Muualla sataa, meillä ei, osa II

Happamasti on taas kerran todettava, että vaikka JO muualla Etelä-Suomessa on satanut ja ukkostanut, niin eipä meillä. Sähköt sentään olivat kaksi tuntia päivällä poikki, joten läheltä liippaa. Jos ukkosrintama vaeltaa Sammatin suunnalta Poriin, niin ei taideta yölläkään saada sadetta?


Sen verran tuo harvinaisen pitkä sähkökatko säikäytti, että mies toi varmuuden vuoksi purkillisen valmista perunasalaattia leikkeleidn lisäksi, jos ei päästä pottuja keittämään ja saadaan lapsi ravittua. Perunat saatiin onneksi keitettyä ja näin kuumalla kylmät kalat ja savukinkku sekä salaatti maistuivatkin meille kaikille ja oli täysin riittävä ateria. Siitä jäi vielä vähän evästäkin lapsen aamupalaksi.

Kun vihdoinkin sain päivällä ommeltua toisenkin kesäkäsityö-tyynyn valmiiksi, otin niistä heti kuvan:

Oikeanpuolimmainen on viime vuonna kirjomani Wetterhoffin malli. Uudet tyynyt ovat musta "Heiniä" ja valkopohjainen "Lintu Sininen", molemmat Suomen Käsityön Ystävistä ja vuonna 1942 Rut Brykin piirtämiä.

Vasemmalla on meidän talon isännän tekemä ja itse suunnittelema ryijytyyny noin vuodelta 1952, jolloin hän oli 10-vuotias. Ryijy oli joululahja äidille. Sitä pidän tämän tyynysarjan arvokkaimpana teoksena. Ehdottomasti.

Muualla sataa, meillä ei

Etelä-Suomessa haistellaan kuulemma tänään venäläisten metsäpalojen savuja. Meillä se ei kai ihan vielä tunnu, mutta Helsingissä kyllä. Ilma on täälläkin sakean harmaa. Ukkosta on lupailtu iltapäivälle. Toivottavasti se edes toisi sateen. Ja kaiken muun keljuuden lisäksi kaupungilla on joku vanha vesijohto hajonnut eilen eikä sulkuhanaa löytynyt, joten vesi on samean ruskeaa ja pahan makuista, tiedotettiin vesilaitokselta. Mitähän vielä?  Ehkä lämpöennätys, vaikka nyt kyllä tuulee aika tavalla.

Tarkoitus on varautua illan ruokavieraaseen siten että vaikka sataisi vanhoja ämmiä taivaalta eikä olisi sähköä,  niin ruoan voi syödä kylmänä. Eli leikkeleitä ja salaattia pannaan pöytään, jahka käydään ensin ostamassa tai ehkä mies käy kaupassa. Minä kuulemma vitkastelen liikaa, kun luen kaiken maailman tuoteselosteita yms. Pottuja keitän tietysti olosuhtieden sen salliessa.

Lähdenpä haistelemaan naapurimaan lähettämiä tuoksuja ja katsomaan, olisiko päiväposti jo tullut. Odottelen muhkeaa kirjapakettia.

Ei lämmin luita riko, vai?

Lämpöennätys on tänään rikottu Lahdessa: + 35 astetta. Meidän mittari täällä työhuoneessani näytti äsken tätä, kylläkin auringossa:

En muista virallisia mittauskriteerejä, mutta lämmintä on! Enkä viitsi katsoa alakerran varjon puoleisen mittarin lukemia. Terassilla oli jo puolen päivän aikaan varjossa 33 astetta. Tänään ei ole aikomustakaan tehdä yhtään mitään, ei ainakaan jatkaa marjastusta, vaikka veimmekin jo edellisen mehusatsin loppukäyttäjille. Lupasin jatkaa harrastusta heti kun vähän ilma viilenee. Ruoaksi on silliä ja perunaa.

Kehun itseäni, heh-heh

Oi miten paljon teinkään tänään! Siis sen jälkeen kun parin tunnin aamupala- ja lehdenlukutuokion jälkeen vääntäydyin suihkun kautta hellemekkoon ja ryhdyin rupeamaan. Ensin perustin terassille mehutehtaan eli hain mehumaijan aitasta ja viritin sen keittolevyn päälle ja toimintaan. Ämpärillinen eilen poimittuja marjoja olikin valmiina jääkaapissa odottamassa tositoimiin ryhtymistä.

