Valkovuokot kukkivat

Valkovuokot aloittelevat kukintaansa ja komea pöheikkö löytyikin tontin rajalta. Kaikkien naamat ovat kohti aurinkoa eli päivä oli ihanan aurinkoinen. Lämpöäkin oli 11 astetta päivällä, kun nautiskelin iltapäiväökahvista terassilla. Terassin katonrajassa on on mustarastaan pesä. Pesää ei näy eikä lapsosten ääntä kuulu, mutta jo monena päivänä olen nähnyt emon sinne lentävän, siis tänne, piippuköynnöksen suojiin:

Lehtikuusi aloittelee kukintaansa. Otin kuvan kaukaa ja vielä ikkunan takaa, mutta täytyypä käväistä ottamassa vielä lähikuva emi- ja hedekukista samalla kun tarkistan uuden aidan, jonka timpurit tänään rakensivat. Tähän tulee köynnöshortensiaa, villiviiniä - kuinkas muuten - ja alppikärhöä. Timpuri kaivoi jo kuopat valmiiksi eli nyt vain odottelen multaa ja taimia. Huomenna he mahdollisesti tulevat vielä tekemään telinettä ison vesisäiliön alle, kun vanhat jalat eli koivupöllit pääsivät lahoamaan. Säiliöön mahtuu 800 litraa vettä, joten siitä riittää pitkäksi aikaa kasvilavoille kostuketta.

Päivä on kulunut hissukseen. Hankala silmälasitilanne vaikeuttaa kaiken tekemistä, mutta onneksi mitään tähdellistä ei nyt olekaan menossa. Neulon huivia ja luen välillä muutaman sivun kerrallaan kirjaa tai lehteä. Tai olisihan sitä kaikenlaista, vaikkapa siivoamista tai nukkekodin näpräämistä, mutta ainakin viime mainittuun pitäisi olla parempi näkö ja mielellään liimaakin kotosalla.

Mies on edelleen sairaalassa ja saanut jo kolmatta pussillista verta. Hemoglobiini oli eilen 76 ja verenpaineet niin alhaalla, että hoitaja oli jo kutsumassa elvyttäjiä paikalle. Onneksi hän kuitenkin mittasi paineet toisestakin käsivarresta eikä elvytysryhmää tarvittu. Kuumettakin oli aamulla yli 38 astetta ja niin alkoi myös antibioottikuuri. Onneksi urologi oli tänään taas paikalla ja oli todennut, että pissassa ei ole verta.

Mainittu neste ei kuitenkaan kulje, joten jos mies kotiutuu huomenna, on kaverina katetri. Sen kanssa sitten seurustellaan kaksi seuraavaa viikkoa, jonka jälkeen on edessä uusi sairaalamatka. On tämä yhtä reissaamista, mutta onneksi oli taaskin enkelilauma tehtäviensä tasalla. Kyllä minua vähän eilen pelotti, miten tässä käy. Hyvä että vaalivalvojaiset veivät ajatukset ja avasinpa valkoviinipullonkin vaalien kunniaksi. Ja mieskin raportoi asioistaan sopivasti vasta jälkikäteen, vaikka ei silti, tuskinpa noiden vaivojen kanssa ensimmäiseksi tulee mieleen vaimoa informoida enkä minäkään jatkuvasti ole soittelemassa.

Jaahas, taas unohdin mitata aikanai sokerit ruoan päälle. Pitääpä mennä alakertaan ja jättää illan tärkein homma eli laskujen maksaminen myöhempään ajankohtaan. Heippa!