltaruoaksi oli hiilisiikaa: osa lähes pahentunmutta, osa kelvollista, mutta kumpikaan ei ollut makunautinto kuten edellisellä kerralla. Sen kanssa oli kaupan omaa perunasalaattia, johon lisäsin pikkupurkillisen kapriksia, kurkkupurkin loput ja viitisen kevätsipulin naattia. Salaatista tuli mainion maukasta, mitä samaa ei voinut sanoa kalasta.

Kummalekaan ei ruoka oikein maittanut. Mies valitteli alapään vaivoja ja niinhän siinä kävi kuten jo ounastelimmekin. Tästä myöhemmin lisää. Unikaan ei ehkä oikein maita tänä yönä.