Ensimmäinen mehusatsi menee mummulaan ja siinä oli vadelmien ja punaviinimarjojen lisäksi kilo sokeria. Mies lupasi sivusilmällä vahtia keitosta, joten minä tallustelin marjapuskiin keräämään seuraavaa marjaämpärillistä toista mehusatsia varten. Sen tein lähes kokonaan sokeritta, kun sellainen mehu sopii paremmin tämän talouden makutottumuksiin. Tulipa tehtyä samalla empiirinen koe. Sokerin kanssa mehua irtosi huomattavasti enemmän kuin ilman sokeria.

Kun välillä, siis kesken marjastuksen, kävin tarkastamassa mehustustilannetta, niin enkös sillä reissulla unohtanut hellehatun pöydälle ja taisin saada vähän liikaa auringonpaistetta päälaelleni. Nokkosetkin pääsivät iskemään paljaisiin kinttuihini, kun tänä kesänä en ole sattuneista syistä siivonnut nokkoskasvustoa marjapensaista.

Mukanani mekon rintamukseen kiinnitettynä kulki minikokoinen, jostain saatu kylkiäis-korvanappiradio. Kuuntelin pääasiassa klassista musiikkia ja kuulumisia Savonlinnan oopperajuhlilta. Radio antaa kanavia satunnnaisesti ja käsittääkseni täysin oman mielensä mukaan. Eilen oli eri kanavat kuin tänään eikä missään näy, mitä taajuuksia ne ovat. Tänäänkin aloitin Helsinki-kanavalla (leppoisaa höpötystä) ja siirryin - korjaan, radio siirtyi itsekseen  Dein aalloille  (tosi tylsää musiikkia) ja sitten tälle oopperakanavalle, joka saattoi olla perus-Ylen ykkönen. Eilen kuuntelin Rondoa eli klassisen musiikin kanavaa, joka vuorotellen kuului ja ei kuulunut. Välillä radion joku kanava säkätti jostain näytelmästä, joka ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Kun yleensä en kuuntele radiota enkä katso telkkaria, oli tämä tosi virkistävä musiikki- et kulttuurituokio. Sen ansiosta en varmaan huomannut nokkostenkaan polttamia ennen kuin illalla.

Kumpikin mehuerä on nyt jo pakastimessa. Ammensin kuuman mehun 7 desin muovipurkkeihin, joissa se jäähtyikin nopeammin kuin etukäteen arvelin. Olin jo illansuussa sen verran väsynyt ja toisaalta niin tyytyväinen ahkeruuteeni, etten enää lähtenyt keräämään uutta ämpärillistä. Mutta minkään taakseen jättää, sen edestään löytää... Tosin voi olla, että täytyy käydä viemässä mummulan mehut heidän pakastimeensa, jotta saan tilaa seuraavaa paukkua varten.

Illalla sain vihdoin ja viimein tyynyt höyrytettyä valmiiksi ja mustan tyynyn jopa ommeltua ja pujotettua paikalleen. Edustavampi esittely seuraa myöhemmin toisessa blogissa, mutta en malta olla näyttämättä tätä jo tässä ja nyt. Alalaidassa on kaksi välityötä: sininen patalappu tyttärelle  ja musta tiskirätti samaan talouteen. Rätti on kesken ja patalappukin vielä oikomatta. Lankana Novitan Bambu tiskirätissä ja Puro batik akryyli patalapussa. Itselle tein aikaisemmin samasta langasta ja hyvin toimii vaikka pelkäsin, polttaako läpi..

Tilasin kokeeksi Ilulta Handu-nettikaupasta vyyhdin tällaista suloista, käsinvärjättyä lankaa. Värit ja nimet ovat toinen toistaan ihastuttavampia. Kun langan nimi on The Rhubarb Tart Song, niin voiko se näyttää joltain muulta kuin raparperipiirakalta? Puolet merinovillaa, puolet alpakkaa. Katsotaanpa, mitä tästä tulee, ehkä pienet, kevyet tossut. Huomaa sävy sävyyn silkkipaperi, johon vyyhti oli pakattu ja vielä kirjekuorikin oli Ilun itsensä tekemä.

Siinäpä se päivä vierähtikin. Hyvä päivä.

Mikähän se tämä on?

Kiersin aamulla kastelemassa sisäkukkia ja rupesin ihmettelemään, että mikähän puoli metriä korkea rikkaruoho se tämän juurelta lähtee:

Tietääkö kukaan, mikä tämä, varmaankin mehikasvien sukuun kuuluva kasvi mahtaa olla nimeltään? Minä sain poikasen joskus ajat sitten, varmaan siitä on jo kolmisenkymmentä vuotta. Kasvi tekee joka vuosi sivulleen poikasia, mutta nyt se yllätti täydellisesti. Kyseessä ei todellakaan ole rikkaruoho, vaan tämän veijarin ensimmäinen kukinta. Kukat ovat tosi vaatimattomia, mutta kukkia kumminkin.

Pieni posliinikukkakin kukki pari viikkoa sitten, mutta lopetti kukintansa niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa siitä kunnollista kuvaa. Seuraavaksi odotan vanhan rahapuun kukintaa. Se on elämänsä aikana kukkinut yhden kerran. Kaikki nämä kolme asuvat samassa huoneessa ja siihen perustan toiveeni yllätyskukinnasta. Tai sitten nämä ovat erityisen musikaalisia kasveja. Mies harjoittelee pasuunalla lähes päivittäin heidän läheisyydessään.

Ja lisää hyvin menestyviä sisäkasveja:

Ostin kaktuksen joskus keväällä ruokakaupasta ja heti ensimmäisen kastelun jälkeen tämä Kaktus rupesi kasvamaan vähän liiankin hyvin. Ikkunalauta on talon varjoisimmalla puolella ja vaikka erilaiset puskat kasvavat ikkunan edessä, kuten näkyy pitäisi valon riittää tälle kasville. Luulisin ainakin. Silti tuo pisin piippo on ainakin 15 cm pitkä. Toivottavasti kaktus rupeaa pian kasvamaan myös leveyssuuntaan.

Hyvää viikkoa helteestä huolimatta! Tänne povataan 33 astetta, voi kauhistuksen kanahäkki! 

Taloustöissä

Tänään oivalsin yhtäkkiä tämän: on aika aloittaa viinimarjojen säilöminen, jos aikoo olla nopeampi kuin  räksyt. Verkkoja ei meillä viritellä marjapensaiden päälle, ei vaikka marjat menisivät. Nyt ainakin yksi ämpärillinen isoja, ihania viinimarjoja on  tallessa ja pois rastaiden, varisten, harakoiden ja naakkojen ahneista suista. Poimin tuon sangollisen tunnissa, mutta perkaamisessa menikin tuplaten se aika, vaikken tehnyt muuta kuin riivin marjat suoraan purkkeihin, huiskautin vähän sokeria ja pari vadelmaa mausteeksi. Ja pakkaseen.

Meillä on hirmuinen määrä punaista viinimarjaa, äkkiä laskien noin tusinan verran pensaita, joista osa kylläkin jo kaiken satonsa antaneita. Nämä isot ja mehevät marjat ovat parhaasta päästä ja ensimmäiseksi kypsyviä, sillä ne ovat tontin aurinkoisimmalla paikalla. Näiden pensaiden  kohtalo sinetöityi muutama viikko sitten: ne muutetaan syksyllä toiseen paikkaan. Ensi kesänä nähdään, vieläkö saadaan satoa vai istuinko viimeistä kertaa näiden puskien juurella. Muiden puskien marjat voivat vielä odottaa rastaslaivuetta, ellen heti lähipäivien helteessä jaksa jatkaa projektia. Samoin karviaiset ovat vielä raakoja ja mustia viinimarjoja näyttää tulevan  olemattoman vähän. Vattuja poimin tänäänkin litran verran.

Nyt kun aamupalamarjoja on jo riittävästi eli 10 litraa näitä ja saman verran mansikanpuolikkaita plus vadelmia muutama litra, niin seuraavat ponnistukset kohdistuvat mehustamiseen. Meidän mehutehdas perustetaan ulos terassille ja takavuosina, kun olin nuorempi ja nopeampi, meni hanke niin, että yksi mehumaijallinen puhisi itsekseen terassilla ja minä jo poimin seuraavaa satsia. Lasken mehun suoraan kattilaan ja siitä pakastepurkkeihin. Sokeria on rippunen irrottamaan mehua.

Kun isä murehti mehutonta ensi talvea, niin aion esittää josko heille kävisi pakastemehu. Pitääkin muistaa tutkia, miten täynnä heidän pakastimensa on. Epäilemättä pohjalla on vielä sitäkin vanhempia aarteita kuin meillä. Se nääs on meidän kotivarasäilömme samalla, asia jota muuten fiksu mieheni ei käsitä. "Onhan kaupat olemassa", sanoo tämä sota-aikaan syntynyt ja pula-ajan elänyt lapsi.

Illalla en enää jaksanut muuta kuin kirjailla tyynyäni. Tästä vaiheesta se on mennyt aika paljon eteenpäin.

Päivä meni, uusi alkoi sadetta odotellessa

Katselimme taivaalla kierteleviä pilviä, mutta sadetta ei vaan saatu. Tuuli taisi puhaltaa pilvet toiseen maakuntaan.  Muutama tippa sitä jo lupaili, mutta ohi meni sekin sadepilvi vai olisiko se ollut hyvin, hyvin pikkuruinen ja paikallinen? Ukkosta ja vesisadetta lupaillaan, mutta ainakin meidät se on tänään ohittanut eikä edelliselläkään ukonilmalla satanut viittä milliä enempää.

Käväisimme päivällä vanhuksia katsomassa, tiskikonetta tyhjentämässä ja puurokattilaa pesemässä. Sanaakaan ei päästy vaihtamaan kahden kesken isän kanssa, mutta luin hänen ilmeistään, että hyvin ei mene. Hankala juttu. Solisluu ei kuulemma enää ole yhtä kipeä kuin aikaisemmin ja ensi viikolla on aika röntgeniin, välitarkastukseen.

Sitäkin hän murehti, ettei saa tehtyä enää mehuja, vaikka viinimarjat rupeavat vähitellen kypsymään. Isä ne on sinnikkäästi poiminut ja yhdessä he sitten höyryttäneet mehuksi. Meilläkin marjat rupeavat kypsymään, joten täytyy tiedustella, kävisikö heille ehkä minun reseptilläni ja pakastepurkkeihin tehtävä mehu. Lasipullojen kanssa tuhertamisen olen lopettanut jo vuosia sitten, eikä meillä ole kylmätilaakaan tarpeeksi pullomehuja varten kun ei ole kellaria.

Isä oli mielissään viemästämme Apteekkarin konjakista ja tilaamastaan kuminauhasta pikkuhousujensa korjaamiseen. Olisin vaihtanutkin kuminauhan, mutta se olisi kai ollut jo liian intiimiä. Olin ostanut hänelle kolme paria uusiakin pikkuhousuja sillä lupauksella, että jos malli ei sovi, niin otamme ne takaisin meidän isännälle.

Äidin mielialasta en osaa sanoa oikein mitään, sillä viestit olivat vähän ristiriitaisia. Hän ehkä ei pidä noista antamistani pikkupalveluista, vaikkei itse kuitenkaan saa niitä tehtyä. Tai sitten molemmat olivat vain väsyneitä. Uusi kotisairaanhoidon ihminen oli käynyt pesemässä heidät ja sekin varmaan väsytti.

Mummulan kylmiö paahtaa kuulemma pää punaisena, mutta niin täällä kotonakin jääkaappi temppuilee. Yläosassa on tosi kylmää ja alhaalla 15 astetta lämmintä, kun illalla panin mittarin sisälle. Huomenna ensimmäiseksi pitänee lukea käyttöohjetta. Tietysti näillä helteillä kaikki kylmälaitteet on kovilla.

Illalla lueskelin vähän dekkaria, pistelin vähän pistoja tyynyyni, mutta sitten sormet rupesivat hikoamaan niin että työ tuntui tosi tahmealta. Lopuksi tein parin tuolin prototyypit nukketaloon. Tai ensimmäiset kokeiluversiot "vähän sinnepäin". Olen nukkunut pari viime yötä tosi huonosti, vaikka parvekkeen ovikin on ollut auki, mutta mistäpä sitä viileää tulisi, kun mittari näyttää kolmeakymmentä ulkona ja sisällä. Jospa nyt tämä myöhään valvominen toisi kunnon unet?